Mikä juttu tämä nyt on, kun Etelä-Saimaan estareista on päivätolkulla saanut lukea mummojen toiminnan arvostelua? Ei se lasten hoito ole isovanhempien tehtävä ja velvollisuus. Tietysti ne isovanhemmat, jotka haluavat mukuloitten perään katsoa, tekevät varmasti arvokasta työtä ja antavat lasten vanhemmille valtavan lahjan helpottamalla työtaakkaa.
Monella ihmisellä saattaa kuitenkin olla muitakin suunnitelmia elämän ehtoopuolelle, kuin lapsenlikkana oloa. Silloin on mahdollisesti ensimmäistä kertaa elämässä tilaisuus matkustella, käydä riennoissa ja vaikka ottaa aikaa ihan omalle itselle.
Kaikkein räikein kommentti oli muistaakseni torstain lehdessä, missä uhkailtiin jättää kostoksi oma vanha äiti vähälle huomiolle "kun ei silloin joskus vaivautunut lastenlasten perään katsomaan". Haloo! Eikö tämä äiti ole omaa osuuttaan tehnyt kasvattaessaan ja hoitaessaan OMAT lapsensa? Eikö siitä kuulu minkäänlaista kiitosta antaa?
Jos ei jaksa omista lapsistansa itse huolehtia, voi olla ehkä parasta jättää ne kokonaan tekemättä. Mummot ja papat eivät ole enää vastuullisia. Kerran kuulin erään vanhan ihmisen sanovan hauskasti. Hän sanoi että lastenlapset ovat juuri sen takia niin ihania, kun saa ottaa vain ne hyvät hetket. Voi leperrellä, leikkiä ja hiukan hemmotellakin, mutta kun kiukuttelu alkaa, saa suosiolla luovuttaa piltin pois.
Monella ihmisellä saattaa kuitenkin olla muitakin suunnitelmia elämän ehtoopuolelle, kuin lapsenlikkana oloa. Silloin on mahdollisesti ensimmäistä kertaa elämässä tilaisuus matkustella, käydä riennoissa ja vaikka ottaa aikaa ihan omalle itselle.
Kaikkein räikein kommentti oli muistaakseni torstain lehdessä, missä uhkailtiin jättää kostoksi oma vanha äiti vähälle huomiolle "kun ei silloin joskus vaivautunut lastenlasten perään katsomaan". Haloo! Eikö tämä äiti ole omaa osuuttaan tehnyt kasvattaessaan ja hoitaessaan OMAT lapsensa? Eikö siitä kuulu minkäänlaista kiitosta antaa?
Jos ei jaksa omista lapsistansa itse huolehtia, voi olla ehkä parasta jättää ne kokonaan tekemättä. Mummot ja papat eivät ole enää vastuullisia. Kerran kuulin erään vanhan ihmisen sanovan hauskasti. Hän sanoi että lastenlapset ovat juuri sen takia niin ihania, kun saa ottaa vain ne hyvät hetket. Voi leperrellä, leikkiä ja hiukan hemmotellakin, mutta kun kiukuttelu alkaa, saa suosiolla luovuttaa piltin pois.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jaa, olen kyllä sen ikäisten lasten äiti että voisin hyvin olla jo vaikka tuplamummo mutta suureksi harmikseni lastenlapsia ei ole siunautunut. Oma äitini hoiti lapsiani ja teki sen ilolla. Kuten minun mummonikin hoiti minua. Lämmöllä muistan molempia ja omasta mummostani on hyviä hetkiä muistissa ikuisesti.
En voi ymmärtää mummoja ja pappoja jotka eivät halua olla lastenlasten kanssa ja hoitaa heitä, varsinkin jos ovat eläkkeellä ja on aikaa ja voimia vielä. Siitä jää molemmille niin kalliit ja kauniit muistot. Ja lapset oppii kunnioittamaan vanhuksia mikä ei todellakaan tee pahaa tälle nuorisolle ja lapsille.
Onhan tuo kyllä aika räikeää uhata vielä julkisesti jättää äitinsä huomiotta vanhana. Tyhmä saa olla mutta ei sitä tarvitse kaikille kuuluttaa. Tiedän ja olen itsekin kuullut kuinka eräs mummo oikein kehui että hän ei sitten hoida lapsenlapsiaan... ettäs viitsii vielä julistaa ja kehua! Mieluummin viettää aikansa kaupan aulassa pelaamassa ja juoruamassa torilla. ei paikka eikä aikaa missä ei tuota naista näkisi lärpättämässä.
