Mutta sama kai se on. En viitsi pilata muiden haaveilijoiden tunnelmia. Uskokaa unelmiinne, mutta älkää juuttukko niihin. Öitä pöitä.
Mulla alkaa pikkuhiljaa
usko hiipumaan
6308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei se ole sama. Et sinäkään mihinkään ole juuttunut, tiesitkös. Unelmat kantaa, ei niihin juututa. Unelmat keventää. Sun usko hiipuu koska annat todellisuuden painaa pääsi. Nosta se, unelmoi, ja anna sen lennättää sut vaikka unien kautta huomiseen. Koska johonkin olet matkalla, sitä ei voi kukaan sulta ottaa pois!
No joo, mä välitän. Jos voisin, antaisin kenelle tahansa tällä hetkellä sellaisen lukkohalauksen. Että siitä ei melkein huomaisi mistä alan ja mihin hän loppuu. Kun läheisyyttä ei kai voi olla liikaa ja ottaisin siitä myös itselleni kauhakaupalla energiaa. Energiaa, jota on ihana antaa, koska sitä saa aina tuplana takaisin, ja siitä syntyy loputon läheisyydenvelka. (No tämän keksin juuri äsken päästäni).
Kuulostaa hauskalta tuollainen lukkohalaus, juuri itsekkin voisin kyllä vaihtaa tämän haaveilun ihan oikean elämän läheisyyteen. Jotta voisin jonkun päästää siellä lähelleni täytyisi mun unohtaa turhat haaveen hänestä. Unelmat ovat tärkeitä mutta haluan haaveilla muusta kuin rakkaudesta. Rakastaa haluaisin ihan oikeasti, ihan oikeassa elämässä, ja rakastaa silloinkin kuin se ei niin hohdokkaalta tunnu, mutta varsinkin silloin kuin tuntuu.
Usko on hiipunut minullakin hänen suhteensa.
Toisaalta on hirveän helpottunut olo. Ei enää odota mitään, eikä tarvitse olla itsellekään vihainen, kun ei kyennyt mitään tekemään.
Seuraava rakkauteni olkoon ActionMan :)
Tain mustanaamio, tarzan, tai batman:)
Se hiipu jo viimevuonna. :)
Tehkää jotain jos on tehtävissä!
Piipahtelen täällä miloin sattuu, joskus laitan pidemmän viestin joskus jotain muuta, enemmänkin harrastukseksi voi tätä kutsua, koska nämä palstat on nolla kaiken todellisuuden suhteen.