Oletko kyllin hyvä uhri?

Ei ole tyhmiä kysymyksiä. On vain tyhmiä KYSYJIÄ!

Kaltoinkohtelu suhteessa on aina kaltoinkohtelua, mutta silläkin on monta näkökulmaa. Aiemmin pidin itseäni hyvinkin "uhrina" mihin nyt aikuisiänä on tullut törmäiltyä. Ja olen ollut passiivisessa sekä aktiivisessa roolissa, riippuen tilanteesta. Mutta tarkasteltuani koko matkaani, niin lapsuudessani oli vaihtoehdot vähemmällä. Pakeneminen oli mahdotonta. Ja kun tai jos pakenin tai yritin rimpuilla irti tilanteestani; minut palautettiin. Kukaan ei halunnut kuunnella tai uskoa kokemuksiani, ei edes viranomaistahot, vaan minua kehoitetettin olemaan kuuliaisempi ja hoitamaan omat asiani puuttumatta aikuisten juttuihin.

Sanoisin että lapsi on usein uhri; monessakin mielessä. Hänellä on vähemmän tilaa tehdä valintoja. Ja onko lapsen objektiivisuus adekvaattia? Tunteet, pelot, mahdollisesti lojaalisuus myös saavat lapsenkin tekemään ratkaisuja, koska vaihtoehtokortteja ei juuri ole tai hän ei tunnista niitä.

Viranomaiset taas.... Millä resursseilla he saavat riittävästi tietoa? Viranomaisia johdetaan jatkuvasti harhaan mm perheväkivalta- ja huoltajuusasioissa, eikä voimattomimmat pysty tekemään mitään, tai heidän yrityksensä ovat ponnettomia. Jos yhteisössä on henkilö, joka on arvostettu jollain lailla; kynnys epäilyihin häntä vastaan (ja usko vain oletettuihin hyviin ominaisuuksiin) korottuu. Perheystävät ja sukulaiset saattavat olla samanlaisessa harhakäsityksessä; tarpeeksi hyvät kulissit niin kukaan ei voi uskoa mitä kenenkin seinien sisällä tapahtuu.

Mikä on mun subjektiivinen tai paremminkin objektiivinen näkemys omasta uhriudestani tällä hetkellä? Ei ole helppo vastata. Katsotaan ketjun edetessä mitä saan suikaloitua irti. Kiitos aloituksesta Temppuilija.

"1. Onko 'passiivinen', kehittyneillä defensseillä minuuttaan ylläpitävä, narsistiksi toisen mielessään nimeävä uhri?

2. Onko 'aktiivinen', neuroottisilla ja kypsymättömillä defensseillä minuuttaan ylläpitävä, narsistiksi toisen mielessään nimeävä uhri?

3. Onko edellisten väliin pelinappulaksi jäävä lapsi, viranomainen, ystävä tai joku täysin ulkopuolinen uhri?

Niin? "

ITSEKÖ OLIT TUOLLAINEN UHRI KUN UHRIKIN VÄITÄT JOSKUS OLLEESI?

ihan mitä sä haluat mun olevan...

Kyllä äkkiseltään ajateltuna passiivisella on enemmän kompetenssia ymmärtää itsensä kaltoinkohtelun uhriksi kuin aktiivisella, joka saattanee provosoitua helposti. Piesty pikkulapsi on se säälittävin uhri.

Olet kyllä palstan eniten nuppia turvottava ihminen(tämä siis positiivisessa mielessä ;) ), sillä kysymyksesi ei ole helppoja!

'therapiafennica.n' sivuilla on tietopaketeista kiinnostuneille kuvausta eri persoonallisuushäiriöistä (ajatuksena vaikkapa ettei kaikki narsismia mikä siltä näyttää)

Itselleen voi esittää kysymyksen, onko minulla 'integroitunut identiteetti (käsitys omasta itsestä), kehittyneet defenssit (minän puolustuskeinot) ja toimiva realiteetin testaus (todellisuuden taju).' -tf-

'Persoonallisuushäiriöiden hoito'-osiossa kiinnitin huomiota tähän;

"Edellisessä kappaleessa kuvattuja yksittäisiä piirteitä voinee jokainen lukija vaivatta tunnistaa sekä itsessään että kanssaihmisissään."

Palstallahan me kaikki vaivatta tunnistamme häiriöpiirteet itsessämme ja kanssaihmisissä, eikö niin... ;-P

No joo... :)



http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Persoonallisuushäiriöt