Päättymätön suoritus (osa 2)

Muutaman päivän kuluttua Henri meni tapansa mukaan tarkistamaan ilmoitustaululta, mitä ensi viikolla olisi liikunnassa. Hänen yllätyksensä oli tavallista suurempi: ''Uintia? Ei jumalauta...'' Topi saapui siinä samassa paikalle. ''Mitäs näkyy?'' ''Uintia'', Henri yritti vastata mahdollisimman neutraalisti. Topi oli innoissaan: ''No mut sehän on kivaa. Mä en paljoa muuten käy uimassa, niin ihan virkistäväähän se on.'' ''Niinpä kai.'' ''Etkö sä pitänykään uinnista?'' ''On se ihan kivaa, joo. Olis vaan joku muu laji käyny paremmin.'' ''Aha. No, pitää mennä tunnille. Nähään.'' ''Juu, moi...''

Eihän uinti itsessään haitannutkaan Henriä, päinvastoin. Mutta ongelmat tulisivat suihku- ja saunapuolella. ''Mä en VOI olla samaan aikaan Topin kanssa suihkussa enkä saunassa, en vaan perhana voi!'' Henri kirosi. Hänellä oli pahoja aavistuksia, mitä tuleman piti. ''Pitää suunnitella huolella...'' Henri päätti.

Alkuviikko meni putkeen, sillä Henri sai sunnuntaina flunssan, ja joutui olemaan poissa koulusta maanantain ajan. Keskiviikkona taas Topi oli poissa, joten Henrillä ei ollut mitään ongelmaa. Perjantaina Topi kuitenkin oli paikalla. Henri jättäytyi tarkoituksella joukon viimeiseksi, jolloin hän saattoi käydä rauhassa pesulla. Tunnin päätyttyä Henri jäi vielä uimaan muutamaksi minuutiksi varmistaakseen, ettei kukaan ollut enää suihkutiloissa, kun hän menisi sinne. Hän kävi suihkussa aivan normaalisti muutamien ikääntyneiden miesten ympäröimänä. ''vittu nyky-yhteiskunta on ihan perseestä'', Henri tuhisi itsekseen saunaan kävellessään.

Henri avasi oven, ja näki jonkun istuvan perimmäisessä nurkassa. Hän ei ajatellut mitään sen kummempia, vaan sulki oven aivan normaalisti. Kun Henri kääntyi, hahmo pukahti: ''Moi, Henkka.'' Henrin sydän hyppäsi kurkkuun. Hän tunnisti Topin äänen heti. Samassa hänen elimensä jäykistyi kuin seiväs. Henri istahti niin nopeasti kuin pystyi ja nojasi käsillään polviinsa, ettei Topi olisi nähnyt hänen seisokkiaan. Henri oli jo nyt tulipunainen kasvoiltaan, vaikkei ollutkaan ollut kuin muutaman sekunnin saunassa. Topi oli varmasti nähnyt jo... Henri päätti kuitenkin elätellä toiveita siitä, että Topi oli katsonut toisaalle.

''Onks sulla joku hätänä?'' Topi kysyi. Henri ei uskaltanut vilkaistakaan häntä. ''E-ei...'' ''Ei, mä vaan aattelin.'' Henri huokaisi helpotuksesta. Ehkä Topi ei ollutkaan huomannut. He istuivat muutaman minuutin hiljaa, kunnes Topi päätti lähteä: ''Mä oon ollu täällä jo ihan tarpeeks kauan. Nähdään koulussa.'' ''Joo, nähdään...'' Topin kävellessä Henrin ohi Henrin jo lerpahtanut elin heräsi uudestaan eloon. Topi huikkasi vielä lähtiessään taakseen vilkaisematta: ''Se on muuten ihan normaalia.'' Hän ehti jo sulkea saunan oven, ennen kuin Henri ehti kysyä, mikä. Kyllähän Henri oikeasti tiesi, mitä Topi oli tarkoittanut.

Henriä nolotti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. ''Mitäköhän se nyt aattelee musta...'' Henri manaili. Topi ei ollut perjantain viimeisellä tunnilla samassa ryhmässä Henrin kanssa, joten he eivät nähneet toisiaan enää sinä päivänä. Seuraavan viikon tunneilla Henristä tuntui kuitenkin, että Topi vältteli häntä. Jokainen keskustelu päättyi lyhyeen, ja Topi oli useammin tyttöystävänsä seurassa kuin koskaan. Henri alkoi aavistella pahinta: ''Eihän kaverisuhde tollaseen voi loppua, eihän...''