Päättymätön suoritus (osa 3)

Loppukevät meni seesteisissä merkeissä Henrin ja Topin osalta. Topi tuntui taas kurovan kiinni sitä näkymätöntä etäisyyttä, joka vallitsi heidän välillään saunaepisodin jälkeen - tai niin Henri ajatteli.

Suurin pommi tuli muutama päivä ennen kevätjuhlaa. ''Mä vien Lauran sen mummin luo kahdestoista päivä - se asuu yhdessä tuppukylässä Lahden lähellä - ja jatkan siitä meidän - tai siis mun perheen - mökille Kajaaniin. Harjottelen vähän yksinelämistä, nääs. Haluutsä tulla mukaan?'' Topin sanat jysähtivät Henrin tajuntaan kuin räjähdys. ''Kahdestaan Topin kanssa keskelle ei-mitään'', pyöri Henrin päässä. Hän ei ollut kuitenkaan aivan varma. ''Kuinka kauan sä oot siellä?'' ''Kuinka kauan sä haluut?'' Pallo oli taas Henrillä. Henri ei halunnut vastata, koska hän halusi olla siellä niin pitkään kuin tarve vaati. Se tarve, joka oli Henrin elämässä ykkösenä tällä hetkellä: olla Topin kanssa - yhdessä.

''Kuinka kauan sä oot siellä pisimmillään?'' ''Vaikka koko kesän, jos sulle käy.'' ''Et oo tosissas!'' ''Hei, mähän oon 18! Ei mua enää kaivata täällä! Ja Laura muutenkin lähtee sieltä mummolasta joskus kuun lopussa etelään, ja on siellä monta viikkoa.'' Henri tiesi, että hänellä olisi elämänsä tilaisuus - nyt tai ei koskaan. ''Kyllä mä kai voin lähteä. Mä varmistan vielä mun mutsilta, että mä varmasti voin... Mut tarviiks sinne mitään erikoishärpäkkeitä?'' ''Siellä on kaikki valmiina, mehän ollaan oltu siellä jo vaikka kuinka monta vuotta lomalla kesäisin. Nyt on vaan erotuksena se, että mutsi ja faija jää tänne. Mähän oon muutenkin muuttamassa omilleni ens vuonna, joten hyvähän tässä on harjoitella.''

Ennen matkaa Henri varmisti vanhemmiltaan, että hänellä oli lupa lähteä. Muuten hänen aikansa kuluikin pakkaamisessa - johon ei kylläkään mennyt kauaa - ja ennen kaikkea Topin kanssa oloa miettiessä. ''Aivan sama, kuinka paljon Topi suuttuu... Mä en vaan pysty elämään tällä tavalla. Mä rakastan Topia, piste. Ei sille voi mitään'', Henri pohti.

Henrin onneksi matka Lahteen ei ollut kauhean suuri; alle sata kilometriä. Alkumatka menikin lähinnä Topin ja Lauran puhuessa keskenään etupenkeillä. Lahden lähestyessä heidän keskustelunsa meni yhä enemmän siihen suuntaan, että he toistelivat rakastavansa toisiaan niin paljon, ja heille tulisi kovin ikävä toisiaan. Henriä yökötti. Samalla hän mietti, kuinka nytkin hän heittäisi huolettomia välikommentteja takapenkiltä, jos hän olisi hetero. ''Mutta heterous on suotu vain harvoille valituille'', Henri harmitteli mielessään.

Henri katsahti Lauraa sivupeilin kautta. Kyllähän hän oli tyrmäävän näköinen - hyvässä mielessä - mutta Henri ei tuntenut minkään sortin vetoa häntä kohtaan. Henrin silmäkulmaan herahti kyynel, jota hän ei edes jaksanut pyyhkiä pois. Vilkaistuaan taustapeiliin hän näki Topin katsovan häntä. Henri käänsi katseensa ulos ja yritti ohimennen sipaista poskeaan. ''Painaako sua joku, Henkka?'' ''Ei paina. Tulin vaan miettineeks yhtä asiaa.'' ''Mitä?'' ''Perheasioita. Henkilökohtaista.'' ''Okei...'' Topin reaktio kuulosti epäuskoiselta. Henri olisi halunnut vajota maan alle. ''Ekaks siellä saunassa ja nyt tää - ei hyvin mee...''