Masennuksesta selvinneenä haluaisin jakaa joitain omiin kokemuksiin perustuvia neuvoja. Ihan ensiksi: puuttukaa masennusoireisiin mahdollisimman aikaisin.Nämä vinkit on tosiaan tarkoitettu ennen kaikkea masennuksen ehkäisemiseksi. Tiedän, että pitkäaikaismasentunutta ei välttämättä auta neuvot kuten "mene kävelylle", mutta yritänkin tässä korostaa sitä, että masennukseen puututtaisiin ennen kuin se ehtii kasvaa liian suureksi. Meillä on kovin ylistetty terveydenhuoltojärjestelmä täällä Suomessa, mutta sairauksien ennaltaehkäisyyn ei ole juuri kiinnitetty huomiota. Pidetään toisistamme huolta, jooko?
- Ensimmäinen (ja usein vaikein) askel on HALU olla onnellinen ja terve. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä oli kaikista vaikein askel mulle, vasta jälkeenpäin tajusin roikkuneeni masennuksessa vuosikausia osittain siksi, että "halusin" olla masentunut. Olen aina ollut aikamoinen perfektionisti, ja masennus oli tavallaan hyvä suoja ja tekosyy sille etten ollutkaan täydellinen kaikessa. Lääkäriltä saatu diagnoosi jotenkin lohdutti ja helpotti, kun ei enää tarvinnut tuntea niin pahaa syyllisyyttä omasta uupumuksestaan. Ja jotenkin sitten pidin kiinni tuosta diagnoosista ja toisinaan jopa tietoisesti halusin "lähemmäs pohjaa".
- Tanssimisesta voi saada valtavasti voimaa. Itse olen kokenut varsinkin rummutuksen tahtiin tanssimisen tosi energisoivana. Kokeile afro- tai lattaritanssia. Ja anna sen tanssin viedä, löydä yhteys kehoosi. Voit tanssia myös kotona yksin, päästä irti kaikesta.
- Suosittelen myös kokeilemaan meditaatiota. Jos opit jonkun tehokkaan ja yksinkertaisen meditaatiotekniikan, niin sinulla on aina käytettävissä keino jonka avulla voit rentoutua ja rahoittua. Meditointi vaatii alussa itsekuria, mutta hyvän opettajan tai ryhmän avulla se kyllä onnistuu. Ja selvennän vielä, että meditointi ei vaadi mitään tiettyä uskoa/uskontoa, meditaatio tarkoittaa lähinnä sisäistä hiljentymistä. Sen avulla voi ottaa etäisyyttä ahdistaviin ajatuksiin ja oppia kuuntelemaan itseään ja omaa kehoaan. Yksinkertaisimmillaan meditaatio on oman hengityksen tarkkailua. Se voi parhaimmillaan olla tosi eheyttävä kokemus. Jooga vaikuttaa vähän samantapaisesti. :)
- Voit kokeilla jotain rentoutumisharjoituksia myös yksin kotona. Tämä auttaa nukahtamaan: (vuorosierainhengitys): Paina sormella oikea sierain kiinni, ja hengitä sisään vasemmalla. Peitä vasen, hengitä ulos oikealla. Hengitä sisään oikealla. Peitä oikea, hengitä ulos vasemmalla. Jatka näin: sisään vasemmalla, ulos oikealla, sisään oikealla, ulos vasemmalla, sisään vasemmalla.... niin kauan kuin jaksat keskittyä. Lopuksi hengitä ulos molemmilla sieraimilla. Toimii erityisesti ahdistuksen lievittämiseen.
- Luonnossa oleilun on todetty lievittävän stressiä, ahdistusta ja masennusta todella tehokkaasti. Löydä oma lempimetsäsi, järvesi tai purosi ja käy siellä voimaantumassa säännöllisesti. Eikä sen tarvitse olla mikään juoksulenkki, voit mennä vaikka rauhalliselle kävelylle jos se tuntuu helpommalta. Tai voit etsiä jonkun hienon suuren puun ja istua sen juurella jonkun aikaa (ja tehdä vaikka siellä noita hengitysharjoituksia).
Jos et saa lähdettyä yksin, lähtisikö joku kanssasi? Naapurin koira? Kaveri tai perheenjäsen?
- Suosittelen lämpimästi kirjaa nimeltä Läsnäolon voima (Eckhart Tolle). Tämän avulla opin ymmärtämään, että elämä on tässä ja nyt, ja että mun tulee hyväksyä tämä hetki jotta voin todella olla elossa.
