nii...mä oon 24-v kahden sisaruksen yh-äiti..mut tosi surullista , ku kiinnostuu jostain miehestä, niin sitä häirittee liikaa ku mulla on lapsia, oon koittanu ottaa selvää et mistä se johtuu mut luulen et ne pelkää joutuvansa ottaa liikaa vastuuta tms, mut lapsillahan on jo iskä : O
eihän ne toista tarvii tai sit miehet pitää yksinhuoltajii jotenki "käytettyinä" ??
osaiskos kukaan kertoo??
eihän ne toista tarvii tai sit miehet pitää yksinhuoltajii jotenki "käytettyinä" ??
osaiskos kukaan kertoo??
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sellanen mies joka ei hyväksy lapsii ei sovellu perhe-elämään. Kyllä ite oon mies eikä mua lapset haittaa yhtää. Nehä on oikeestaa aika kivoja. Kannattaa ehkä ettii niit miehii jostai muualta ku baarista tai intternetistä. Kypsiä miehiä löytää esim kaupasta ja kirjastosta. Kaljabaarista ja intternetistä löytää poikia
Erosin liki neljä vuotta sitten ja sitten löysin uuden "käytetyn" naisen 2,5 vuotta sitten.
Hänellä on lapsia kaksi, kuten minullakin, eli olemme molemmat yksinhuoltajia.
Emme tavanneet toisiamme kahvilassa, emme baarissa, emme kirjastossa, emme kaupassa, vaan internetissä.
Luullakseni syy on se, että meillä "käytetyillä" kun on rajalliset mahdollisuudet roikkua kodin ulkopuolella noin fyysisesti ja kontaktit on luotava erilaisilla chatti-linjoilla kotoa pitäen.
Toisaalta, kun -tyttäreni sanaa lainatakseni- seukkaaminen aloitetaan tuntikausien keskusteluilla ennen ensitapaamista, vältytään monilta turhilta odotuksilta. Ulkonäkö ei ratkaise mitään, kuten baarissa niin voi käydä.
Se, että on lapsia, ei tule yllätyksenä kun kämpän ovi avataan, jne...
Hyvin monista asioista on jo tieto ja asiat on hyväksytty ennen tapaamiseen tulemista.
En siihen ota kantaa, olenko poikanen, vai kypsä, olen kuitenkin jo 44-vuotias mies.
Naisystäväni on hiukan minua vanhempi, joten pedofiilin vikaakaan ei minulla ole.
Kypsyys on kokonaan muitten arvioitava, mutta näin me käytetyt jatkamme entistä käytetympänä,kumpikin omaa perhettään omassa osoitteessaan luotsaten, kohti elämän iltaa.
Hyvää kesää kaikille nettiin ja kirjastoihinkin.
Minäkin löysin uuden kumppanin ja täytyy sanoa,että olen kokenut paljon arvostusta miesten taholta.Moni kunnioittaa naista,joka huolehtii perheestään eikä notku baareissa.Mies tietää sen,että nainen voi hyväksyä myös hänen lapsensa ja osaa perhe-elämän pelisäännöt sinkkua paremmin.
Hyvin harva mies on yrittänyt "iskeä" sexseuraksi ja torjutuksipa on tullut.Ollaan me käytetyt,kierrätyksessä olevat onnellisia ja eletään eteenpäin kaikessa rauhassa.Moni katkera sinkku yrittää vähätellä ja häpäistä eronneita,mutta mitäpä tuosta!!Perhe ja rakkaus ovat meidän valttikorttejamme.
Suurin osa miehistä ei todellakaan pelkää yh-äitejä. Totuus on kuitenkin se, että suurin osa ei halua kasvattaa muiden lapsia, joutua osalliseksi huoltokiistaan naisen eksän kanssa ja muutenkaan järjestellä tulevaa elämäänsä aina vieraiden lasten ehdoilla. Pelosta ei kyse.
Täälläkin on kirjoitettu, miten yh:t joutuvat järjestelemään lasten tapaamisia eksänsä kanssa ja miten eksän kanssa saa nahistella huoltajuudesta. Ei kiitos! Minä halusin itselleni naisen, jolla ei ole tuollaista painolastia menneisyydestä. Jos joudun suunnittelemaan viikonloppumenot lasten vuoksi, pidän huolta siitä, että ne lapset ovat edes omia.
jos ei ole exästä pelkoa, eikä edes huoltokiistojakaan : O
niin, tietystihän se vaikuttaa....ymmärrän kyllä...mut...kasvattaa toisen lapsia??
tane, niinku kirjoiti "painolastia menneisyydestä", eli just sitä et on vähä niinku "käytetty" : (
Itse en kyllä koe naisystävän mennyttä elämää mitenkään hänen, enkä omana painolastina.
