Päättymätön suoritus (osa 4)

Kurvailtuaan muutamia kilometrejä syrjäistä korpitietä autokunta saapui Lauran isoäidin luo. ''Mummon tykönä'', Laura korjasi Topin ilmoitusta perilläolosta. Ilman sen suurempia juhlallisuuksia Laura kaivoi matkalaukkunsa auton takakontista ja antoi jäähyväissuukon Topille. Henri ei voinut katsoa heihin päinkään; hän tunsi olonsa niin surulliseksi ja turhaksi. Laura käveli suuren kartanonomaisen talon kuistia kohden, ja Topi kurvasi pihasta pois.

''Sitä on sitten villit ja vapaat jäljellä'', Topi heitti ja painoi lisää kaasua. ''Eiks meidän pitäis päästä perillekin asti?'' Henri naurahti ja jatkoi: ''Eikä meillä mikään kiirekään ole.'' ''Kyllä mä ainakin haluun olla aikaisin perillä.'' ''Kellohan on vasta vähän yli kakstoista!'' ''Onhan sinne matkaakin yli 400 kilsaa!'' ''No mut mä toistan, että meidän pitäis päästä perillekin asti.'' ''Mä voin kyllä huolehtia siitä puolesta. Älä vaivaa sillä pikku päätäs-'' ''Turpa kiinni!'' ''Hei, rauhotu! Se oli vitsi. Jota sä et näyttäny ymmärtävän-'' ''Mikä sun ongelmas on? Sä oot ihan toinen ihminen nyt, jos vertaa siihen, mitä sä olit siinä vaiheessa, kun Laura oli kyydissä'', Henri huomautti. Topi vaikeni yllättäen ja piti katseensa tiessä. Hän hieroi leukaansa. ''Mä kysyin sulta jotain.'' ''Se on sun mielipitees'', Topi tiuskaisi. ''Topi, älä viitti olla tollanen!'' ''Sähän et mua määräile!'' Henri laittoi kätensä Topin olkapäälle. ''Topi, kuuntele nyt.'' ''Älä sä siinä mitään ala sepustamaan'', Topi ärjäisi ja työnsi Henrin käden pois. He aloittivat kunnon käsirysyn, ja yhtäkkiä Topin vasen käsi lipesi ratista.

Auto lensi ilmassa tieltä ulos ojanpenkalle, ja otti kimmokeen jostain maakappaleesta. Auto kierähti kerran ympäri ja putosi pyörilleen. Henri kirosi ja piteli oikeaa jalkaansa, joka oli saanut tärskyn auton osuessa maahan. Sitten Henri tajusi, että Topi makasi hänen vieressään tajuttomana. ''Topi, Topi! Herää!'' Henri yritti ravistella Topia hereille, mutta ei onnistunut. Henri hätääntyi, ja yritti kuulostella, hengittikö hän.

Henri huokaisi helpotuksesta. Hiljainen ilmavirta kulki Topin sieraimiin ja sieltä ulos. Rintakehäkin näytti kohoilevan lievästi. Henri yritti myös katsoa, oliko Topilla ulkoisia ruhjeita. Hän näytti olevan kunnossa, mutta yhtäkkiä hän noteerasi verta vuotavan haavan Topin vasemmassa kyynärpäässä. Verta vuosi loppujen lopuksi aika paljon, ja pisaroita olikin jo tippunut penkille ja oven ja penkin väliin. Henri löysi pengottuaan tavaroita hansikaslokerosta nenäliinapaketin, josta hän otti pari liinaa ja painoi niitä Topin haavaa vasten. Missään ei ollut teippiä eikä mitään muutakaan, millä olisi voinut pitää liinoja paikallaan.

Hetken päästä Henri alkoi huolestua. Topi ei osoittanut vieläkään heräämisen merkkejä, eikä haava ollut lähelläkään tyrehtyä. Henri joutui vaihtamaan liinat, sillä ne olivat jo enemmän punaisia kuin valkoisia. Henri oli jo kaivamassa kännykkäänsä esille soittaakseen hätänumeroon, kun ihme tapahtui. Topi liikutti oikeata kättään. ''Topi! Topi, kuuletsä mua?'' ''Ai saakeli... Sattuu päähän ja käteen ihan helvetisti...'' ''Sä olit tajuttomana aika pitkään. Sattuuks pahasti?'' ''Hirvee päänsärky, toi käsi ei oo niin paha - vuotaaks se verta?'' ''Joo, aika paljonkin - mut onks täällä autossa mitään, millä ton vois sitoa?'' ''Ei oikeen oo, mutta kyllähän mä voin mun paidan uhrata'', Topi mumisi ja riisui paidan päältään. Henri joutui katsomaan muualle, koska hän ei olisi voinut mitään kovalle erektiolle katsoessaan Topin pyykkilautavatsaa ja lihaksikasta ylävartaloa.

''Voitsä sitoa tän, Henkka?'' Topi pyysi. Henri jähmettyi paikoilleen. Hän ei tiennyt, miten selviäisi tilanteesta. Lopulta hän päätti ajatella jotain todella epäkiihottavaa - se sattui olemaan hänen matematiikan opettajansa. ''Sellaista rumilusta ei ole missään muualla nähty'', Henri toisti päässään sitoessaan nopeasti Topin paidan hänen kyynärpäänsä ja nenäliinatukon ympärille. ''Älä laita noin tiukalle'', Topi sanoi monotonisesti. Henri säikähti: ''Ai, sori. Mä vaan - aattelin jotain ihan muuta...'' Henri löysensi solmua ja totesi sen pitävän ihan hyvin. ''Sitten pitääkin miettiä sitä, miten me päästään täältä pois'', Topi sanoi mietteliäänä.