- Hymyile vastaantulijoille, moni hymyilee takaisin. Anna sen hymyn kestää. Älä pelkää niin paljon itsesi nolaamista. Häpeä kestää vain hetken, mutta hyvä mieli kestää pitkään ja myös tarttuu. Tee asioita, joita pelkäät ja huomaa, että lopulta et pelkääkään niitä enää yhtä paljon.
Tämän hetken huolet ja häpeä on pian menneisyyttä.
- Syö terveellisesti, säännöllisesti ja tarpeeksi paljon. Talvella on hyvä syödä lämmintä, mausteista ruokaa ja juoda myös lämpimiä juomia (erityisesti yrttiteetä).
- Pimeys masentaa monia. Menneinä aikoina suomalaiset selvisivät talvesta tulen avulla, tuli oli läsnä kaikkialla kodissa; keittiössä, takassa, saunassa, jopa valon lähteenä. Jos kotonasi ei ole puusaunaa tai takkaa, voit ainakin polttaa kynttilöitä tai suitsukkeita. Myös kirkasvalolamppu saattaa auttaa kaamosmasennukseen.
(jatkuu)
- Ensimmäinen (ja usein vaikein) askel on HALU olla onnellinen ja terve. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä oli kaikista vaikein askel mulle, vasta jälkeenpäin tajusin roikkuneeni masennuksessa vuosikausia osittain siksi, että "halusin" olla masentunut. Olen aina ollut aikamoinen perfektionisti, ja masennus oli tavallaan hyvä suoja ja tekosyy sille etten ollutkaan täydellinen kaikessa. Lääkäriltä saatu diagnoosi jotenkin lohdutti ja helpotti, kun ei enää tarvinnut tuntea niin pahaa syyllisyyttä omasta uupumuksestaan. Ja jotenkin sitten pidin kiinni tuosta diagnoosista ja toisinaan jopa tietoisesti halusin "lähemmäs pohjaa".
- Tanssimisesta voi saada valtavasti voimaa. Itse olen kokenut varsinkin rummutuksen tahtiin tanssimisen tosi energisoivana. Kokeile afro- tai lattaritanssia. Ja anna sen tanssin viedä, löydä yhteys kehoosi. Voit tanssia myös kotona yksin, päästä irti kaikesta.
- Suosittelen myös kokeilemaan meditaatiota. Jos opit jonkun tehokkaan ja yksinkertaisen meditaatiotekniikan, niin sinulla on aina käytettävissä keino jonka avulla voit rentoutua ja rahoittua. Meditointi vaatii alussa itsekuria, mutta hyvän opettajan tai ryhmän avulla se kyllä onnistuu. Ja selvennän vielä, että meditointi ei vaadi mitään tiettyä uskoa/uskontoa, meditaatio tarkoittaa lähinnä sisäistä hiljentymistä. Sen avulla voi ottaa etäisyyttä ahdistaviin ajatuksiin ja oppia kuuntelemaan itseään ja omaa kehoaan. Yksinkertaisimmillaan meditaatio on oman hengityksen tarkkailua. Se voi parhaimmillaan olla tosi eheyttävä kokemus. Jooga vaikuttaa vähän samantapaisesti. :)
- Voit kokeilla jotain rentoutumisharjoituksia myös yksin kotona. Tämä auttaa nukahtamaan: (vuorosierainhengitys): Paina sormella oikea sierain kiinni, ja hengitä sisään vasemmalla. Peitä vasen, hengitä ulos oikealla. Hengitä sisään oikealla. Peitä oikea, hengitä ulos vasemmalla. Jatka näin: sisään vasemmalla, ulos oikealla, sisään oikealla, ulos vasemmalla, sisään vasemmalla.... niin kauan kuin jaksat keskittyä. Lopuksi hengitä ulos molemmilla sieraimilla. Toimii erityisesti ahdistuksen lievittämiseen.
- Luonnossa oleilun on todetty lievittävän stressiä, ahdistusta ja masennusta todella tehokkaasti. Löydä oma lempimetsäsi, järvesi tai purosi ja käy siellä voimaantumassa säännöllisesti. Eikä sen tarvitse olla mikään juoksulenkki, voit mennä vaikka rauhalliselle kävelylle jos se tuntuu helpommalta. Tai voit etsiä jonkun hienon suuren puun ja istua sen juurella jonkun aikaa (ja tehdä vaikka siellä noita hengitysharjoituksia).
