romanttisilla tunteilla saa yleensä kai aina jollain tapaa, jossain vaiheessa pilattua ystävyyden.
Romanttisista tunteista kertominen ystäväänsä kohtaan on erittäin vaikeaa. Ystävät yleensä luonnollisesti pitävät toisistaan. Jos toinen sanoo todella tykkäävänsä ja jopa rakastavansa sinua, se ei helpota omista romanttisista tunteista avautumista ollenkaan. Päin vastoin. Paineet nousevat. Sitä ajattelee että ystävä todella pitää sinusta ystävänä ja näin omat romanttiset tuntemukset tuntuvat jopa petollisilta häntä kohtaan. Ja samaan aikaan ystävyys tuntuu vieläkin arvokkaammalta että rohkenisi riskeerata sitä mitenkään.
Tulee olo että huijaa toista, rakastaa häntä hänen selkänsä takana, ja omat rakkauden tuntemukset saavat likaisen sävyn omassa päässä...tuntuu että käyttää toisen vilpitöntä ystävyyttä hyväkseen lietsoakseen omia romanttisia tunteitaan joista kuitenkin on pakko vaieta visusti ettei pilaa idyllista asetelmaa. Pelko että toinen säikähtäisi ja häviäisi elämästä estää avautumasta tunteistaan. Silti rakkauden tunne repii sisintä kokoajan, jokapäivä. Siihen nukahtaa joka ilta, herää joka aamu. Siitä huolimatta jatkaa valheessa elämistä.
Romanttisista tunteista kertominen ystäväänsä kohtaan on erittäin vaikeaa. Ystävät yleensä luonnollisesti pitävät toisistaan. Jos toinen sanoo todella tykkäävänsä ja jopa rakastavansa sinua, se ei helpota omista romanttisista tunteista avautumista ollenkaan. Päin vastoin. Paineet nousevat. Sitä ajattelee että ystävä todella pitää sinusta ystävänä ja näin omat romanttiset tuntemukset tuntuvat jopa petollisilta häntä kohtaan. Ja samaan aikaan ystävyys tuntuu vieläkin arvokkaammalta että rohkenisi riskeerata sitä mitenkään.
Tulee olo että huijaa toista, rakastaa häntä hänen selkänsä takana, ja omat rakkauden tuntemukset saavat likaisen sävyn omassa päässä...tuntuu että käyttää toisen vilpitöntä ystävyyttä hyväkseen lietsoakseen omia romanttisia tunteitaan joista kuitenkin on pakko vaieta visusti ettei pilaa idyllista asetelmaa. Pelko että toinen säikähtäisi ja häviäisi elämästä estää avautumasta tunteistaan. Silti rakkauden tunne repii sisintä kokoajan, jokapäivä. Siihen nukahtaa joka ilta, herää joka aamu. Siitä huolimatta jatkaa valheessa elämistä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Menettämisen pelko on sitä suurempi, mitä tärkeämpi ihminen on kyseessä.
Totta turiset.Jos toisen mielestä kyseessä on vain ja ainoastaan ystävyys hän voi säikähtää ja paeta.
Toisille ystävät ovat ystäviä ja rakastettu jotain muuta.
olette molemmat oikeassa ja juuri nuo kaksi mainitsemaanne asiaa syventävät dilemmaa
Kirjoituksesi oli kuin minunkin elämästäni. Täysin. Noin minullekkin on käynyt ja nyt sitten hiljalleen "riudun". Tunnen todellakin itseni ihan kaksinaamaiseksi! Vaan mitä tälle edes voi tehdä? Niinpä jatketaan, häntä en todellakaan halua menettää. Hirveää on! Tsemppiä sinullekkin!
Ystävään rakastuminen on vaikea, vaikka myös luonnollinen asia.
Itselläni on herännyt tunteita ystävääni kohtaan ja niiden kanssa myös minä kamppailen. En aivan olettanut, että näin kävisi, mutta kävipä vaan. Ystäväni kanssa on ollut mukava olla, hän on sellainen ihminen, josta tykkään. Hänen kanssaan on aivan erilaista kuin kenenkään tuntemani ihmisen. Näistä tunteista huolimatta hän saa oloni usein jopa levolliseksi, koska on niin ystävällinen.
Työnnän heränneitä tunteitani jatkuvasti syrjään. Olen rakastunut häneen aikaisemminkin eikä siitä tullut silloin mitään. En halua antaa saman toistua. Päässäni luulen jatkuvasti, että sama(=ei mikään) toistuu ja siksi yritän painaa tunteet pois pinnan alle.
Välillä ystäväni sanoo asioita, joista voisi ajatella, että joitain asioita ei jäisi puuttumaan, mitä silloin jäi, mutta en ole varma uskallanko täysin luottaa siihen. Nämä hetket kuitenkin pulpauttavat aina tuntemuksia pintaan.
Olen välillä yrittänyt hieman vihjata ystävälleni, että ehkä voisimme puhua väleistämme, mutta tunnumme välttelevän aihetta ja kiertävän sitä ympäri. Sitten pelästyn taas sitä, että välimme jäävät olemattomiksi ja yritän kaikin keinoin tehdä jotain muuta enkä ajatella ystävääni ja saankin tunteitani hieman rauhoitettua. Näen silti usein hänestä hämäriä unia, joita en muista aamulla ja joiden sisältöä en uskaltaisi hänelle tunnustaa.
Luulen toisinaan hallitsevani tunteitani ja ajattelen sallivani itselleni ystävääni ihastumisen ja ajan viettämisen hänen kanssaan. Tosiasia on silti se, että mitä lähemmäksi toisiamme ystäväni kanssa menemme, sitä vaikeampi minun on kontrolloida rakastumisen tunnetta.
Tunnen, että tilanne on vielä jotakuinkin hallinnassa, mutta vaaralliset ajatukset pyörivät mielessä.
"Tosiasia on silti se, että mitä lähemmäksi toisiamme ystäväni kanssa menemme, sitä vaikeampi minun on kontrolloida rakastumisen tunnetta."
Nyt en ymmärrä. Miksi kuvittelet, että rakastumisen tunnetta voi kontrolloida? Miksi pitäisi? Sittenhän se ei enää olisi rakkautta, vaan ajanvietettä. Emotionaalista itsetyydytystä.
Kun rakastuu ystävään, ihmissuhteen tasapaino järkkyy. Suhde muuttaa muotoaan, riippumatta siitä vastaako rakastuneen tunteisiin vai ei..
Mitä helkkarin järkee pitää sitä salaisuutena kun kertoisi vain suoraan ja koettaisi ja koettaisi ja sitten voisi jatkaa elämäänsä yksin tai yhdessä kunhan ei vain koko elämä menis pilalle.Eri juttu jos toinen on jo sanonut vaik kuin monesti ettei voi kuvitella romanttisessa mielessä ollenkaan...muidenkin suhteiden kautta se on ilkeetä kun näkee että oma ihastus onkin korviaan myöten edelleen rakastunut yhteen parhaimmista kavereista!!!Kertokaa ja kokeilkaa elämät menee päin vittua ja kärsimystä muuten.Luuserit!
Eipä ole aina niin yksiselitteistä :/
Ite olin aikoinaan sellaisessa tilanteessa että ystävä johon rakastuin seurusteli. Päätin että kerron hänelle vain jos kysyy. Hän kysyi ja minä vastasin, emme ole olleet ystäviä sen jälkeen :(
onpa ollut hieno "ystävä" se.........
Tarkoitan vain etten minä ainakaan tekisi noin ja olenkin säilyttänyt kaverina ihmisiä joilla on ollut tunteita eli en säikähdä vaikkakin se voi ahdistaa hiukan, ei niitä ystäviä ole niin paljon joista valita
Otan osaa :/ päässä vikaa sanon minä.