Kysymys ei ole mistään taakasta, vaan elämänkokemuksesta.
Jos on vaikka joutunut taistelemaan exänsä kanssa huoltajuus-, ynnä muista asioista, ei se taakkana suinkaan ole. Se on elämää.
Ja vankka kokemus elämästä heijastuu aikuisuutena, johon mies väkiselläkin naisessa rakastuu, ja silloin se on menoa.
Kysymykseen ei tule eläminen "vieraiden lasten ehdoilla", vaan täysin uudenlainen elämä kaikkien siihen kuuluvien henkilöiden ehdoilla.
Ne "vieraat lapset" vaistoaa helposti rakastaako tuo mies äitiä ja onko suhde turvallinen, ja jos on, niin kaikki sujuu kuin itsestään.
En usko, että rakastuminen naiseen on kiinni siitä, onko hänellä lapsia vai ei.
Itse ainakin epäilen, että vaikka olisi peikonpoikia liuta naisen kannoilla, niin jos rakastun, niin sitten rakastun. Dadaa!
Ei tähän nyt mitään käytetyn tunnetta tarvitse vetää mukaan. Kaikessa yksinkertaisuudessa minä en halua järjestellä elämääni vieraiden vuoksi. Ne yh-äidin lapsethan ovat minulle vieraita. Ehkä niistä tulisi joskus omaa perhettä, mutta varsinkin seurustelun alkuaikoina ne eivät ole omaa perhettä.
Totuus on kuitenkin se, että yh on sidottu lapsiinsa. En sano, että se olisi huono asia, mutta ainakin minua se häiritsisi. En haluaisi järjestellä tapaamisiamme ja menojamme jonkun kolmannen osapuolen vuoksi. Tälle yh:lle lapset ovat tietysti tärkeitä. Kun ne eivät olisi tärkeitä minulle, suhteessa olisi paha ristiriita. Samoin en hyväksyisi sitä, että esimerkiksi naisystäväni vanhemmat määräilisivät elämäämme.
(Ihan selvyydeksi: olen nykyään jo naimisissa, joten ylläoleva teksti on puhtaasti konditionaalista.)
ihanaa kuulla jotain tuollaista kans...ihan tuli jo hirvee olo näitä muita viestejä lukiessa, että enkö kelpaa kellekään : )
mutta täytyyhän niitäkin miehiä löytyä, jos kerta meikäläisiä on kans
pintasi ja rakasta lapsiasi ihan kuin ennenkin.
Sitten kun oikea MIES sattuu kohdallesi, on lapsetkin rikkautena elämässänne.
Nämä jonninjoutavat panomiehet täällä kerskuu "kerran ja karkuun" periaatteillaan, mutta ne ovat säälittäviä ihmishylkiöitä, joilla ei elämänsisältöä ole kerennyt jostakin syystä karttumaan. Et niistä mitään turvaa ja tukea itsellesi koskaan saisikaan, joten jätä ne vain omaan arvoonsa.
Vastuulliset miehet osaavat ottaa kaikki asiat huomioon ja rakastuvat sinuun varmasti juuri sellaisena kuin olet, riippumatta lapsistasi.
Näin vain on, ja lapset ovat silloin suurenmoinen rikkaus, eikä suinkaan taakka.
Ajatella, jos rakastumalla yhteen ihanaan naisihmiseen saa siinä sivussa vielä ikäänkuin kaupantekijäisinä kaksi, tai vaikka useammankin uutta pientä rakasta ihmistä omaan piiriinsä.
Ne ovat isoja asioita. Oikeille ihmisille tällainen on mahdollista ja jos se koetaan taakkana, niin kysymyksessä ei ole silloin oikeat ihmiset.
Ainut pelko mikä mulla on yhoista on se eron syy. Eli onko yh ollu pettäjä tai muuten nii hirvee ettei sen kanssa voi olla. Lapsii vastaan ei oo mitää mut aina se eron syy arveluttaa
miksi vika pitäis olla yksinhuoltajassa?
itse mä lasteni isän jätin, toi ei oo oikeen reiluu..näin sit kai useemmatkin ajattelee, oon mä kyllä itsekin kuullut että jotkut yh:t on ollu ihan kauheita, et mies olis lähteny ku ei olis enää kestäny
Ei pidä ajatella noin etukäteen että syy on yh-äidissä. Voihan se olla niinkin että mies pettänyt, on väkivaltainen alkoholisti.