Jos et saa lähdettyä yksin, lähtisikö joku kanssasi? Naapurin koira? Kaveri tai perheenjäsen?
- Suosittelen lämpimästi kirjaa nimeltä Läsnäolon voima (Eckhart Tolle). Tämän avulla opin ymmärtämään, että elämä on tässä ja nyt, ja että mun tulee hyväksyä tämä hetki jotta voin todella olla elossa.
- Hymyile vastaantulijoille, moni hymyilee takaisin. Anna sen hymyn kestää. Älä pelkää niin paljon itsesi nolaamista. Häpeä kestää vain hetken, mutta hyvä mieli kestää pitkään ja myös tarttuu. Tee asioita, joita pelkäät ja huomaa, että lopulta et pelkääkään niitä enää yhtä paljon.
Tämän hetken huolet ja häpeä on pian menneisyyttä.
- Syö terveellisesti, säännöllisesti ja tarpeeksi paljon. Talvella on hyvä syödä lämmintä, mausteista ruokaa ja juoda myös lämpimiä juomia (erityisesti yrttiteetä).
- Pimeys masentaa monia. Menneinä aikoina suomalaiset selvisivät talvesta tulen avulla, tuli oli läsnä kaikkialla kodissa; keittiössä, takassa, saunassa, jopa valon lähteenä. Jos kotonasi ei ole puusaunaa tai takkaa, voit ainakin polttaa kynttilöitä tai suitsukkeita. Myös kirkasvalolamppu saattaa auttaa kaamosmasennukseen.
(jatkuu)
Vastaukset 33
Vanhimmat
- Herätä itsesi luontoäänten avulla: http://naturesoundsfor.me/
Kuuntele linnunlaulua aamuisin ja kissan kehräystä iltarentoutuksena... Toimii myös opiskelun tausta"musiikkina"
- Auta muita. Me tarvitsemme toisiamme, ja muiden auttamisesta saat itsellesikin hyvän mielen. Voit tehdä esim. vapaaehtoistyötä SPR:n kautta (heillä on esim. ystävätoimintaa jonka kautta voi toimia vanhuksen "ystävänä"). Tai käy omien isovanhempiesi luona kyläilemässä. Vanhusten seurassa saa omaan elämään perspektiiviä ja aika ikäänkuin hidastuu.
- Jos sinulla on tukahdutettuja vihan tai pettymyksen tunteita: Yritä purkaa raivoa jossain fyysisessä muodossa, ettei se jää pesiytymään mieleen. Raivossa on valtavasti energiaa ja jos tukahdutat sen, satutat vaan itseäsi. Yritä valjastaa se energia johonkin muuhun käyttöön, juokse vaikka niin lujaa kuin pystyt tai mene metsään huutamaan. Kokeile potkunyrkkeilyä tai rumpujen soittoa. Mitä vaan, kunhan saat sen ulos.
- Kirjoita lista, jossa on kuusi eri osiota : näkö, kuulo, haju, tunto, maku, sekä kuudes kohta: toiminta. Listaa jokaiseen kategoriaan asioita, joista nautit. Yritä sitten tuoda näitä nautinnollisia asioita arkeesi, esim. jos pidät appelsiinien tuoksusta niin aloita joka aamu nuuhkimalla appelsiinin kuorta.
- Olen (omien huonojen kokemusten sekä lukemieni tutkimusten) perusteella melko kriittinen masennuslääkkeiden suhteen. Mielialalääketeollisuus on valtava bisnes, ja vaikka osalle ihmisistä (varsinkin vaikeasta masennuksesta kärsiville) lääkkeistä voi olla apua, niin surullista mutta totta on,että tehottomia lääkkeitä hyväksytään markkinoille jatkuvasti koska se tuottaa rahaa. On myös arvioitu, että masennuslääkkeitä käyttävillä masennus uusiutuu helpommin. Monille sivuvaikutukset on todella sietämättömiä, jolloin tarjotaan lääkkeen vaihtoa, mutta muistakaa että tässä pelaillaan aivokemialla, josta voi seurata pysyviä vaurioita. Varsinkin nuoren ihmisen elimistö on sen verran herkkä, että en kyllä lähtis lääkkeitä kokeilemaan ellei ole ihan pakko.
