SAATTAJAN YÖPYMINEN

En usko että saattaja voi yöpyä sairaalassa. Jos sinulla ois erillainen tilanne esim. voit tosi huonosti, elin päiviä on vähän jne. Yleensä on potilaskoteja mihin otetaan perheenjäseniä yöksi, jos on tilaa. Kun minulla oli syöpä niin vanhempani majoittui potilaskotiin.

ei saa yöpyä sairaalassa, ellet ole pieni lapsi. Ei sairaaloilla ole mahdollisuuksia saattajien majoittamiseen

Miksi saattaja ei tule paikkakunnalle vasta sitten noutamaan sinua?

Koska tarvitsen saattajani tukea, siksi on kanssani alusta asti... ei ole helppoa mennä leikkaukseen. Saatikka sitten viettää siellä mahdollisesti päiviä yksin.

Rehellisesti et voi sairastaessa ripustautua kehenkään. Se on sille tukijalle aivan liian kova juttu ja se joka ei sairasta ei ymmärrä oikeasti vaikka olisi miten empaattinen.

Sinun olisi hyvä keskutella mielummin saman kohtalon kokeneiden kanssa jotka ymmärtää sinua ja pelkojasi. Minulla oli samalta työpaikalta rouva jolla oli ollut sama rintasyöpä ja hän osasi tukea surkuttelematta, suurentelematta mutta ymmärtäen ja heitti huumoria.

Itse selvisin henkisesti tosi pienin vaurioin mitä lääkäritkin jopa ihmetteli jälkeenpäin mutta en jäänyt tuleen makaamaan ja minulla oli aito tukija ystävien ja puolison lisäksi. Samalla en joutunut ystäviäni kohtaan ikävään asemaan kun en käyttänyt heitä ja heidän empatiaa pahimmalla hetkellä vaan sain ns.ammattiapua

Saattajani on minun miesystäväni ja hän sanoo että mielellään tulee minun mukaani tukemaan.

Hei,
Ei ole syytä pelätä sairaalassa yöpymistä. Hoitajat ovat varmasti aivan ihania ja käytettävissä koko yön. Muutoin miesystäväsi voi olla tukenasi.
Voimia.

Kiitos! :)

Hei!
Itse kysyin samaa asiaa lääkäriltä ja sanoi että ei voi majoittaa etes sängyn alle kun on muutenkin petipaikat tiukassa. Ja mua ottaa päästä kyllä mutta menköön mies hotelliin! :D Pakko se on vain leikattavaksi mennä ja pitää vaikka puhelinta auki tyynyllä niin se voi puhua korvaan :DDDD
NIm. olis se kiva kun olis oma tuki ja turva paikalla

Niin oliskii...;)............
Omaisen läsnäolo,on sillä hetkellä, maaaaailman tärkein asia..
Tsemppiä sinne sairaalamaailmaan....ja vaikka hoitajat onkin ihania ja lääkärit hyviä,sitä kaipaa läheisen "kotoista ja turvallista läsnäoloa,enemmän kuin koskaan aikaisemmin"......kyllä se kaikki hoituu......voimia.

Itse huomasin että minun miesystäväni vaikka olikin leikkaus ja sairaala ajan (2 päivää) lähellä ei oikein osannut käsitellä asiaa eikä varsinkaan ymmärtänyt sitä "tunteiden tulvaa" minkä naisena kokee kun syöpä oli rintasyöpä. Siinä kävi paljon tunteita ja juttuja läpi mitä mies ei oikeasti vaan ymmärrä vaikka olisi miten empaattinen ja hyvä ihminen.

Näitä asioita on hyvä käsitellä naisen kanssa ja sellaisen naisen joka on päässyt itse asiasta jo yli eikä sorru "pelotteluun". Minulle ainakin tarjottiin länsi-suomessa syöpäyhdistykseltä tukihenkilöä jolle pari kertaa soitin kun kaikki meni yli. Oikeasti nyt kun ajattelin olisin häntä kaivannut ennen leikkausta enemmän kuin leikkauksen jälkeen.