Toki äiti on omat lapsensa jo hoitanut ja oikeus on omaan elämään mutta mielestäni sen voi ja pitää jakaa perheensä kanssa. Ihminen joka ei niin tee, ei edes tiedä mitä menettää ja on asennevammainen. Ei se vie sitä omaa elämää vaan antaa sisältöä lisää.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä siitä, että jos isovanhemmalla riittää halua ja puhtia lastenlasten hoitoon, siinä yhtälössä ei ole kuin voittajia. Minulla itsellänikin oli mummi, joka piti minusta usein huolta ja olen siitä kiitollinen.
Toisaalta en leimaisi asenne- tai tunnevammaisiksi heitäkään, jotka eivät jostain syystä jaksa tai halua niin paljoa asiaan panostaa. Ihmiset ovat aina erilaisia. Vanhuusiän toiveet eivät aina osu yksiin nuoremman polven toiveiden kanssa. Esimerkkinä voisin mainita kuvitteellisen tilanteen, jossa joku mummo tai pappa toteuttaa pitkäaikaista haavettaan viettää talvet ulkomailla. Minun olisi vaikea pitää häntä itsekkäänä, vaikka vääjäämättä lastenlapset siinä jäävätkin jonkin verran vähemmälle huomiolle.
Jokainen vanhempi on mielestäni omalla vanhemmuudellaan ansainnut huolenpidon niille viimeisille vuosille, jolloin hän sitä tarvitsee. Ei sitä tarvitse enää ostaa myöhemmällä iällä.
Ja haluaisin vielä korostaa ettei siinä tietenkään ole mitään väärää, jos isovanhemmat oikeasti haluavat ja jaksavat lastenlapsista huolehtia. Mikäs sen somempaa. Mutta tasan ei aina käy onnenlahjat eikä nallekarkit. Omien voimien mukaan täytyy isovanhempienkin edetä.
Niin onhan se niin että ihmisellä on oikeus viettää elämänsä, kuin myös vanhuutensa/eläkeikänsä, kuten haluaa. Tuota HUOM! kritisoin että on niitä jotka toitottavat innolla sitä että eivät ainakaan halua hoitaa lastenlapsiaan tai sitten nuo eräässä viestissä mainitut mummot jotka urputtavat "maanantaiaamuna" työpaikalla että PITI hoitaa lapsenlapsia viikonloppuna. Valinta on oma ja minusta on todella typerää valittaa siitä ulkopuolella kun on niin onnekas että niitä on suotu.
Silloin kun itse olin lapsi niin oli jotenkin niin itsestään selvää että useampi sukupolvi vietti aikaa toistensa kanssa ja siitä jäi loppuiäksi hyvät muistot. En usko, enkä ikinä kokenut, että oma mummoni olisi "uhrautunut" eikä äitinikään, itse sanoi että se on hänelle kunnia-asia. Tuosta yhteiselosta jäi minun lapsilleni perinnöksi rahaakin kalliimpia muistoja ja kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan.
Toki on vanhempia jotka ovat tyrkyttämässä lapsia hoitoon alvariinsa mennäkseen omia menojaan ja sitä en hyväksy jos sitä tapahtuu kaiken aikaa.
Ja jos haluaa mennä etelään talveksi, siitä vaan, se on myös oma valinta. Meillä joilla siihen ei ole varaa ja joilla ei ole edes niitä lastenlapsia hoidettavana, tuntuu että elämänarvot on kuitenkin toiset. Ja onhan ne kesät jolloin voisi tutustua lastenlapsiin... mutta silloinko pitää ehtiä nauttia Suomen kesästä ja kiertää kaikki ummet ja lammet... no, arvonsa kullakin ja jokainen pitäköön ne.
Tämä on hyvä puheenaihe ja mielipiteitä on monia. Toivottavasti kerrankin keskustelu pysyy asiallisena tällä foorumilla.