- E-pillerit voivat aiheuttaa masennusta. Eli jos käytät pillereitä, kokeile mieluummin niiden lopettamista kuin masennuslääkkeiden aloittamista. Ja jos päädyt aloittamaan masennuslääkityksen, niin pidäthän huolen että lääkitystäsi seurataan ja tarkkaillaan huolella? Usein on itse vaikea arvioida hoidon tehoamista, koska tosiaan monelle tulee voimakas alkuoirevaihe, joka voi kestää pitkäänkin. Tän jälkeen olo yleensä helpottuu, mutta sitä on vaikea verrata alkuperäiseen oloon.
En nyt halunnut ketään pelotella tällä, haluan vaan kannustaa jokaista todella pitämään huolta itsestään. Mielenterveysongelmat eivät ole leikin asia. Masennus on aina reaktio johonkin, ja on todella tärkeää sun pitkäaikaisen kokonaishyvinvoinnin kannalta selvittää siihen johtaneet syyt perinpohjaisesti. Lääkkeet saattavat lieventää masennuksen oireita, mutta eivät poista sen syitä.
Joo, kiitos aloittajalle. Siinä oli uusia asioita jopa melkein-6-kymppiselle masis-veteraanille! Olen samaa mieltä, että jo juuriltaan pitäisi alkaa kitkeä sivuraiteelle mennyttä tilaansa/oloansa.
On tärkeä toistaa sitä, että kyse on myös tahdosta. Masiksen suojaan voi myös kätkeytyä huomaamattaan; itse jälkeenpäin itsestäni oppineena olen tullut siihen tulokseen, että mulla on aina ollut vastuun pakoilua ja se on toisin sanoen vastuun pelkoa.
Kyllä tässä elämässä on saanut opetella asioita! En ole mitenkään toipunut, mutta tavoitteeni on pystyä elämään oireistoni kanssa. Syyt ovat monet sekä vaiheet, joita olen käynyt läpi.
Halusin siis sanoa, että varsin monelle ihmiselle ja joillekin edes joinakin päivinä (!) tuo luettelo keinoista on tosi hyvä. Itsellänikin ssri-lääke menee edelleen, mutta silti komppaan aloittajan vinkkeliä. Sanotaan, että kaikki hyvä.
...haluttomuus päästä masiksesta ylös, TAI on pelko elää, minkä takana sitten taas voi olla todella paljon asiaa.
Lisäksi, itse usein kärsin tahtoelämäni puutoksista, missä vain asiassa!
Mikä hiton lastentarhaohjelma tuo on?
Sorry vaan, mutta on todella rasittavaa lukea ja kuulla besserwisser -elämänohjeita. Ikään kuin kaikkien muiden elämä olisi samanlainen standardi kuin sinun.
Mikä hinku sinulla on tällaista julistaa?
Et ole kyllä ollut ihan oikeasti masentunut, vaikka sinulla olisikin ollut diagnoosi.
Eikä sinulla ilmeisesti ole ollut mitään todellisia ongelmia tai vaikeuksia elämässäsi.
Ja miksi ihmeessä jotain lieviä oireita pitäisi "hoitaa"? Ihmisellä on jotain oireita ja kolotuksia melkein joka päivä.
Sorry vaan, mutta on todella rasittavaa lukea kun ihmiset kilpailevat keskenään siitä kenen masennus on "oikea" ja kenellä menee kaikista huonoiten.
Sanoinhan tuossa jo monta kertaa, että nämä keinot ovat auttaneet minua, mutta ei ne välttämättä auta muita varsinkaan vakavassa masennuksessa. Olen käyttänyt näitä keinoja masennuksen jälkimainigeista selviämiseen. Nyt on lääkityksen lopettamisesta aikaa neljä vuotta, ja elämä alkaa taas olla raiteillaan. Näiden pienien asioiden avulla olen pikkuhiljaa löytänyt elämänilon. Toki siitä pahimmasta myrskystä selviämiseen tarvittiin muutakin, erityisesti aikaa ja läheisten tukea.
Ja miksikö lieviä oireita pitäisi hoitaa? No vaikka siksi, että siinä vaiheessa niiden hoito on helpompaa. Miksi odottaa, että ongelmat kasvavat niin suuriksi että niitä voi kutsua "oikeaksi masennukseksi"? Totta kai kaikilla tulee elämässä vastaan kaikenlaista, ja mitä enemmän työkaluja on huolista ja stressistä selviytymiseen, sitä paremmin on suojassa sairaudelta nimeltä masennus. Jos masentuneisuutta aletaan hoitaa vasta siinä vaiheessa, kun se on edennyt sairaudeksi, parantumiseen voi kulua vuosia ja valtavat määrät aikaa ja voimia. Eikö kannattaisi yrittää ennaltaehkäistä tähän pisteeseen ajautumista? Mua ainakin huolestuttaa kuinka väsyneitä ja ahdistuneita ihmiset nykyään ovat. Ja liian moni odottaa liian kauan, ennen kuin yrittää muuttaa elämäänsä. Sen takia mä täällä "julistan", ei voi mitään jos se sinua ärsytti.
