En halua kuullostaa tärkeilijältä, mutta kerron tarinani niin kuin sen koen.
Asun kerrostalossa, jossa edesmenneet vanhempani aikoinaan asuivat. Vaikka rahaa olisikin muuttaa muualle parempiin oloihin, niin en vaan mitenkään raaski muuttaa pois. Olen alle 30-vuotias, lapseton, sinkku nainen, joka tekee töitä kahta kauheammin ja kun osaan säännöstellä talouttani, niin olen kohtuullisen hyvän omaisuuden hankkinut mm. ajan kalliilla autolla. Tykkään myös pukeutua tyylikäästi.
Samassa talossa on myös valtion omistamia asuntoja, joissa asuu paljon vähävaraisia suomalaisia ja ulkomaalaisia. Mitään pahaa en ole ulkomaalaisilta kuullut; mukavia juttelevat. Sen sijaan monilta suomalaisilta asukkailta olen saanut vihaisia mulkaisuja, minua ei tervehditä ja nimenomaan minun tekemisiäni vahditaan kaikista tarkemmin.
Erityisesti eräs pienituloinen pariskunta talon yhteisissä pippaloissa ja talkoissa lähes aina laukoo jotain ikäviä, joskus jopa seksistisiä, kommentteja. Eräissä pippaloissa kimppuuni suorastaan hyökättiin useamman naapurin voimin vähätellen työtäni ja suoraan nimittelivät minua huoraksi. He sanoivat, etten minä kuullemma mitään oikeaa työtä tee ja en täten palkkaani ansaitse. He myös sanoivat, että aivan varmasti "imen munaa rahasta".
Usein samat henkilöt ovat myös tulleet kysymään miksen pois talosta muuttaisi myymällä sen ja antaisi tilaa muille enemmän asuntoa tarvitseville? Ehkä tässä kohtaan olen itsekäs, mutten millään raaski luopua asunnosta, joka on viimeinen muisto edesmenneistä vanhemmistani. Samat henkilöt ovat myös tulleet joskus puoliväkisin asuntooni juttelemaan joutavia ja samalla kurkistivat asuntooni, sekä levittelevät ties mitä huhua minusta.
Miksi ihmiset ovat näin julmia? Ikinä en ole mitenkään varakkuudellani rehvastellut. Olen hyvin esimerkillinen asukas; en pidä meteliä enkä bileitä, menen aikaisin nukkumaan ja osallistun lähes kaikkiin talomme talkoisiin, pippaloihin ja kokouksiin, eikä minulla ole lemmikkejä. En juo ollenkaan alkoholia, enkä polta tupakkaa. Paljon olen itkenyt naapureiden törkeiden kommenttien takia. Ei vaan enää tunnu voimat riittävän kestää lähes päivittäin tätä tilannetta.
En provoile! Jos joku on tietää ratkaisun tilanteeseeni, niin kertokaa asiallisia kommentteja. Haukkujat ja trollit - jättäkää kommenttinne omaan mölymahaanne, koska en niitä arvosta tippaakaan.
Asun kerrostalossa, jossa edesmenneet vanhempani aikoinaan asuivat. Vaikka rahaa olisikin muuttaa muualle parempiin oloihin, niin en vaan mitenkään raaski muuttaa pois. Olen alle 30-vuotias, lapseton, sinkku nainen, joka tekee töitä kahta kauheammin ja kun osaan säännöstellä talouttani, niin olen kohtuullisen hyvän omaisuuden hankkinut mm. ajan kalliilla autolla. Tykkään myös pukeutua tyylikäästi.
Samassa talossa on myös valtion omistamia asuntoja, joissa asuu paljon vähävaraisia suomalaisia ja ulkomaalaisia. Mitään pahaa en ole ulkomaalaisilta kuullut; mukavia juttelevat. Sen sijaan monilta suomalaisilta asukkailta olen saanut vihaisia mulkaisuja, minua ei tervehditä ja nimenomaan minun tekemisiäni vahditaan kaikista tarkemmin.
Erityisesti eräs pienituloinen pariskunta talon yhteisissä pippaloissa ja talkoissa lähes aina laukoo jotain ikäviä, joskus jopa seksistisiä, kommentteja. Eräissä pippaloissa kimppuuni suorastaan hyökättiin useamman naapurin voimin vähätellen työtäni ja suoraan nimittelivät minua huoraksi. He sanoivat, etten minä kuullemma mitään oikeaa työtä tee ja en täten palkkaani ansaitse. He myös sanoivat, että aivan varmasti "imen munaa rahasta".
Usein samat henkilöt ovat myös tulleet kysymään miksen pois talosta muuttaisi myymällä sen ja antaisi tilaa muille enemmän asuntoa tarvitseville? Ehkä tässä kohtaan olen itsekäs, mutten millään raaski luopua asunnosta, joka on viimeinen muisto edesmenneistä vanhemmistani. Samat henkilöt ovat myös tulleet joskus puoliväkisin asuntooni juttelemaan joutavia ja samalla kurkistivat asuntooni, sekä levittelevät ties mitä huhua minusta.
Miksi ihmiset ovat näin julmia? Ikinä en ole mitenkään varakkuudellani rehvastellut. Olen hyvin esimerkillinen asukas; en pidä meteliä enkä bileitä, menen aikaisin nukkumaan ja osallistun lähes kaikkiin talomme talkoisiin, pippaloihin ja kokouksiin, eikä minulla ole lemmikkejä. En juo ollenkaan alkoholia, enkä polta tupakkaa. Paljon olen itkenyt naapureiden törkeiden kommenttien takia. Ei vaan enää tunnu voimat riittävän kestää lähes päivittäin tätä tilannetta.
En provoile! Jos joku on tietää ratkaisun tilanteeseeni, niin kertokaa asiallisia kommentteja. Haukkujat ja trollit - jättäkää kommenttinne omaan mölymahaanne, koska en niitä arvosta tippaakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinuna muuttaisin pois. Ihmisluontoon kun ei voi vaikuttaa. Ainoa tapa olisi vaikka keksiä ongelmia ja heikkouksia, että naapurit tuntisivat itsensä paremmiksi, mutta miksi vaivautua.
Ihmisluonto kestää toisilta paremmin vaikka ilkeyttä, kuin vahvuutta ja menestystä. Ilkeys sentään kertoo heikkoudesta. Tämä on kyynistä tekstiä, mutta kokemus on opettanut.
"jättäkää kommenttinne omaan mölymahaanne, koska en niitä arvosta tippaakaan."
Tämä asenne toisiin palstalaisiin mitä ilmeisemmin paljastaa naapuriongelmiesi alkulähteen.