ketä kiinnostaa?

olen syönyt masennuslääkkeitä viikon ja lekuriin piti soittaa miltä tuntuu. Pahalta tuntuu ja pahemmaksi näköjään menee kun ei edes kyseistä lekuria enää ollutkaan, vaan käytössä uusi lääkäri, joka ei sitten ollutkaan tavattavissa. Asioista on vaikea keskustella muutenkin, eikä tämä helpota, että lekurit vaihtuu, juuri kun luulit päässeesi itsesi kanssa eteen päin. Nyt en saa mentyä uudelle, enkä jaksa pamplata asioitani uudestaan. Tämä on niin syvältä. Nyt on valtava ahdistus päällä ja jonkun kanssa tarttis keskustella. KENEN????? näin sitä tuntuu, että jäin yksin vain lääkkeet kourassa.
82561
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Aattelin vaan ettei ainakaan pidä niitä kesken jättää vaikka tuntuis pahalta. Itselläni meni ensimmäisten mielialalääkkeiden kanssa kuukausi ennen kuin tuntui mitään positiivisia vaikutuksia, nyt eri lääke ja heti ekalla viikolla tuntuu paremmalta. Jos tuntuu et on pakko puhua niin mielenterveystoimistoissa on päivystys, etsi puhelinluettelosta, luulis löytyvän. Ja onhan sulla pääsy nettiin näköjään! Täällä voi lukea muiden kokemuksia niin huomaa ettei ole ainoa jolla on paha olo, mutta se voi myös helpottaa. Ei tää nyt kovin positiivinen viesti taida olla mutta koita jaksaa!

Äänestä
  • Ja jos ei ole rahasta kiinni niin tilaa aika yksityiselle psykiatrille, mä tein niin kun tosi pahalta tuntui, ajan sain samalle päivälle ja alkoi asiat etenemään!

    Äänestä

  • Hilippa kirjoitti:

    Ja jos ei ole rahasta kiinni niin tilaa aika yksityiselle psykiatrille, mä tein niin kun tosi pahalta tuntui, ajan sain samalle päivälle ja alkoi asiat etenemään!

    Mulla on kauhean korkea kynnys pyytää minkäänlaista apua. Olin juuri monen kuukauden työn tehnyt, että menin edes omalle lekurille. En millään saa aikaseksi, että soittasin jollekin "oudolle". Onhan se pimeetä, tiedän. Eihän ne asiat näinkään etene, mutta minkäs teet kun rohkaeus puuttuu. Ai niin, lääkkeinä Opamox ja Sipralex, vielä ei tunnu parantavia vaikutuksia, ainoastaan sivuvaikutuksia. Kiva kun joku vastasi. :)

    Äänestä

  • satu kirjoitti:

    Mulla on kauhean korkea kynnys pyytää minkäänlaista apua. Olin juuri monen kuukauden työn tehnyt, että menin edes omalle lekurille. En millään saa aikaseksi, että soittasin jollekin "oudolle". Onhan se pimeetä, tiedän. Eihän ne asiat näinkään etene, mutta minkäs teet kun rohkaeus puuttuu. Ai niin, lääkkeinä Opamox ja Sipralex, vielä ei tunnu parantavia vaikutuksia, ainoastaan sivuvaikutuksia. Kiva kun joku vastasi. :)

    Mun oli helpompaa mennä puhumaan ihan vieraan psykiatrin kanssa, koska se osasi kysyä niistäkin asioista joista en osannut tai pystynyt oma-aloitteisesti kertomaan. Omalääkärini ei ole kuitenkaan kuin yleislääkäri, joten tuntui muutenkin että parempi mennä asiantuntijan luokse, ei se ainakaan asioita enää pahentanut. Ja nuo terveysasemien lääkärit monesti vaihtuvatkin niin tiuhaan ettei kunnon hoitosuhde siksikään onnistu.