ehkä tuo kirjoitustyyli käsky-muodossa tekee tuosta saarnaavan/julistavan ja monilla jo se aikaansaa vasta/suojautumisreaktion. Sanoit, että asiat toimivat sinulla, ehkä sen olisi voinut muotoilla sille pohjalle myös aloitukseen?
Ihmiset ovat yksilöitä, se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Itse pidän esim Tollen "oivalluksia" humpuukina, pelkkänä rahastuksena..
lisään vielä...
Ilmeisesti nykykäsityksen mukaan psykologiassa ei ole mitään pohjaa sellaiselle katharsis-tyyliselle purkautumiselle, tunteiden "ulospäästämiselle". Esim raivon tunteen käsittelyksi sopii, ei raivon maksimointi, vaan eräänlainen liennytys. Ajatus raivon, aggressioiden etc purkamisesta on tiukasti Freudin opetuksista asti elänyt "myytti".
Tunteet syntyvät nopeasti reaktiona ajattelulle ja havainnolle, ne ei jää meihin, niinkuin kirjoitit. Saatamme muistaa, mitä joskus tunsimme, mutta se on eri asia.
Parhain parantumiskeino parantua masennuksesta on juuri se HALU parantua. Jos ei halua parantua, ei myös parannu. Kun ajattelee sitä, miten haluaa parantua, tulee silloin myös tehtyä kaikkensa parantuakseen. Se ei tarkoita että parantuisi heti ja että kaikki muuttuisi paremmaksi, mutta silloin alkaa ajattelemaan sitä, mitä haluaa elämältään ja etsimään kaikki oljenkorjet millä masennus saadaan parannettua.
On lähes outoa että aiempi kommentoija luulee, ettei ihminen joka on masentunut voisi parantua. Masennuksesta voi parantua ja silloin on hyvä antaa vinkkejä niille jotka yrittävät ja tahtovat parantua.
Monesti masennuksessa olevat ihmiset jäävät kiinni masennukseen. Masentuneena on jopa helppoa olla, kun ei tarvitse yrittää ja joutua pettymään, kun epäonnistuu. Voi vaan olla masentunut, voi vaan olla.
Jokaiselle kaikki ideat eivät toimi, itse esimerkiksi vihaan tanssimista, heh, mutta ehkä parempi kommentti tuohon olisi, että jokaisen masentuneen pitäisi löytää jotain, mikä piristää ja jota tykkää tehdä, jotain sellaista mikä EI OLE jotain tietokoneeseen liittyvää. Monella masentuneella on varmasti paha tietokoneaddiktio, jonka takia elämä pyörii suurimmaksi osaksi sen tietokoneen ympärillä.
Mutta kuten mainitsin, on kyse sitten lievästä, keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta, se ensimmäinen askel paranemiseen on se halu parantua. Jos ei halua parantua, en näkisi että kukaan parantuisi jos itse ei halua parantua eikä halua apua masennukseen.
Itse toivun vaikeasta masennuksesta tällä hetkellä.
"On lähes outoa että aiempi kommentoija luulee, ettei ihminen joka on masentunut voisi parantua"
MIstä tuollaisen käsityksen sait?
Ylläesitetty on valmennusta, itsensä tuunamista, ei hoitoa ja kuntoutusta. Se on myös lähellä pakko-oireita, jo elämän pitää olla kuin lastentarha päivä. Siksi jos tuollaiset temput auttavat, ei kyseessä ole kliinisesti vakava masennus.
Olen toipumassa kyllä todella vakavasta masennuksesta, mutta tuo ylläoleva on masentelua, elämän tuskaa eikä kliinistä masennusta. Siinä se ero.
Ja kaikenlaisten oireiden hoitaminen on medikalisaatiota, normaalin elämän lääketieteellistämistä,
Mielestäni olet väärässä. Jotkut vakavat masennukset eivät ole ainoastaan fyysisiä, joihin vain lääkkeet toimivat, vaan joihinkin ihan syy on se, ettei ole elämässään toiminut ja tehnyt asioita, pelkästään vaan jäänyt.
