Yksinäisyyttä on monenlaista , omalla kohdalla elämän yksinäisyys on aikuisen juttuseuran vähäisyys. lapset kyllä pitää kyllä huolen omalta osaltaan seurasta mutta vakavampi jutustelu jää vähiin. töissäkin on yksin koneen kopissa radio seurana.
Lasten harrastuksissa monesti äidit tuovat lapsiaan toimintaan ja juoruavat omiaan, siihen on ujon miehen vaikea osallistua. Omista harrastuksista ei uskalla edes haaveilla kun lapsi vapaa-aika rajoittuu pariin tuntiin viikossa sekin epäsäännöllisesti.
Treffi palstoilla kun saa sen harvinaisen vastauksen vastapuolelta niin muutaman kirjeen jälkeen kun toiselle selviää että lapset tosiaan on koko ajan mukana kuviossa eikä vain joka toinen viikko tai viikonloppu niin loppuu kirjoittelu.olen kyllä yrittänyt tehdä selväksi heti että lapset asuu luonani.
Meneehän tämä elämä näinkin ihan hyvin, onhan mulla se pari tuntia omaa aikaa jolloin pääsee huoltoaseman kahvipöytään kuuntelemaan uusimmat juorut. joten olen tällainen melkein yksinäinen...
Lasten harrastuksissa monesti äidit tuovat lapsiaan toimintaan ja juoruavat omiaan, siihen on ujon miehen vaikea osallistua. Omista harrastuksista ei uskalla edes haaveilla kun lapsi vapaa-aika rajoittuu pariin tuntiin viikossa sekin epäsäännöllisesti.
Treffi palstoilla kun saa sen harvinaisen vastauksen vastapuolelta niin muutaman kirjeen jälkeen kun toiselle selviää että lapset tosiaan on koko ajan mukana kuviossa eikä vain joka toinen viikko tai viikonloppu niin loppuu kirjoittelu.olen kyllä yrittänyt tehdä selväksi heti että lapset asuu luonani.
Meneehän tämä elämä näinkin ihan hyvin, onhan mulla se pari tuntia omaa aikaa jolloin pääsee huoltoaseman kahvipöytään kuuntelemaan uusimmat juorut. joten olen tällainen melkein yksinäinen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, yksinäisyyttä on monenlaista.
Mitä tätä palstaa oon lukenut niin on tosiaan ihmisiä, joilla ei juuri ihmiskontakteja ole.
Minun yksinäisyyteni alkoi, kun menetin elämänkumppanini onnettomuudessa muutama vuosi sitten. Lapsia emme kerinneet vielä saada, vaikka niistä kyllä puhuimme ja nimiäkin oli mietittynä.
Viimeisen vuoden aikana tää yksinäisyys on koskenut välillä todella kovaa.
Kaipaus käpertyä kainaloon ja olla jollekin tärkeä on ollut niin pinnalla.
Vaikka onkin kavereita ja tuttuja niin eihän ne pysty omaa kultaa korvaamaan...
No, eihän sitä tiedä milloin se elämä yllättää kun pitää mielen ja sydämen avoimena.
Sit vielä, että tiedän kyllä "lapsellisia" miehiä, jotka ovat netin kautta löytäneet itselleen "lapsellisen" naisen ja varmasti sinuakin vielä onnistaa.
Luulis ainakin, että tuollaisella kunnon miehellä on kysyntää.
Tiedän niin tunteen. Menetin oman rakkaani menneenä kesänä,josta myös alkoi yksinäisyys,tyhjyys. Haluaisin myös olla jollekulle tärkeä,ja kaipuu turvalliseen kainaloon on jäätävä! Voimia sinulle,koitetaan jaksaa eteenpäin!
Uskon myös että kipe löytää vielä aivan varmasti etsimänsä.Kaikki tapahtuu aikanaan.