En edes muista millaista se oli, kun aamulla heräsi pirteänä ilman mitään pelkoja ja paniikkikohtauksia. Olisi hauska olla edes yhden päivän sellainen kun olin lapsena vailla pelkoja ja huolia. bentsoja oon syöny, mut ei ne auta ku pienen ajan ja aamuusin on aina sama huono olo kunnes otan taas tabut naamaan, joihin olen jo todella pahasti koukussa.. nyt alotin 10mg sepramin jonka nostan muutaman päivän päästä 20mg ja siit taas 40mg ja toivon parasta. lyrica on tietysti myös yksi vaihtoehto mutta se on kokemukseni perusteella aiva hullu lääke.. eikä sekään tehonnut ku max. annoksella eli 300mg. en jaksa enää vaihdella ja testata näitä eri lääkkeitä, eli kokeilen tota sepramia nyt xanorin kans ja jos ei ala auttaan syön sil lyricaa tai xanoria loppuelämäni..
Miltähän tuntuisi elää normaalia elämää?
epatoivoinen,,,
3143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa... Välillä tosin on hyvä olla, mutta nyt on sellainen ajanjakso että ahdistaa paljon. Mutta muutama kuukausi sitten minulle oli puoli vuotta hyvä olla, kun vaihdoin lääkkeet! Mutta usko pois, se on mahdollista saavuttaa... normaalimpi elämä!
Oletko käynyt terapiassa? Se voisi auttaa myös.
olisi kyllä ihanaa herätä joskus ja todeta että kaikki hyvin :) ei hätää, maailma ei räjähdä tänään ympäriltäni.
olisi sen verran rahaa että varmasti saisi sen mitä tarvitsee no hullutellaan nyt, ja ostaisi vaikka uudet farkut. Kävisi vaikka vaimon kanssa elokuvissa ja syömässä ilman järjetöntä vapinaa, hikoilua ja huimausta. tai lähtisi vaikka lenkille ilman että meinaa pyörtyä jo pelkästä ajatuksesta. Olisi hienoa käydä kaupassa ilman että suunnittelee sitä tuntikausia että missä mikä ja mikä tuote on, että pääsisi mahd nopeasti pois menisi ihan pokkana heti neljän jälkeen ja kestäisi sen ruuhkan ja jonottamisen. Olisi ihanaa todeta olevansa terve että myös läheiset ovat, eikä niin kuin aina panikoisi jokaisen mahdollisia sairauksia/onnettomuuksia. Yllätäisin vanhempani ja menisin kylään ja sanoisin että moi, olen tänään normaali!
Jos olisin terve, olisin tehnyt lapsen, olisin opiskellut ammattikorkeassa, olisin matkustellut enemmän. Minulla olisi ystäviä, enkä olisi erakko.