mä en jaksa elää, en jaksa hengittää, ajatukset pyörii vaan kuolemassa...eilenki istuin ulkona lyhythihaisessa paidassa 2h, en vain jaksanu liikkuu...itken vaan ja nukut päivät, on niin vaikeaa nousta ja olla...
mikään ei auta, mä oon menettäny kaikki kaverit tän takia, eikä mikään ihme, kun oon tämmöinen paska ihminen, joka vaan tuottaa kaikille tuskaa,olisi parempi jos mua ei olisi...koulu jäi kesken ja töitä en jaksa enää tehdä...olen 24 vuotias ja olen aivan loppu...tääkin kirjoittaminen ottaa voimaksi...
mulle ehdotettiin päiväsairaalaa, mut en tiedä jaksanko mennä sinne, on mulla citalopram 40mg aamuisin, mut ei se auta...
mun elämä on pilalla...kipu auttaa edes hieman( viiltely,hakkaaminen)mun on vaan pakko,mikään muu ei auta...en jaksa enää!!!!
mikään ei auta, mä oon menettäny kaikki kaverit tän takia, eikä mikään ihme, kun oon tämmöinen paska ihminen, joka vaan tuottaa kaikille tuskaa,olisi parempi jos mua ei olisi...koulu jäi kesken ja töitä en jaksa enää tehdä...olen 24 vuotias ja olen aivan loppu...tääkin kirjoittaminen ottaa voimaksi...
mulle ehdotettiin päiväsairaalaa, mut en tiedä jaksanko mennä sinne, on mulla citalopram 40mg aamuisin, mut ei se auta...
mun elämä on pilalla...kipu auttaa edes hieman( viiltely,hakkaaminen)mun on vaan pakko,mikään muu ei auta...en jaksa enää!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei Kulta, Lähimmäiseni. Tässä sua varmaan paljosti vanhempi täti. Otan osaa ja olen surullinen, että sulla on noin kauhea olla.
- Kiinnitti huomiota, että onkos NYT just hållilla ketään aikuista, ammattimaista tai ketä-tahansa, jonka kanssa nyt edes vähän alkuunsa puhut? Se olisi oleellisen tärkeää. Ihan kuin olisit poistumassa realiteeteista ja joutumassa edesvastuuttomaan tilaan. Vaikka, viestisi kyllä on ihan järkevä ja asiallinen. Vaikuttaa, ettet todellakaan jaksa, etkä tiedä mitä tekisit.
Siis jos nyt päiväsairaalaa on ehdotettu, niin sinähän olet miltei etuoikeutettu. Moni kärsii yksinään eikä edes saa semmoistakaan ehdotusta... Kun niin monella vaikeaa. - Mene nyt hyvä tyttö (vai poika?) sinne! Älä mieti edeltä siitä sen kummempaa, anna niiden miettiä puolestasi, joilla tällä hetkellä selkeämmät ajatukset kuin sulla itselläsi. Mene! Minne tahansa, että joku näkee tilasi! Älä noin jää, sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä tästä tilanteestasi eteenpäin. Älä itse mieti, miten pääset, luovuttaudu tasapainoisempien haltuun nyt, jos ikinä pääset. Ekaksi sopii vaikka kummin kaima, joku-vaan. Ja sitten se päiväsairaala. Tarviit kartoitusta ja selkeyttä!
Voih! Ja hali :-o .
Tää on kyllä helvetin ankeeta luettavaa. Aina välillä lukee pari valitusta ni oma olo helpottaa vähäsen.
Hyvä että jaksoit kuitenkin kirjoittaa. Ponnistele vielä sittenkin sinne sairaalaan. Monella ahdistusken syynä on jokin alitajunnan sokkeloissa oleva paha asia. Kyllä sinulle elämässä vielä paikka löytyy ja myös iloa ja mielekkyyttä. Moni on ollut montussa, mutta on selvinnyt, alkanut nauttia elämästä.
Mitä nyt kuuluu? Heippa Sinä, joka aloitit huutamalla apua. Oletko aloituksesi jälkeen käynyt ketjussa?
Oletko ylipäätään saanut mentyä jonnekin tai joku tullut tueksesi? Ihan tässä tädillä huoli, vaikkemme tunnekaan toisiamme.