Ei sellaista voi hyväksyä eikä ole hyväks lapselle. Oli pakko erota siinä vaiheessa.
Nii, voihan se olla että se mies on lyöny tai pettäny (ainoot syyt eroon jotka ymmärrän) mut kyllä mullaki tulee toi kysymys välil mielee. Aikasen vaikee se on siltä naiselta kuiteski kysyy et kumpi petti tai lyötiinkö. Vai mitä. Siis kyllä on paskoja miehiä mut on naisiaki
Jos asia mietityttää niin kysykää. Nainen kertoo kyllä miksi on yh. Syitä on monia. Mulla lapsen isä vain häippäs. Ensin se halus lapsen ja sit 6 kuulla päätti, ettei halua. Ja niinkuin oli yritetty 2 vuotta. Näinkin voin käydä.
Yyhoot on siitä mukavii et niit voi käydä polkee ja sit liueta paikalta vedoten siihe et ei oo valmis perhe elämään
ainakaan ite en oo sellanen, jota vaan käydään "polkasemassa"
Tuollaiset kommentit saavat ainakin mun pitämään kinttuni entistä visummin ristissä. Onneksi rakastu-renttuun -vaihe meni ohi. Nyt jo tajuaa mitä piirteitä miehessä ei ehdottomasti saa olla.
on olemassa kuules paljon myös sellaisia yh äitejä jotka eivät todellakaan anna jokaiselle vastaantulijalle..sussahan se vika on kun noin ajattelet..et taida muilta saada kuin toivottomilta yh äideiltä..voi pikku reppanaa=)
on että miehiä pelottaa ex.ukko ett miten se rupee vahtii heitä ja ett he joutuvat ottaa vastuuta, hoitaa ja rahoittaa liikaa yh.n elämää, moni on sanonut sen mulle kun olen kysynyt miksi he lähtevät karkuun laisani, mull on viel sekin ett mulla on 2 erityislasta jotka vaativat todella paljon kaikilta ymmärrystä ja vahtimista ja hoitoa jne.
Joo valitettavasti pitää todeta, että kyllä se aikamoinen painolasti on jos toisella on lapsia edellisestä suhteesta!! Itse tuli "otettua" mies jolla on lapsi ex:n kanssa ja se on todellakin painolasti - aina pitää suunnitella lomat ym. sen mukaan!! Tuskin kukaan HALUAA puolisoksi sellaista jolla on jo lapsi/lapsia jos saisi valita. Toki kaikkihan saa valita, mutta se vaan voi sattua kohdalle näin. Nyt joku kirjoittaa, että "lähde suhteesta" - sitä en tee!!
Veikkaan,että suhteenne ei tule kestämään.Mitä miehesi mahtaisi sanoa,jos lukisi tekstiäsi?Teeskentelijä! Olet lähtenyt suhteeseen aivan väärin perustein.Ei tle onnistumaan pitemmän kaavan mikaan.
Kyllä ei-biologista lastakin voi rakastaa jos on empaattinen ihminen ja kokenut elämää.Tuollaista paska en jaksa kuunnella,että lapsi on painolasti tai taakka! Kukaan vanhempi ei luovu lapsestaan jonkun typerän suhteen takia.
Jäät vielä nuolemaan näppejäsi kun totuus pikkusieluisuudestasi paljastuu!!!!
Kokemusta on.
itse voisin ihan hyvin ottaa sellaisenkin miehen, jolla olis vaikka 8 lasta edellisestä liitosta, koska ei pidä ajatella niin ahdasmielisesti kaikesta..
Totta kai voisit ottaa,mutta jos kohdalles sattuis pirullinen miehen exä niin en tiedä,kestäisitkö edes paria tenavaa...jos ei oo kokemusta em.niin ei kantsis kommentoida.Mulla nimittäin on monen vuoden kokemus ja voin sanoo,että jos mä oisin tienny kuinka pirullinen ämmä on mieheni exä niin toisenkin kerran olisin miettinyt seurustelun aloittamista.En kuitenkaan niin hyvää miestä luovuttanut kuin mieheni on ja kestin hammasta purren koskapa ne "vahvuudet",joita exällä oli/on,osoittautuivat kuitenkin hänen heikkouksiksi,eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä,että minä olen ihminen,joka osaan nähdä ketkun ja teeskentelevän mielistelijän läpi,pintaa syvemmälle.Hän kuvitteli,että "vahvuudellaan" ja piruudellaan onnistuu katkaisemaan mieheni ja minun välit,mutta taisipa olla hänelle yllätys,kun osoittauduin vahvemmaksi kuin hän.
mä löysin miehen, joka otti mut sellaisena kuin olen. Monta vuotta siihen meni, mutta kannatti.
