Tänään se taas iski, oikein kybällä. Täydellinen turhuuden ja mitättömyyden tunne.
Tuntui yht`äkkiä siltä, että millään mitä on tehnyt tai tulisi tekemään, ei olisi mitään merkitystä. Muistan tämänkaltaisen täydellisen mitättömyyden tunteen jo lapsuudestani. Jos joku on joskus vain kokenut sen, että tuntee olevansa täysin yksin tässä maailmassa ilman kontaktia kehenkään, niin voi ehkä ymmärtää, mitä tarkoitan. Tuntuu, etten saa keneltäkään ymmärrystä, enkä tukea. Tekisi oikeasti mieli vain kuolla ja päästä pois tästä maailmasta. Miksi tämä tästä muuttuisi?
Koskaan en kelpaa kenellekään, koskaan en ole sopiva, aina minussa on jotain vikaa, aina olen liian erilainen. Mikä merkitys minun elämällä on, paitsi jatkuva kärsimys, joka vain muuttaa muotoaan? Muuta merkitystä ei ole.
Haluaisin vain levätä, mutta en pysty ottamaan lomaa työstäni, minulla ei ole korvaajaa. Elämäni on vain ainaista suorittamista ja työtä, mutta en tunne enää itseäni ihmiseksi, vaan koneeksi. Kauanko ihminen on onnellinen, jäädessään vuosikausia vaille ymmärtävää ihmistä, jolle kertoa ajatuksistaan?
Tuntui yht`äkkiä siltä, että millään mitä on tehnyt tai tulisi tekemään, ei olisi mitään merkitystä. Muistan tämänkaltaisen täydellisen mitättömyyden tunteen jo lapsuudestani. Jos joku on joskus vain kokenut sen, että tuntee olevansa täysin yksin tässä maailmassa ilman kontaktia kehenkään, niin voi ehkä ymmärtää, mitä tarkoitan. Tuntuu, etten saa keneltäkään ymmärrystä, enkä tukea. Tekisi oikeasti mieli vain kuolla ja päästä pois tästä maailmasta. Miksi tämä tästä muuttuisi?
Koskaan en kelpaa kenellekään, koskaan en ole sopiva, aina minussa on jotain vikaa, aina olen liian erilainen. Mikä merkitys minun elämällä on, paitsi jatkuva kärsimys, joka vain muuttaa muotoaan? Muuta merkitystä ei ole.
Haluaisin vain levätä, mutta en pysty ottamaan lomaa työstäni, minulla ei ole korvaajaa. Elämäni on vain ainaista suorittamista ja työtä, mutta en tunne enää itseäni ihmiseksi, vaan koneeksi. Kauanko ihminen on onnellinen, jäädessään vuosikausia vaille ymmärtävää ihmistä, jolle kertoa ajatuksistaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
samat fiilikset täällä... enempää en jaksa edes kirjoittaa... :(
Niin se on, pelkkää kärsimystä on elämä mullakin. Olen vain koettanut hyväksyä sen ja elää sen kärsimyksen kanssa, kyllä siihenkin tottuu ja alkaa tuntea kiitollisuutta ihan pienistäkin asioista.
Mulla ei onneksi ole työtä joka stressais, en pysynyt mukana siinä työelämän kovassa kilpailussa, mut jyrättiin siellä täysin. Luultavasti olin liian hyvä, joten olin uhka jollekin, joka koki asemansa heikoksi. Olen oppinut nöyryyttä ja antanut muiden loistaa vaikka mulla olis ollut paljon annettavaa, näin sen varmaan piti mennä. Yksinäisyydestäkin voi saada paljon, ota se vastaan.