Sinulla selvästikin on umpikujamaisen tuntuinen tilanne nyt, mutta toisten, sua vanhempien ihmisten avulla saat varmaankin siihen ulospääsyn tuntuisia reikiä, vähän kerrallaan.
Vastaathan, ootko hengissäkään enää!!! Älä enää satuta ittees, please. Ota huoli ('vastuu') itsestäs nyt, olet sen arvoinen.
Hei.
hei, täällä vielä valitettavasti ollaan, en mä saa tehdyksi mitään, jokainen teko vaatii voimaa ja sitä ei mulla ole tosiaankaan...ois mulla psykologi 24pvä mut siihenki aikaa...yksin oon,kaverit kadonnú aikoja sitten...tuntuu kauheelta, olo on hirvee,mut mun on pakko viillellä, ei pysty lopettaa,kipu auttaa edes vähän....
kiitos vastauksesta,olet hieno ihminen mut mulla ei ole enää toivoa..en ees teidä minne soittasin, sairaalaanko? en teidä jaksanko
Joo, ymmärrän, että sinusta tuntuu, ettet jaksa. Kokeilet vain, yksi askel kerrallaan. Aloituksessasi kirjoitit "mulle ehdotettiin päiväsairaalaa, mut en tiedä jaksanko mennä sinne, on mulla citalopram 40mg aamuisin, mut ei se auta... "
Voisitko mitenkään mennä kyseisen sairaalan päivystykseen (kuten tuossa joku toinenkin sanoi) tai vaan sinne poliklinikalle ja sit siellä kerrot, että sinulle on ehdotettu päiväsairaalaa. Se jo on jonkinlainen suositus, että pääset paremmin puhumisen pakeille. Vaikka sinua ei juuri nyt huvittaisikaan etkä tiedä, mitä se auttaa.
Vaikuttaa, kuin sulla olisi jokin tietty tapahtuma tai tapahtumasarja, joka on ajanut tähän umpikujaoloon. Sinun tarttis ehdottomasti päästä sitä purkamaan. Sulla ollee aika selkeäkin syy tai syitä, miks nyt tuntuu tältä. Sinun tarvii saada toisen ihmisen avartavia näkemyksiä asiaan!
Kauhean kiva kun tulit piuhalle taas. :-o
Hyvää yötä ja viethän itsesi huomenna jonnekin terveydenhoitotaholle tai pyydä joku auttamaan sua.
(Mielestäni sun ei kannata nyt miettiä näitä 'kavereita', eivät ne nyt tässä sulle varmaan olisi avuksi, heilläkin omat hässäkkänsä; myöhemmin sitten tulee kaveriasiat ajankohtaisemmiksi. Nyt sä tarviit ihmisiä hiukka eri rooliin kuin vain kavereiksi, eikö.)
Mene psykiatrisen sairaalan päivystykseen.Katsovat siellä ja päättävät jatkosta esim.otetaanko osastolle.Voimia ja haleja.Ja enkelihoivaa sinulle!
Halausta täältäkin!! Kuulostaa tosi kurjalta tilanne... Itse kanssa olen väsynyt ollut jo pitkään ja en meinaa saada/jaksaa käytyä koulua loppuun.. Vaikka olet väsynyt ja paha olla, niin raahaudu silti johonkin missä pääset puhumaan ja missä osataan auttaa.. Tai vaikka edes yhden kerran sinne päiväsairaalaankin kertomaan mikä on tilanteesi, jotta saisit apua!
hei aloittaja taas täällä...en pääse lähtemään, yritin äsken ´mut puol matkassa sitten matka tyrehty ja menin pois...tää on naurettavaa ja vihaan itseäni kun olen tälläinen....en tiedä jaksanko...
Harmi, mitens ny noin voimasi loppuivat. Tiedän kyllä, että joskus vain ei pääse sinne, mihin tahtoo... Itse en aina vapaalle kävelylenkillekään, vaikka kuinka yritän!