Näille kaikille jotka sanovat että yh saa helposti ja muutenkin tuomitsevat, niin hävetkää. Se on paskan puhumista...
Ei kaikki pelkää! Se, että joku on yksinhuoltaja, on merkki siitä, että pillua on ennenkin irronnut, ja kuka niistä tavoistaan pois pääsee.
Kyllä olet YÖKÖTTÄVÄ!!! Onneksi sexi ei ole ainoa asia,jota KUNNON mies kaipaa.Pysy sinä vaan harhoissasi,sinunlaista ei kukaan nainen ota niskoilleen.Eikä irtoo yhden yön panoja!
Säälittävä yleistys sinulta.Kyllä naimisissa
olevat rouvatkin osaavat olla jalat levällään ja pettää miestään!!! Itse en ole tyytynyt toisten tähteisiin milloinkaan.Vapaita miehiä löytyy pilvin pimein.Ja fiksuja! Sinunlaiseen p...kasaan en koskisi tikullakaan!! Voit olla varma,että jäät lehdellä soittelemaan miehisten miesten viedessä naisen nenäsi edestä.
Kuinkas monta neitsyttä miehistä olet löytänyt vapailta markkinoilta?Veikkaan että et yhtään-kaikki ovat joskus olleet "jonkun tähteitä",joten älä myöskään sinä yleistä.
Ja naiset pelkää yh-isää. Olen joskus vastaillut muutamaan ilmoitukseen mutta heti kun nainen saa tietää että minulla on lapsi, homma loppuu siihen, tai ei edes alakkaan jos olen ilmoittanut asian laidan heti kättelyssä. Pelkäävätkö naiset miestä joka on valloittanut naiseuden viimeisen linnakkeen hoitamalla itse lapsensa? Luuleeko nainen että meidän henkinen yhteytemme on liikaa hänelle, eikä halua tulla väliimme? Haluavatko naiset tehdä itse omat lapsensa? Vaikuttaako yh-isä siltä ettei hän haluakaan naista elämäänsä sotkemaan ja antamaan ties mitä vaikutteita lapselleen? Niin... ehkä se onkin niin...
En mä ainakaan pysty tajuumaan miks joku ei tahdo toista, koska on lapsi...tosi outoa...ennen omia lapsini olisin ihan hyvin voinut (paitsi en ikäni puolesta kun tein ekani 19-v) alkaa seurustella yh-iskän kanssa, mitäs se haittaa jos on lapsia...sitäpaitsi saavathan yksinhuoltajat joka toisen viikonlopun useimmiten vielä vapaaksi, ehtiihän sitä käymään missä vaan jos tykkää ; )
lapset ei oo este muulle kuin rafloissa ramppaamiselle (eihän niissä edes arkisin käydä) ja ehkä seksin harrastaminen täytyy tehdä muualla kuin päiväsaikaan keittiön pöydällä tms : D, mitään muutahan ei ole...lapset vaan pakkaa mukaan ja menoksi!!
Joitain naisia voi säälittää se lapsen oma äiti, joka ei saa olla lapsensa kanssa tai ajattelee ettei itse haluaisi olla äiti sellaisessa tilanteessa.
Joku voi suhtautua kylmästi lapseen, kun "ei se ole omalle äidilleenkään kelvannut".
Jotkut naiset voivat kokea, etteivät he pysty ottamaan äiti-vastuuta uudesta tai vieraasta lapsesta, joka saattaa kiintyä heihin lujasti ja johon ehkä itsekin kiintyy, mutta voi joutua myöhemmin luopumaan. Tai sitten pelkää, että mies ja lapsi kiintyy, eikä voi enää itse hyvällä omallatunnolla lähteä pois.
Joku voi kokea, ettei hänellä ole annettavanaan äidin tunteita, joita lapsi kuitenkin kovasti kaipaa.
Joku saattaa tiedostaa, että äidin taidotkin puuttuvat. Entäs jos vielä inhoaa tiskaamista, siivoamista, pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Silloin lapsi alkaa saada korvapuusteja sotkuistaan.
Nuorempana, ennen omien lasten syntymän tuomaa muutosta itsessä, yleensä haluaa kumppanin jakamattoman huomion itselleen, kuin olisi vielä lapsi itsekin, ja siinä jää "valmis" lapsiparka sivuseikaksi.
Sellaisia on ne satujen kypsymättömät pahat äitipuolet.
Ihan tervettä tiedostaa asiat ja pysyä poissa lapsen elämästä, ennen "kypsymistään".