Mietiskelin ihan ajan kanssa tuota kertomaasi "ilmiötä", ettei joku halua laisinkaan olla lastenlastensa kanssa tekemisissä. Myönnän että on aika hurja meininki, jos ei heitä koskaan muista. Olisiko joskus sattunut jotain niin ikävää että on tullut jonkinlainen äärimmäinen vastareaktio? Kurja tilanne nimeenomaan siinä mielessä, että lapsethan siinä joutuvat kärsimään, kun jäävät kokonaan paitsi isovanhemmasta. Tai sitten jonkinlainen höpsähtäminen on päässyt todella tapahtumaan...
Toisaalta uskon että nämä tapaukset ovat aika harvinaisia. Voisin kuvitella, että nämä mainitsemani maailmanmatkaajamummot ja -papat kuitenkin kotona ollessaan haluavat viettää aikaa myös lastenlastensa kanssa.
Tämä asia on ollut enemmän tai vähemmän esillä kai pitkänkin aikaa. En edes tilaa mitään aikakauslehteä, mutta silti olen lehtiä satunnaisesti selailemalla törmännyt useampaankin yleisönosastokirjoitukseen, jossa isovanhempi on valitellut joutuneensa ihan pompoteltavaksi ja tuntenut että häntä käytetään häikäilemättä hyväksi.
Tilanne on hyvä silloin kun asiat ovat juuri noin niinkuin mainitsit. Isovanhemmet eivät tunne uhrautuvansa, vaan nauttivat yhteisestä ajasta. Se kuitenkin edellyttää, ettei isovanhempia kuormiteta kohtuuttomasti. Ja siinäkin suhteessa ihmiset ovat hirveän erilaisia. Se mikä on toiselle vähän, voi olla toiselle paljon. Ja vähän ja ei yhtään ovat tietenkin eri asioita.
Niin, itse olin nuori yksinhuoltaja pienten lasten kera ja pätkä-vuorotyössä. Työntekoni olisi tyssännyt kertalaakista jollei olisi ollut mummoa. Vapaa-aikanani tarvittuja hoitokertoja ei juuri ollut, joskus lapset halusivat mummolle yökylään muuten vain mutta siinä kaikki. Usein mummo myös tuli meille omasta tahdostaan ollakseen kanssamme. Siihen maailmanaikaan ei ollut kuultukaan hoitopaikoista joihin olisi voinut lapset viedä illaksi. Iltavuoroja ei montaa ollut esim. per kuukausi, mutta olen ikuisesti kiitollinen rakkaalle mummollemme että hän antoi tuon mahdollisuuden koska oli jo eläkkeellä ja oli mahdollisuus.
Kaikin mokomin mummot menkööt menojaan minkä ehtivät mutta älköön ihmetelkö jos nuoriso ei osaa suhtautua vanhuksiin. Nekin mummot, jotka eivät välitä olla lastenlastensa kanssa, tulevat tarvitsemaan vielä näitä nuoria. Ei sillä että kukaan olisi kellekään mitään velkaa, niin ei pidä ajatella, vaan kyse on kiintymyksestä sekä toinen toistemme kunnioituksesta, eri ikäpolvet toistensa kanssa. Kyse on perheestä. Ei siellä mummon luona käydä sitten kun mummo ei enää jaksa vetää pitkin maailmaa ja omia menojaan ja harrastuksiaan jos ei ole yhteyttä ollut sitä ennen. Ehkä silloin kaipaa jonkun vierelleen.
Toki ymmärrän niitäkin mummoja jotka oikeasti joutuvat pompoteltaviksi. Ei tietenkään pidä suostua mihin vaan jos ei halua. En ole lukenut mitään lehtikirjoituksia enkä tiedä asioiden taustaa, kerron vain miten itse koen. Ja painotan edelleen etten tarkoita että joka viikonloppu pitäisi suostua siihen JOS itse ei halua. Mielestäni asenne ei pitäisi olla se että pitää hoitaa vaan että saa välillä hoitaa. Jos tuntuu että pitää niin sitten tuntuu...
Pitää osata sanoa että ei jaksa tai että ei käy. Tai jos on pokkaa niin vaikka että ei halua.
Nämä nykyajan nuoret ovat oppineet siihen, että kaikki tulee valmiina eteen.
Naimisiin kuitenkin pitää päästä viimeistään silloin, kun koulut on käyty.