    Äänestä

  • Hilippa kirjoitti:

    Ja jos ei ole rahasta kiinni niin tilaa aika yksityiselle psykiatrille, mä tein niin kun tosi pahalta tuntui, ajan sain samalle päivälle ja alkoi asiat etenemään!

    Kuinka paljon suunnilleen käynti yksityisellä maksaa? Onko eroo psykologin vai psykiatrin luo? Pelkkä ajatuskin tuntuu kauheelta. Mikähän pelottaa?

    Äänestä

  • satu kirjoitti:

    Kuinka paljon suunnilleen käynti yksityisellä maksaa? Onko eroo psykologin vai psykiatrin luo? Pelkkä ajatuskin tuntuu kauheelta. Mikähän pelottaa?

    Mun käynti psykiatrilla maksoi 100€, kela-alen jälkeen 72€ ja se oli siis tunnin aika et täydet 60 minuuttia sai jutella ja kertoo tuntemuksistaan. Saa niitä puolen tunnin aikojakin, mutta yleensä ekalla kerralla kannattaa olla tunnin aika. Itse kävin Diacor lääkäriasemalla. Psykologikin on ehkä ihan jees muuten, mut se ei ole noista lääkkeistä tietoinen ellei ole oma-aloitteisesti lisää niistä opiskellut. Ja eihän psykologit ole lääkäreitä, ne saattaa tarjota jotain terapiaa ym mutta kun sulla jo on toi lääkitys niin kyllä se psykiatrilla käynti kuullostais järkevimmältä! Jos esim se on sitä mieltä että pitäis vaihtaa lääkitystä tai lisätä jotain täsmälääkkeitä ahdistukseen niin, ihan hyvä et on oikeus kirjoittaa resepti. Itse kanssa jotenkin vierastin ajatusta psykiatrille menosta, mutta nyt jälkeenpäin oon tosi tyytyväinen että tuli käytyä. =)

    Äänestä

Tiedän tunteen. Itselleni iski ahdistus päälle ja puhelimen kautta mielenterveystoimiston lääkäri määräsi minulle lääkityksen. Lähettivät sitten myöhemmin ajan keskustelua varte. Ja olin tosi iloinen että jee nyt pääsen jutteleen, niin eiköhän pian perään tullu kirje että kyseinen aika on peruuntunu. Tässä taas odottelen uutta aikkaa että pääsisin rupattelemaan. Itelläni on kauhee puhumisen tarve ja uskoisin sen olevan parasta lääkettää. mutta kelle sitä vois puhua. kavereita ei haluu vaivata, eikä ne pakosti ymmärtäis koko taudista mitään. Tuntuu et mut on jätetty ihan yksin tään mun sairauteni kans ja sekös tunne ny ainakaan ei ahdistusta lievitä. Psykoterapiaa se lääkäri mulle ehdotti, mutta mistäs siihen rahat repis. Mut niin kai se on et kunnallisen puolen resurssit on rajalliset

Äänestä

Vaikutus ko lääkkeillä alkaa parin viikon päästä aloittamisesta

Äänestä

Kommentoi aloitusta


satu kirjoitti:

olen syönyt masennuslääkkeitä viikon ja lekuriin piti soittaa miltä tuntuu. Pahalta tuntuu ja pahemmaksi näköjään menee kun ei edes kyseistä lekuria enää ollutkaan, vaan käytössä uusi lääkäri, joka ei sitten ollutkaan tavattavissa. Asioista on vaikea keskustella muutenkin, eikä tämä helpota, että lekurit vaihtuu, juuri kun luulit päässeesi itsesi kanssa eteen päin. Nyt en saa mentyä uudelle, enkä jaksa pamplata asioitani uudestaan. Tämä on niin syvältä. Nyt on valtava ahdistus päällä ja jonkun kanssa tarttis keskustella. KENEN????? näin sitä tuntuu, että jäin yksin vain lääkkeet kourassa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu