Katkeruus yksinäisyyden osasyynä

Tämä on ihan totta, itsekin olen miettinyt että onko masennus (tai kuvaamasi katkeruus) yksinäisyyden syy vai seuraus. Ystäviä tarvitsee, mutta kuka jaksaisi olla masentuneen kaveri ja sitten sitä masentuu vaan entisestään jos on yksinäinen...ikävä noidankehä.

Maailma aiheuttaa katkeruutta. Kukaan ei vain huvin vuoksi valitse katkeruutta.

Katkeruus syntyy jatkuvista huonoista kokemuksista sekä voimattomuudesta vaikuttaa omiin asioihin. Katkeruuden kipinä leimahtaa kun tajuaa, ettei maailma ollutkaan hyvä ja oikeudenmukainen paikka, niin kuin meille lapsena uskoteltiin. Ja siitä, että huomaakin ajautuneensa väliinputoajaksi vaikka edessä piti olla loistava tulevaisuus..

Only 1 reason... 1 of 10... ~10

Voisin kuvitella, että pelko siitä ettei kukaan jaksa katsella itseä masentuneena voisi aiheuttaa käytöstä joka karkoittaa muita.

Masentunut ei välttämättä uskalla panostaa liikaa ihmissuhteeseen, ihan hyvää hyvyyttäänkin, koska toinen on selvästi tekemässä tyhmää ratkaisua ollessaan sinun ystäväsi (jos vertaa aiempiin tapauksiin ja tilanteisiin). Tältä siis itsestä voi tuntua.

Ihmisessä, joka on tai haluaa olla sinun ystäväsi, on selvästikin jotain vikaa. Miksi se muuten olisi ystäväsi kun kaikki muutkin aina jättää toisen.

Katselin tylsyyttäni suomi24 treffi-ilmoituksia, ja siellä oli viehättävä tyttö, joka sanoi olevansa tylsä. Alkoi heti kiinnostaa. Henkilökohtaisesti, olen mielummin "tylsimyksen" kanssa ystävä, kuin jonkun jolla on jatkuva tarve showhun. Tylsyys ei siis tässä tapauksessa tarkoita tekemisen puutetta, vaan sellaista persoonaa, joka ei vain aina jaksa esiintyä tai olla olevinaan, ta olla ihmisten seurassa. Muuten sitä voi tehdä vaikka mitä. Olen itse monen mielestä todella tylsä kun en tee asioita kuten he haluaisivat, en innostu minua innostamattomista asioista, mutta voisin uskoa, että joku, joka innostuu samoista asioista kuin minä pitäisi minua ei tylsänä.

Se on niin paljon helpompaa myös jaksaa olla "ei tylsien" ihmisten seurassa, kun on edes kotona jotain omaa johon palata, tai joku oma porukka jonka kanssa tehdä sitten jotain mielekkäämpää.

Itse yritän nyt olla vian itsekseni tyytyväinen ensin, ja sitten vasta muiden kanssa. Se on ahdistavaa huomata olevansa jopa onnellinen yksin, mutta siitä se lähtee kai, en tiedä..