Luulen, että nämä on sellaisia tilanteita, että kumpikin ihan varmaan tietää sisimmässään, mitä toinen tuntee, mutta kumpikaan ei uskalla sanoa sitä ääneen. Onhan sellainen piirileikki tiettyyn pisteeseen asti ihan söpöä ja suloista, mutta itsensä tuntevien, kypsien ihmisten pitäisi pystyä puhumaan tällaisista asioista ilman, että se tuhoaisi mitään.
Hankalaksi asian tekee vain se jos toinen ei halua muuta kuin ystävyyttä.
Vaikka tajuaisi toisen haluavan enemmän miten sanoa toiselle ilman loukkaamatta ja haavoittamatta että toisen puolelta on kyseessä vain ja ainoastaan ystävä!
Yksipuolinen rakkaus on surullista.
Mitä jos tunnustat tunteesi ja hän alkaa käyttää sitä aseena saada sinut vaikka menenmään liian pitkälle ja silti ei ole halukas suhteeseen vaan pelleilee kanssasi ja satutat sydämesi vielä pahemmin. Anna olla asia.
enpä tiedä, kuulostaa hieman kaukaa haetulta -varsinkin tässä tapauksessa.
ja itseasiassa menisin mielelläni hänen kanssaan, liian pitkälle...
Minulle kävi noin ... valitettavasti ... seurustelin/ yritin seurustella miehen kanssa ja suhteesta ei tullut muuta kuin ystävyys... meillä oli todella hauskaa yhdessä, saimme maha kippurassa nauraa ja vietimme ystävinä välillä yhdessä .. puhuimme aiheesta ja siitä ( pystyimme puhumaan kaikesta) etten uskaltaisi olla niin paskapää että riskeeraisin ystävyyttämme millään tavalla joten minun ehdotus oli olla vain ystävä .. en halunnut ikinä satuttaa sitä miestä jota kohtaan en tuntenut muuta kuin ystävyyttä , valitettavasti. Ja siis miehelle tämä sopi, olin juuri eronnut vaikeasta pitkästä suhteesta enkä ollut myöskään valmis mihinkään suhteeseen. Noh, kävi niin että rupesin seurustelumielessä tapailee toista miestä ja tälle "ystävälle" tuli paniikki ja viestiä rupesi tulemaan miten hällä on tunteet pinnassa jne... ja että hän välittää ja haluaa jutella. Lopputulos oli että katkaisin ystävyyden, minulla ei ollut varaa siihen että jatkan toisen satuttamista .. että jos ja kun minä tarkoitan ystävyyttä .. hän toivoo jossain aivonystyrän pohjukalla että me kuulumme yhteen ja olen hänen ... ajattelin että jos en katkaise ystävyyttä .. hän leijuu ja ei löydä itselleen, kun ei edes halua ketään, ketään joka rakastaisi häntä enemmän kuin mitään. Ehkä säikähdin hänen tuntemuksiaan mutta ajattelin että teen hänelle palveluksen kun katoan hänen läheltään ja elämästään koska en voi/pysty antamaan hänelle semmoista mitä hän haluaa ... vaikea päätös mutta välttämätön .. toivon hänelle parasta elämässä ... ja siis juteltiin kaikesta myös tästä.
Aloitus viesti oli todella hieno!
Mutta aloin ajattelemaan asiaa sen kaverin kannalta.
Jos joku minun läheisistä kavereistani olisi rakastunut minuun, ja painiskelisi noiden asioiden kanssa niin haluaisin että hän kertoisi asiasta minulle, vaikken pystyisikään vastaamaan hänen tunteisiinsa samoin.
Mutta ymmärrän hyvin miltä kaverista tuntuu ja mitä hän pelkää. Toisaalta kyse on hyvin pitkälti siitäkin millainen ystävä ja ystävyys on kysymyksessä. Itse uskoisin että ystäväni minulle kertoisi asiasta tietäen etten hylkäisi häntä vaikka hän olisikin minuun rakastunut. En halua vahingoittaa ystävääni, mutta rakkaus on niin salakavala ja ns. "vaikea" tunne että ainakin yritän ymmärtää jos hän haluaa ottaa minuun etäisyyttä asian takia.
Vaikeata on.