Lueskelin transihmisistä kertovia juttuja, koska olen etsiskellyt omaa identiteettiäni. Päädyin siihen, että olen luultavasti ns. transgender, sukupuoleton tai sukupuolten välissä.
Jo pienenä lapsena tykkäsin olla leikeissä poika, esim. isähahmo perheleikissä. Samaistuin lastenelokuvien poikahahmoihin. Nyt 20 vuotiaana näen usein unia joissa olen mies. En kuitenkaan inhoa naisen vartaloani, rinnat tai muut naiselliset piirteet eivät minua haittaa, suhtaudun niihin neutraalisti. Toisinaan tykkään käyttää korkkareita ja hameita, mutta joskus taas löysiä farkkuja. Tyttökavereideni seurassa tunnen itseni hieman maskuliinisemmaksi. Istun miesmäisesti ja käytöksessäni on muutenkin jonkun verran maskuliinisuutta, mutta myös naisellisia piirteitä. Minusta tuntuu, että naisen rooli on kovin säädelty ja pitää olla juuri tietynlainen, mistä haluan sanoutua irti. En kuitenkaan halua olla kokonaan mieskään. Ajatus siitä, että minulla olisi miehen ruumis, inhottaa. En ole muutenkaan erityisen seksuaalinen ihminen, minua ei juuri seksi kiinnosta. En pidä myöskään naiseuteni korostamisesta ja ns. seksuaalisesta pukeutumisesta. Ei tuntuisi lainkaan luontevalta.
Ajatus siitä, että ei olisi vain kahta sukupuolta, on helpottava. Ei itseään tarvitsekaan määritellä mieheksi tai naiseksi, vaan voi olla niiden sekoitus. Itselleni tämä ainakin selvensi asioita ja toi helpotuksen tunteen. Ihminen on kuitenkin taipuvainen luokittelemaan asioita ja on hyvä että sain laitettua itseni johonkin lokeroon.
Kirjoitin siksi, että haluaisin kuulla muiden itsensä sekä naiseksi että mieheksi tai sitten sukupuolettomiksi kokevien kokemuksia ja käytännön esimerkkejä. Ehkä ne helpottaisivat vieläkin enemmän minua tuntemaan itseni kuuluvaksi tähän ryhmään. Kiitos vastaajille!
Jo pienenä lapsena tykkäsin olla leikeissä poika, esim. isähahmo perheleikissä. Samaistuin lastenelokuvien poikahahmoihin. Nyt 20 vuotiaana näen usein unia joissa olen mies. En kuitenkaan inhoa naisen vartaloani, rinnat tai muut naiselliset piirteet eivät minua haittaa, suhtaudun niihin neutraalisti. Toisinaan tykkään käyttää korkkareita ja hameita, mutta joskus taas löysiä farkkuja. Tyttökavereideni seurassa tunnen itseni hieman maskuliinisemmaksi. Istun miesmäisesti ja käytöksessäni on muutenkin jonkun verran maskuliinisuutta, mutta myös naisellisia piirteitä. Minusta tuntuu, että naisen rooli on kovin säädelty ja pitää olla juuri tietynlainen, mistä haluan sanoutua irti. En kuitenkaan halua olla kokonaan mieskään. Ajatus siitä, että minulla olisi miehen ruumis, inhottaa. En ole muutenkaan erityisen seksuaalinen ihminen, minua ei juuri seksi kiinnosta. En pidä myöskään naiseuteni korostamisesta ja ns. seksuaalisesta pukeutumisesta. Ei tuntuisi lainkaan luontevalta.
Ajatus siitä, että ei olisi vain kahta sukupuolta, on helpottava. Ei itseään tarvitsekaan määritellä mieheksi tai naiseksi, vaan voi olla niiden sekoitus. Itselleni tämä ainakin selvensi asioita ja toi helpotuksen tunteen. Ihminen on kuitenkin taipuvainen luokittelemaan asioita ja on hyvä että sain laitettua itseni johonkin lokeroon.
Kirjoitin siksi, että haluaisin kuulla muiden itsensä sekä naiseksi että mieheksi tai sitten sukupuolettomiksi kokevien kokemuksia ja käytännön esimerkkejä. Ehkä ne helpottaisivat vieläkin enemmän minua tuntemaan itseni kuuluvaksi tähän ryhmään. Kiitos vastaajille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Minusta tuntuu, että naisen rooli on kovin säädelty ja pitää olla juuri tietynlainen, mistä haluan sanoutua irti."
Minä taas koin että miehen rooli on tiukka ja säädelty. Pitää olla juuri määrätynlainen eikä siitä saa poiketa. Kun sitten yritti elää tuota vaadittua roolia, se tuntui väkinäiseltä. Minusta taas nainen voi elää vapaammina.
Tai sitten se pakotettu, vääräksi koettu sukupuolirooli tuntuu aina tiukemmalta ja säädellymmältä, oli oma sukupuoli mikä hyvänsä. Transmaskuliininen ihminen kun tuntuu aina valittavan naisen roolin tiukkuutta, ja transfeminiininen ihminen taas miehen roolin tiukkuutta.