Lapsia pitää hommata, vaikka aikaa olisi odottaa, ennenkuin elämä olisi muuten järjestyksessä.
Kun sitten mieli tekee mennä jonnekin iltaa viettämään, ja kun ei kodinhoitajaa kaupungin taholta saa, niin silloin on ukki ja mummi ne, ketkä asian joutuvat hoitamaan.
No mitäs mummot sitten valittaa! Itse ovat nuo nuoret kasvattaneet. Sitä saa mitä tilaa.
Sitten maanantai aamuisin nämä ihanat mummut valittavat työpaikalla miten oli taas rankkaa kun piti juosta niitten lapsien perässä eikä saanut yöllä nukkua näitten ihanien yökyläläisten takia.
Minäkin olen mummo, ja hoidan lapsia sillonkun minulle sopii. Aina ei sovi kun pyydetään, täytyy osata sanoa jos ei käy. En muuta omia suunnitelmiani lastenhoidon vuoksi, sairastuneen lapsen pyrin kyllä ottamaan jos on mahdollista. Ei mummojen tarvitse olla aina käytettävissä, eikä aina huvita ottaa lapsia mellastamaan, silloin vaan on sanottava että ei käy.
Juu kyllä se niin on, että jokainen voi hoitaa lapsensa itse, eikä tyrkätä viikonlopuiksi niitä sinne mummon ja vaarin hoitoon. He, jos ketkä ansaitsevat lepo,- vapaa-aikansa, hehän ovat jo kasvattaneet yhden lapsikatraan aikuisiksi.
Toki lapsenlapset voi sillointällöin ottaa, mutta monet vanhemmat kuskaavat ne herranlahjansa joka ainoaksi viikonlopuksi isovanhemmillensa.
No, tuo peli ei käy meillä, ei olla koskaan leikkiin alettu, eikä meiltä sitä vaadita.
Olemme suht nuoria isovanhempia ja meillä todellakin on omat menomme ja harrastuksemme, niistä emme ole luopuneet.
Opetelkaa keskustelemaan oman jälkikasvunne kanssa asiasta, siten löydätte oikean suunnan tähänkin asiaan, luultavasti.
Jokaisen oma asia tietysti, mutta sitten ei kannata valittaa työ,- harrastepaikoilla uupumustaan lapsenlikotuksen takia.
Te olette arvokkaita lapsenlapsillenne, jokainen, jo omalla
olemisellanne ja läsnäolollanne. Mutta viime aikoina esiintyneet
teitä arvostelevat kirjoitukset sekä lehdessä, että täällä, ovat
kyllä erikoisia.
Eiköhän jokainen isovanhempi ole oma yksilönsä, elämäntilanteensa,
terveytensä ja myös voimavarojensa suhteen ihan eri tapaus,
ja isovanhemmuus muokkautuu myös niistä lähtökohdista, millainen
suhde omiin lapsiin on ja kuinka kaukana asuu lapsenlapsista.
Samalla laillahan voidaan alkaa kyseenalaistaa sitten lapsen omien
vanhempien vanhemmuutta, miksei sitä ja tätä ja tuota....
Mainittavaa on, että on myös sellaisia isovanhempia, jotka suorastaan
tukevat erittäin paljon yksinhuoltajavanhemman lapsenlasta, jolle se apu
on elintärkeä, sekä lapselle äärimmäisen merkityksellinen myös
ksavatuksellisessa mielessä, sen lisäksi että toisen vanhemman puuttuessa
myös tunnetasolla; mummi tai ukki on se turvallinen taho toisen vanhemman
puuttuessa.
Ei pidä yhtään vähätellä isovanhempia, jokainen heistä on hyvä omalla
tavallaan!
Voivoi...mummoja ja pappoja on niin helppo käyttää hyväksi kun vetoaa siihen miten paljon ne mussukat heistä "tykkää", ja saada rahaa kun vetoaa että pitäis ostaa lapselle sitä tai tätä tai se on kipeä ja tarvii lääkkeitä. Sitte kuitenkin nämä isät ja äidit etsii jostakin sen hoitajan istuakseen itse joko lähiöbaarissa tai bilettää keskustan kapakoissa.Kyllä olette höynäytettäviä.
Äläppäs yleistä >:( Otan osaa jos omat lapsesi tekevät niin.