miten Viro eroaa Suomesta ?

Naismyyjät virossa: Suupielet alaspäin ja nokka ylöspäin ja töissähän ei voi koskaan olla kivaa. Huulipunaa on reilusti ja korot korkeat. Tekee ihan pahaa, kun ne ei voi ottaa rennosti.

Miten Viro eroaa Suomesta, oli kysymys.
Toki maitten välillä on paljonkin eroavaisuutta, oikeasti kuin yöllä ja päivällä. Sillä vuosikymmenien miehitys ja vielä kovin nuori itsenäisyys näkyy kyllä Virossa (kuten Suomessakin).
Tuossa edelliset kirjoittajat moittivat Virolaisten myyjien tylyä palveluasennetta. Se pitää myös minun mielestä paikkansa. Ensi kosketuksen virolaisesta palveluilmeestä saa heti satamassa, tullivirkailijoiden yrmyillessä sen oloisena, että mitä te tänne olette tulossa pysykää kotonanne.
Kielen kanssa kyllä pärjää, kun ei ala yrittämäänkään viroksi, antaa heidän puhua suomea, kyllä he osaa.
Liikennekulttuuri on Virossa aika syvältä. Kun Mossen puikoista on päästy viissatasen-Bemarin ratin taa, niin silloinhan täytyy soomi-poroille näyttää. Ajetaan edelle, hidastetaan-kiihdytetään-hidastetaan jne. No, jospa he pikkuhiljaa pääsisivät eroon tuosta ja omaksuisivat, vaikka ruotsalaisen liikennekulttuurin.
Niin, kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kun liikutaan vieraissa maissa. Onneksi.

Onko virolaiset jo edellä... sillä miten muuten heidän juhannus on jo ennen suomalaisten ?

Virossa on paljon enmmän ulkomaalaisia kuin Suomessa ? Onko tämä se malli, mihin Suomessakin pyritään ?

Virolla ei onneksi ole ollut siirtomaita.

Viro on erittäin sisitynyt maa. Jos olette huomanneet, Tallinassa on todella upeita maastureita. Aivan helmee! Haluisin kaikki. Ja onko vinkkejä siihen , miten viro eroaa suomesta? Vastatkaa mah. pian!

Kiitos etukäteen!

AIKAA TYHMÄÄ KESKUSTELUA........

virolaisten tapakulttuuri on saksalaisperäistä...muodollisempaa ja käyttäymisnormeja korostavaa....


asialliseen pukeutumiseen kiinnitetään enemmän huomiota

suomalaisten verrokkiryhmä virossa ovat kolhoosin traktorikuskit

Olen ollut hyvän pitkäaikaisen tuttavan 70-vuotisjuhlissa, ja se jäi mieleen, sellaiseen tyylikkyyteen en ole koto-Suomessa törmännyt, kuulemma joku poliitikko on vastaavaa hommaillut.

Paikka oli pieni ravintola, vieraat saapuivat kukin mukanaan yksi kukka, kukkia ja lahjoja oli kutsssa etukäteen kielletty tuomasta, vanhoilla ihmisillä kun on kaikkea tavaraa tarpeeksi.
Kun oli istuuduttu, isäntä nokkelin sanankääntein esitteli vieraat, sukulaiset ja opiskelutoverinsa. Sitten seurasi sellonsoittoa ja yksinlaulua. Ja ilmeisen nasevia puheita, tarinoita elämän varrelta ja syömistä ja ja vähän juomistakin. Ainoana ulkomaalaisena en kaikkia puheita tarkkaan ymmärtänyt.
Mutta vanhat hyvät tavat ja sivistys muutenkin niissä kekkereissä tuli vahvasti esiin.