Syöpäyhdityksen jäsenmaksu kannattaa maksaa noin 14€ sillä sieltä saa liittymisen jälkeen hakea hoitokorvausta mikä on ihan tuntuva summa ja sieltä saa tukihenkilön.

Sinuna ottaisin puhelimen käteen huomenna ja soittaisin paikkakuntasi syöpäyhditykseen sillä sieltä saat keskustelutukea, korvausta ja heillä on jopa edullista yöpymistilaa perheille osassa kaupungeista.

Tsemppiä sinulle mutta älä jää yksin ajatustesi kanssa sillä silloin pelottaa vielä enemmän..:) Vertaistuessa on se hyväpuoli että ne joiden kanssa juttelet on käynyt saman läpi jolloin he tuntee kaikki vaiheet ja osaa ihan oikesti auttaa paremmin kuin tämä netti..:)

Kiitos vastauksista! Kai se on sitten yksin kykittävä siellä sairaalassa... Mitenköhän saisi ajan kulumaan (vierailuaika päättyy varmaan viimeistään klo 19??) Oon tosi huonouninen muutenki :S

Voimia teille muillekin!

ota lehtiä mukaan ja vaikka läppäri :) tsemppiä leikkaukseen, hyvin se menee !

Silloin kun mut eka kerran leikattiin niin mua otti päähän maata siinä v..un sängyssä ja kahtoa kattoon niin pyysin ilta 7 unilääkkeet. Hoitaja vain kysy että haluanko mä jo tosiaan nukkua mä sanoin että kyllä ja nopeaa tai tulen hulluksi.
Seuraavana aamuna pomppasin 5 ylös ja odotin lekurin kiertoa ja sanoin, että minä lhen isännän tykö hotelliin. :) Ja sain kun sainkin luvan. Hoitaja pisti napapiikin ja menin hotelliin suihkuun ja nukkuun. Ja kävin romanttisella kävelyllä. ja siitä alko hyvä toipuminen. jos en tuota liikkua olis tehnyt niin psyykelääkkeet ois saanut antaa... mä en käsitä minkä takia mua niin ahistaa olla sairaalassa... siis tää on jo lapsellista lähinnä... mutta kuitenkin...

Joo noita unilääkkeitä mietin itsekin että saisiko jos ei jaksa olla hereillä saatikka sitten kun oon niin huonouninen. Tosiaan inhoan sairaaloita ja stressaan sitä siellä toipumista varmaan enemmän ku itse leikkausta :D Karkaan kyllä vaikka rullatuolilla heti kun mahdollista :D

Kyllä te ootte lapsellisia ;(
Ole iloinen että sinut yleensä voidaan leikata, niin ei aina kaikilla käy.

Rupeaa menemään vähän aiheen vierestä... Kysymys nyt oli että voiko saattaja yöpyä sairaalassa. Ja miksi nyt esittäisin pitäväni sairaalassa yöpymisestä? Esitin vain mieleipiteeni sivussa. Tottakai olen iloinen että minut voi leikata. Voimia ja onnea heille, joita ei voi.

Leikkaus on sinulle sairaalassa, 2 paivaa ei ole pitka aika. Ystavasi voi majoittua hotelliin tms. ja kayda sinua katsomassa.
Itse kavin rintasyopaleikkauksessa aivan yksin, 4 pvaa sen jalkeen paasin kotiin. Ei siina mitaan pelattavaa ole.
Lykkya tyko sinulle !

Juu, kyllä elämä opettaa. Tosi lapsellista puhetta. Tuollainen kaksi päivää sairaalassa ei ole mitään ajallisesti. Ukko hotelliin yöksi.
Etkä edes tiedä kuinka kipeä ole leikkauksen jälkeen. MInun mieheni oli sisäelinkasvain-leikkaukseni jälkeen koko ajan läsnä. Itse en olisi jaksanut pysyä hereillä koko ajan ja yritin vihjailla, että lähtisi kotiin, että voin rauhassa nukkua. Yritin sinnitellä hereillä, etten olisi epäkohtelias. Rasittavaa.
Eikä kukaan sairaalassa ole koko ajan yksin.

