Lapsesta saakka olen käynyt sukuhaudalla. Joka kerran on kuljettu kulkuväylän kupeessa olevan haudan ohi. Se on pieni, puolipyöreä, ja aina hienosti hoidettu. Tänään ohitin jälleen pikku haudan. Sen kallistuneessa kivessä on nimi PIPPI ja vuosiluku 1861. Tänään siihen oli tuotu tyylikäs kukkalaite ja koukkuun lyhty, jossa paloi kynttilä.
Koskaan en ole osunut paikalle samaan aikaan haudan hoitajan kanssa, mutta kun katsoo vuosilukua voi arvata, että haudan hoito on perheessä elävää perinnettä vuosisadankin takaa, eikä hautaa koskaan jätetä hoitamatta.
Meidänkään sukuhautaa ei unohdeta, mutta siihen on vuosikymmenten aikana kätketty useampia suvun jäseniä. Pipillä ei ole ketään kumppania haudassa. Hauta on aina ollut siinä tien varressa samassa kuosissa. Mutta ei Pippia ole unohdettu.Minäkin tervehdin Pippiä aina ohikulkiessani.
Siitäkin on tullut perinne.
Koskaan en ole osunut paikalle samaan aikaan haudan hoitajan kanssa, mutta kun katsoo vuosilukua voi arvata, että haudan hoito on perheessä elävää perinnettä vuosisadankin takaa, eikä hautaa koskaan jätetä hoitamatta.
Meidänkään sukuhautaa ei unohdeta, mutta siihen on vuosikymmenten aikana kätketty useampia suvun jäseniä. Pipillä ei ole ketään kumppania haudassa. Hauta on aina ollut siinä tien varressa samassa kuosissa. Mutta ei Pippia ole unohdettu.Minäkin tervehdin Pippiä aina ohikulkiessani.
Siitäkin on tullut perinne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.