Nyt sinä myös varmaan jännitit tuntematonta tilannetta? Saitko jotakin paniikkia, vai mikä sinun kenkäsi käänsi takasuuntaan? Mihin se matka tyrehtyi? Sanot 'menin pois'... Ajattelen, olitko jo sisällä jossakin vähänkään turvallisemmassa paikassa kuin nyt sulle on sun oma koti ja ikioma maailmasi. - En tiedä, mitä sanoa. Mee uudelleen! Aina voi aloittaa alusta. Ainakaan sulla ei ole tästä asiasta syytä itseäsi vihata!
Miksi sinä et voisi tänne kirjoittaa jotakin niistä varsinaisista asioistasi?! Viestität aika vihjaillen. Mitä siinä takana on? Ei sinua täällä kukaan tunnistaisi, jos jotakin raottaisit varsinaisista asioistasikin! Kirjoittaisit niin, että tunnistaminen mahdotonta, jos sitä siis pelkäät. Saisit palstan lukijoilta vertaisuutta, kaveruutta!
Voi kauheeta. Älä ny ainakaan viil... . - Aika pian sulla kuitenkin on se psykologi. Myös aloituksessasi sanoit, että on lääkityskin. On todella tärkeää, että hoidon/avun piirissä jo olet. Pidäthän nyt tästä toivon tilanteesta kiinni! - Halit :-o
musta on vaan niin hankalaa laittaa tunteita sanoiksi...kuljen hidastettuna ja tunne on niin ahdistava et en saa henkee ja ajatukset pyörii ja loppua ei näy..ja kipu auttaa siihen, et oo täällä..
kun olin tänään´menossa mut melkein pyörryin ja oksetti, en voinu enää mennä...en tykkää yhtään mennä lääkärille,ne tilanteet on vaan niin kauheita. en mä haluu kertoo mun sairaita ajatuksia kun kaikki pitäisivät mua sairaana ja kauheena...mä yritän kirjotella vähitellen kun väsyttää ja ei jaksa
kiitos
Heippa! - Mulle aikoinaan nuorena terapeuttini sanoi "mitään muuta instrumenttia eli työvälinettä psyykkisiin asioihin tarttumiseen ei ole kuin puhuminen, se on ainoa käytettävissä oleva väline".
Hmmm? Sinun on vaikea siis ilmaista itseäsi. Tiedän niin olevan hyvin monilla.
Voisiko olla niinkin, että vaikeus puhua ja ilmaista, kehdatakaan mittään, voisi olla justiinsa syynä kauheaan oloosi?!
Koet jo psyyken tuskaa ruumiillisina oireinakin, tilanteesi ollee paha.
- Älä hyvä ihimine häpeä 'sairaita ajatuksia'. Kaikillakin psyyken potilailla on enemmän tai vähemmän omasta mielestä outoja ajatuksia, joillakin immeisillä on psykoosissa ihan tosi vikkeliä ja lentäviä juttuja ja siis ihan harhojakin. Ei ole mitään hävettävää niissä, lääkärit ovat jo ennen sinua kuulleet ihan kaiken, moneen kertaan. Kuitenkin sinä ollet yksilö, joka et voi jatkaa ilman apua.
- Voisitko sopia itsesi kanssa, että on ihan OK olla ns. potilas, jolloin on hyvä ja tervetullutta, että sinua (ja meitä) 'pidetään sairaina', silloinhan pääset apua saamaan. Ei sinne pääse, jollei ole sairas. Psyykkisen puolen sairaalloisessa olossa ja oireissa ei todellakaan ole mitään hävettävää, varsinkaan, kun valitsee että puhuu niistä asioista just oikeille ihmisille eli terveydenhuollon edustajille, viimekädessä lääkäreille, ja psyykenalan lekureille.
Älä häppee, se on kanssa yksi oire! Syytä siihen ei 'oikeasti' ole. Tulet hulluksi ihan varmaan, kun luulet niin paljon :) . Luulet olevasi kauhea, hävettävä, niin sairas ettei kukaan, yms. Et ole! Sussa on kaikkea samaa kuin meissä muissakin ihmisissä. Et ole kummajainen. - En tiedä, mitä sanois. Mee uudelleen apua hakemaan. Vai, jaksatko odottaa sitä psykologille pääsyä? Sä voisit opetella ilmaisemista kirjoittamassa asioistasi vaikka tännekin, siis.
- Hei taas, mä ponnistan ulos. Voi tuska, eikö!