Minäkin olen trangender, en tunne itsenäs naiseksi, enkä mieheksi täysin. Mulla on vartalo hyvin poikamainen, suoraa, ei kurveja, ei paljon rintoja, onneksi, mutta kasvot ovat naiselliset ja sirot ja tukka pitkä. En tunne itsensä täsyin mieheksi, muta en naiseksi. Nuorena halusin olla mies, mutta iän myötä olen sopetunut naisentyyliin. Lihakset voisivat olla isompia, mutta muuten olen sujut vartalon kanssa. Ikäni on 40v.
Itse olen ollut mies melkein 40v JA jo murro iässä halusin olla välillä nainen... Mutta vasta viimme vuosina olen alkanut ulkoiseti käyttää vaatteita, kuitenkin kotona.
Koko ikäni olen tullut paremmin toimeen naisten seurassa ja ollut enemmän juteltavaakin heille. Nyt sitten kun olen käynyt keskusteluissa ammatti ihmisen kans niin tuli esiin että jos kysymys olisi siitä että olisin trasgen aikaisemmin pukeuduin ja sain silloin suurimmat orgasmini... Näiden keskustelujen jälkeen olenkin ajatellut uskaltautua ulos talosta, ja selvittöö haluaisinko ja nauttisinko elämästä enemmän naisen.
En minäkään vihaa vartaloani toivoisn että kasvon piirtee olisivat naisellisemmat ja haluaisin rinnat.
Itsetunnon tai -tuntemuksen ja itsensä hyväksymisen tehostamiseen tarvitaan siis ulkoisia ärsykkeitä, kiihdyttimiä ja peilailua. Olenko "sellainen" vai "tuollainen" kuten määritelty jossain on (naismainen, miesmäinen). Yllänkö normiin joka juuri sille toiselle, ei-omalle sukupuolelle on ominaista?
Entä jos kelpaisi itselleen ihan sellaisena kuin on, normien ulkopuolella? Miksi hirttäydytttävä nainen-vai-miemäinen -jaanaamiseen? Kenelle todistellaan, ja mitä?
Miksi ahdas ajattelu? Itsensä hyväksymisen keskeneräisyydestä kumpuaa paljon touhua ja toimenpidettä, ostosta ja laittautumista.
Stressitöntä oloa kaikille!
En nyt väitä ettetkö voisi olla transgender, mutta vähän tuli tuota tekstiä lukiessa sellainen fiilis että kenties vain koet nykyisenlaisen naisen roolin ahtaana? Jos ei sopeudu täysin median ja kulttuurimme antamiin sukupuolirooleihin, ei se tarkoita että olisi transgender tai "sukupuoleton".
Yhteiskunnassa on paljon sukupuolirooleihin liittyvää pakottamista ja ahdistavuutta. Vaatekaupoissa vaatteet on jaoteltu miesten ja naisten osastoille. Miesten ei pitäisi meikata ja naisten pitäisi olla aina meikattuja ja pukeutua koristeellisesti. Koulutuksen ja ammattienkin suhteen on yhä sukupuolittumista ja oletuksia. Ja monesti ihmisiä ikävä kyllä määritellään lähes yksinomaan naiseuden ja miehuuden kautta. Monesti erinäisissä lomakkeissakin kysytään ensimmäiseksi juuri sukupuolta, vaikkei sillä pitäisi olla asian suhteen mitään väliä! Yhteiskunta takertuu turhaan dualistiseen näkemykseen sukupuolisuudesta ja identiteetistä.
Itse olen biologiselta sukupuoleltani mies, mutta olen kyllä joskus luullut olevani transihminen/transgender koska ympäristön antamat miehen roolit ovat olleet niin ahtaita ja ankaria. En oikein koskaan sopeutunut niihin. Mutta jossain vaiheessa opin että ei minun tarvitsekaan. Voin olla ihan sellainen kuin olen. Rikon perinteisiä sukupuolirooleja olemalla "naisellinen" mies ja se on okei. Voin kutsua itseäni mieheksi vaikka eroankin todella monessa asiassa muista miehistä ja miehen malleista.
Kaiken kaikkiaan mielestäni sukupuoli ja sen tiukka määrittely on turhaa. Ei sillä pitäisi olla niin paljoa väliä että onko ihminen mies, nainen vai transihminen. Väliä on sillä millainen IHMINEN on. Itse arvostan ihmisiä heidän hyvien ja huonojen tekojensa perusteella, eikä siinä kohtaa ole väliä mitä sukupuolen/sukupuolettomuuden muotoa ihminen edustaa.
Keskeistä vain tuntuu olevan oman tyypittelytyön edustavuus ja normeihin vertailu. Eikö sen aika jo ole ohi?
Turhaa touhua, vapauttakaa itsenne systeemin normeista, siitä "oman" sukupuolen normista ja sen "toisen" normimallin soveltamiseta. Silloinhan odotukset ja norminmukaisuus siirrettäisiin vain kohteesta toiseen. Se on pakonomaista, oireen hoitamista ja ei johda minäkuvan hyväksymiseen. Sinä olet Sinä, ja itsenäsi riittävä. Boxista ulos, tyypittelemättä itseä, vertaamatta normeihin.
Hyvää syksyä.
Oot varmaan genderfluid (:
mä oon biologisesti tyttö mut nyt oon ollu jo kuukauia poika eli oon siis trans ja oon paljon onnellisempi näin tosin siinä om se paha kun läheiset ei käytä oikeita pronounceja -_- mut joo tekstist päättelin et oot aika varmasti genderfluid, eli välillä tyttö, välillä poika, välillä ei kumpikaan, välillä molemmat.