Hyvä ystävä

Sama täällä!

On niitä kavereita, mutta ei varmasti naisissa yhtään jota voisin sydänystäväksi sanoa. Jotenkin ovat aina olleet kateellisia, selän takana puhujia. Miehet paljon rehdimpiä, heissä on ystäviäkin, enkä tarkoita mitään seksiä, sillä olen naimisissa ihan onnellisesti. Mutta sellaisia kavereita joiden seurassa on hyvä olla. Ja tiedän että he eivät levittele asioitani heti nurkan takana.

Kyllä nainen voi olla naiselle reilu ystävä, ja on mukava saada jutella luottamuksella naisten asioita, joita mies ei ymmärrä eikä tarvisekaan ymmärtää. Mieskin tarvitsee mieskavereita, vertaisryhmää. Ystävyydessä on kaksi osapuolta. mahtaako se oma osuus olla aina niin mallikelpoinen.

Minusta on hienoa ja luonnollista , että sydänystäväni on myös seksikumppanini ja lasteni isä.

sydänystäväni, ikuinen ikävä vain, että syöpä vei hänet.
Unissani joskus tuntuu, että hän on siinä lähellä,
mutta ei kuitenkaan sitten enää herättyäni.

Autoimme molemmat toisiamme, kuuntelimme surut ja murheet ja muutkin työpaikalla tapahtuneet asiat.

Olimme kaikilla matkoilla yhdessä ja ymmärsimme toisiamme.
Siksi en enää nykyisin oikein pidä matkustamisesta, risteilylläkin odotan vain sen loppuvan, sillä kotona on kuitenkin kaikkea kivaa enemmän.

Vain työmatkoilla esim. Amerikassa hän kävi ilman minua.


.

Jos tuntee, että jollain on ystävä, kannattaa pistää kädet ristiin kyynäspäitä myöten.. Ei myöskään pidä ripustautua kehenkään, sellaista sopivaa toisen kunnioitusta ja jos on pohdittavaa, on pohdinta kaveri!

Lapsuudenystäväni on nainen jonka olen tuntenut 3 vuotiaasta lähtien. Luottamus on leimannut ystävyyttämme kaikki nämä vuodet! Ei tulisi mieleenikään epäillä hänen tarkoitusperiään :)

Hyvin kaunista ystävyyttä voi kokea myös miespuolisten ystävien kanssa. Sitä syventää myös oma roolimme naisena, mutta parhain ja rakkain ystävyys on tietenkin kahden rakastavaisen välillä! Sen hienompaa ei ole!

Osasi texsanell kirjoittaa kauniisti!
Minusta häiriköt ei osaa arvostaa ystävyyttä ja silloin maailma tuntuu yhdentekevältä ja he kadehtii jos joillakin menee hyvin..

On sydänystävä ollu yli kaksikymmentä vuotta, on ihana omistaa ystävä.

Aamupäivällä kun kävelin metsälenkilläni, olin hieman huolestunut eräästä lenkkeilytuttavasta, jota en ole muutamaan viikkoon nähnyt.

Aikanaan kerroinkin kuinka tapasi hänet seurakunnan kahviossa, missä hän kompastui mattoon ja pudotti kahvikuppinsa.
Vanha hieno mies, joka myös usein vaeltaa tuolla lenkillä. Olemme jutelleet siinä kulkiessamme, hän on entinen rehtori
Helsinkiläisessä lukiossa ja hyvin hiljaisen sympaattinen leskimies.
Hän on saattanut usein minut kotiportilleni ja jatkaa matkaa eteenpäin. On ollut niin mukava kuunnella häntä, ja aina on syttynyt niin iloinen ilme kun hän tervehtii:)
Tänään hämärässä metsässä peloitti hieman kun ei muita ihmisiä ollut liikkeellä. En pimeimpään aikaan enää kulje siellä enkä lumen aikana, mutta olisi ollut hyvä tietää, että tuo tuttavuus voi hyvin.
Siellä kahviossa ei ole tullut käytyä kun sen kirjastossa on pelkkää uskonnollista lukemista.

Ehkä vielä reitilläni voin nähdä hänet.

Ystävyys on vaikea laji. Ystävät ovat vaihtuneet vuosien saatossa. Murkkuiästä noin kolmekymppiseksi meitä oli viisi tyttöä, todellisia ystäviä. Yksi heistä oli minulle se sydänystävä, jonka kanssa puhuttiin aivan kaikki. Elämä ja olosuhteet ovat erottaneet, emme ole tavanneet enää vuosikymmeniin.
Uusia ystäviä on tullut, mutta se syvempi luottamus on jäänyt puuttumaan. Selkäänpuukottaminen ja perättömien puheiden levittäminen on vienyt luottamuksen.
Olen jopa lopettanut yhteydenpidon kun olen huomannut, että vuorovaikutusta ei enää ole, minusta on tullut pelkkä puheripulisen kaatopaikka, tuskin edes kahta sanaa sain puhetulvan väliin.
Tuttavia on paljon, mutta sellaisia ystäviä joille voi pirautta tuosta vain, on enää kaksi. He molemmat asuvat parinsadan kilometrin päässä.
Eli sellaista teatteri-, konsertti-, lenkki-, shoppailuseuraa ei ole. Sitä kaipaisin.