Lapsellisuudesta en tiedä , koska toisaalta kyllä pitää ymmärtää että joku ihminen tarvitsee sitä toista ihmistä rinnalleen enemmän kuin toiset. Ja jos joku ei tosiaankaan halua/pysty olemaan yksin sairaalassa niin sekin pitää ymmärtää.
Ja lohdutukseksi voi sanoa, että niitä kipuja joita saattaa olla pystyy lääkitsemään.
Itse kammoan sairaaloita yli kaiken ja itsessään tämä sairaus on niin pelottava, että jo sen takia haluaisin pitää rakkaimpani niinlähellä kuin vain voin ja ei minusta siinä ole mitään lapsellista. Harmi vaan kun ainoastaan synnytysyksiöissä on perhehuoneita :)
Mutta tottakai ottakaamme mallia urheilta ja rohkeilta mallia jotka viihtyvät /pystyvät olemaan paremmin sairaalassa ja heittäkäämme ajatuksissa tsempit niille jotka joutuvat olemaan useita kuukausia!
Mutta alkuperäistä kirjoittajaa komppaan ihan täysin . tsempit sinulle !
ps. Minäkin aioin karata mahdllisimman pian ja hyvä ajatus tuo pyörätuoli. Jos tulet karkumatkalla mua vastaan niin moikkaa... :)

Tosi lapsellista on minun mielestäni tulla tänne provosoimaan ja kertomaan mikä on lapsellista!! Nimimerkki himskutinnipsu osaa puhua asiaa. Ei me kaikki olla yhtä voimakkaita tai kokeneita! Pahan mielen osalta teistä saan. Tekis mieli jo sanoa yhtä sun toista kun provosoidun niin helposti mutta en. Pitäkää huoli omista asioistanne ja kommentoikaa jos on jotain asiallista tietoa YÖPYMISESTÄ! Mitään elämänneuvoja tullut tänne kuuntelemaan...

Tsemppiä himskutinnipsulle, moikkaan sua! :)

no voi herrajee... "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..." sanoo runoilija, ja on niin oikeassa. Yksin me loppujen lopuksi olemme elämän suurten kysymysten äärellä. Ei sille mitään mahda. Kun sen oivaltaa ja hyväksyy, olo rauhoittuu.

Ei ole pakko olla yksin, mä en ainakaan aio olla! :))

Olet varmaan aika nuori. Et ole vielä kohdannut sitä todellisuutta, että yksin ihminen on. Vaikka toinen olisi vieressä, vaikka olisi koko liuta ihmisiä ympärillä, yksin, itse on kaikki vastaan tuleva kohdattava. Fyysinen ja henkinen yksinolo ovat eri asioita. Ei kukaan voi tuntea toisen puolesta, ei kukaan voi kokea asioita toisen puolesta. Sinulla on nyt mahdollisuus kokea jokin sellainen asia, jota et koskaan aikaisemmin ole kokenut. Voit kokea myös sen huikaisevan tunteen, kun huomaat selviytyväsi siitä ja voit liittää sen merkittävien elämänkokemusten sarjaan. Mene sairaalan luottavaisin mielin. Tietysti voit hakeutua myös yksityissairaalaan, jos et kykene nukkumaan yksin. Sitä paitsi, nukutuksen jälkeen olet niin tokkurassa vielä illalla, että tuskin paljoakaan piittaat muusta kuin siitä, että saat nukkua.
terveisin mummeliinitär

Ei, saattaja ei voi yöpyä sairaalassa. PISTE. Sairaala ei ole hotelli.

Sinänsä vaan harmittaa, että ihminen on saamassa hoitoa, jota kaikille ei edes suoda, niin valittaa noin mitättömästä asiasta kuin, että JOUTUU olemaan sairaalassa KAKSI yötä. Tekisi mieli sanoa, että häpeä.

Olen 26 vuotias. Ja olen kyllä ehtinyt kokemaan kurjia asioita, enemmän kuin olisi tarvis...
Ymmärrän kyllä Mummeliinittären pointin, mutta läheinen kyllä lievittää kipua.
Joo yövyn yksin siellä ja oon hyväksyny sen, enkä pelkää enää niin paljon kuin viikko sitten, koska oon nyt ehtiny sulatella asiaa. Huomenna mennään sit, toivottavasti menee kaikki hyvin.