Oikea ystävyys kestää kaikenlaista sekä miellyttäviä että niitä asioita jotka eivät välttämättä ole miellyttäviä, joissa ystävyys punnitaan.
Ystävään johon voi luottaa aina tarkoitan ajan, tapauksen ja aivan ajanvieton kannalta, on huolella panostettava aina, yhteyden pito ja kuulumisten kysely on tärkeää ja maksaa vaivan.
Lastemme ollessa pieniä meillä oli paljonkin vuorottelua milloin missäkin, työn ohessa suunnittelimme jotain ongelmaa.
Kun tarvitsee neuvoja tai vaikka apua voi kääntyä hänen puoleensa, ainahan ei voi saada välitöntä kontaktia, mutta asiassa edetään sen mukaan kun voidaan.
Minulla on ollut onnea siinä että olemme asuneet koko aikuiselämämme lähekkäin, olemme harrastuksissakin käyneet vuosikausia yhdessä, nyt on jo liikunnalliset unohdettu on sen verran ikää ettei keho enää kestä nopeita liikkeitä.
Yhteisiä kuitenkin ovat kuukausittaiset tapaamiset koko köörin kanssa, missä ollaan vaihdettu myös jonkun verran perinteiset syömingit, siisteihin annoksiin.
Sydänystävä on tärkeä kaikessa, mutta myös ystävien rengas kumpaakin olen tarvinnut ja olen todella kiitollinen sen olemassaolosta.
On itsekin oltava mukana sydämellä, sekä ajatuksilla, ottaen osaa kun tarvitaan ja harrastuksissa mielen halusta.

Hienoja kirjoituksia kerta kaikkiaan!
Paras olisi nuoruuden ystävä jonka kanssa muistella menneitä ja nousta sieltä aina nykyhetkeen..

Meillä oli tapana etsiä muutettuamme tarjoamalla kahvia ja kakkuja, ym, mutta se oli yksipuolista. Tulivat hyvin iloisena meille ja hauskaa oli, mutta meitä ei kutsuttu, vaikka itse tulivat paljon kutsumattakin ja me pitettiin hyvänä.. Siihen se ystävyys hiipui kun oli vain yksipuolista!

epätoivetarjottavaa, ja sitten kun on oltava kohtelias, siinä menee silloin sekaisin vatsa sen kakunpalasen takia, jota ei kotona tarjoaisi pahimmalle vihamiehelleenkään.

maalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Hän pyysi käymään ja kävimmekin sitten joskus. Jälkeenpäin hän on sanonut, että kun hän joutui ottamaan teidät vastaan vierailulle.
li kai hän muistaa asian niin päin. Pahalta tuntuu silloin. Ei ne matkat mitään helppoja olleet. Aina siellä vielä satoi, kun loppujen lopuksi sinne asti pääsimme.
Jos ei olisi menty, niin siitä myös olisi tullut sanomista aivan varmasti.

Tänään kuulin tuon lenkkitoverin kuolemasta naapuriltani, joka kuuluu seurakunnan ompelukerhoon. Käväisi iltalenkillään kauttani ja kertoi kuulumiset.
Voi sentään, nopea kuitenkin oli lähtönsä, sydän kuulema petti.
Olinhan huomanut hänen ottavan, ilmeisesti nitroa pakkasella, mutta en ollut osanut odottaa menehtymistään. Luulin sen olleen astmasuihkeen, mutta naapurini kertoi sydänviastaan.

Saisinpa itsekin lähteä yhtä nopeasti, sydän se kai minullakin antaa periksi, vaikka ohitusleikattu olenkin 11 vuotta sitten.
Ihmeen hyvin on sydän kestänyt ilman mitään vaivoja:)

Hei! Ystävä on todella tärkeä,jos sellaisen saa itselleen,kannattaa huolehtia,että ystävyys säilyy..Tässä eräs määritelmä ystävyydestä:" Millaisia ovat todella hyvät ystävät? Luotettavia kumppaneita,jotka voivat kertoa toisilleen, iloistaan, suruistaan ja odotuksistaan. Henkilöitä, joiden tukeen ja läsnäoloon voi aina luottaa. Kavereita, jotka tekevät sen mitä lupaavat." Sitten voi miettiä,onko koskaan tavannut tuollaista ihmistä? Minulla on yksi sellainen ystävä,joka on osoittautunut luottamukseni arvoiseksi..Toivon,että minäkin olen hänen mielestään..Yleensä se on molemminpuolista,eihän se muuten kestäisi..Ei ihminen tarvi montaa ystävää,yksikin riittää.. Tuttaviahan meillä on kuitenkin paljon.. Iloa! t.Irkku