Tottakai tehtäessä mitä täällä on neuvottu ei paranna masennusta 100% mutta nuo asiat varmasti auttavat helpottamaan masennuksen oireita ja saamaan ihmistä taas toimimaan.
Monesti masentunut tarvii elämäänsä tasaiset rytmit pärjätäkseen, missä ei ole mitään tekemistä pakko-oireiden kanssa. Jos elämässä ei ole rytmiä, ei silloin osaa tai ehkä kykene edes tekemään mitään ajallaan, mikään ei tule valmiiksi ja masentuu yhä enemmän.
Joten olet väärässä sen suhteen, kyseessä voi olla hyvinkin vakava masennus ja nuo "temput" voivat auttaa, parantaa olotilaa ja näinollen lievittää masennusta ja sen tuomia ongelmia.
Jos pelkkä pilleri ja kotona löhöäminen ovat oikeita parannuskeinoja, niin miksi niin moni jää paikalleen masennuksen kanssa ja vielä 5 vuodenkin jälkeen ovat sairaslomalla sen suhteen?
Kuka on sanonut, että puolusta lääkitystä ja kotona makaamista?
Ihme käsityksiä.
Sanon vaan, että itseään tuunaamalla valmennetaan itseään, mutta ei hoideta kliinistä masennus -nimistä psyykkistä sairautta. Valmennuksessa ei etsitä syitä vaan vain pyritään parantelemaan itseään kohti jotain ulkopäin annettua tavoitetta (ole iloisempi, älä valita, ota itseäsi niskasta kiinni....)
Sitä hoidetaan etsimällä ja hoitamalla syitä psykoterapiassa (joka on kovaa psyykkistä työtä eikä mitään lässytystä), kuntoutuksella esimerkiksi ammatillisella kuntoutuksella ja siten, että madalletaan työhön pääsyä (jos työssäkäynti on tavoite).
Kaiken kaikkiaan asennemuutos, ei vain masentuneiden päässä vaan koko yhteiskunta- ja työvoimapolitiikassa olisi tarpeen, jotta ihmiset jaksaisivat.
Totta kai on tärkeää tehdä, jotain mistä saa mielihyvää, jos jaksaa sängystä nousta ylös ja tavata muita ihmisiä.
Ja kyllä on aivan olennaista erottaa kliininen masennus ja masentelu, masennusoireet eli "masennus". Noista lievemmistä "taudeista" voi toipua vaikka ihan itsekseen ja tai lumelääkkeillä.
Mua jotenkin huvittaa nämä "macho-masentuneet". Että siis oikee masennus on semmonen josta kukaan ei selviä yksin, ja psykoterapia on rankkaa työtä eikä mitään lässytystä... Sori vaan, mutta mun mielestä kuulostat juuri sellaiselta, joka tavallaan "haluaa" roikkua kiinni huonovointisuudessa ja masennuksessa. Oikein puolustaa sitä sairauden vakavuutta.
Kuten aloittaja sanoi, mua ei kiinnosta lähteä kilpailemaan sillä, kenellä on rankinta ja kenen on vaikein parantua.
Aloitusviestissäkin jo sanottiin, että masennusoireisiin tulisi puuttua alkuvaiheessa. Ei se kliininenkään masennus ala ihan yhtäkkiä vaan niin, että yks aamu vaan heräät vakavasti masentuneena. Ehei, väittäisin että jokaisella on siinä alussa ainakin jonkin aikaa mielialan laskua ja sitä "alamäkeä". Tässä vaiheessa voi jarruttaa, ettei luisuisi rotkoon jota voimme kutsua vaikka sitten siksi kliiniseksi masennukseksi. Jarruttaminen ei ole "pakko-oireisuutta" tai "medikalisointia" kuten viesteissäsi väität.
Rotkosta ylös kiipeäminen on paljon vaikeampaa kuin se, että varoo sinne tipahtamista. Mutta yksi ongelmista onkin se, että aika moni haluaa tipahtaa. Tietoisesti tai tiedostamattaan, mutta kyllä se monilla näkyy käyttäytymisessä ja ajatuksissa. Pudonnutta tullaan pelastamaan (tai näin hän ainakin ehkä fantasioissaan kuvittelee), kun taas siinä rotkon reunalla joutuu keikkumaan aikalailla yksin vaikka miten kovaa tuulisi. Siksi houkutus pudota, sairastua "oikeaan masennukseen" on niin suuri, koska sitä Oikeaa masennusta sairastuneella on sitten myös Oikeasti lupa valittaa ja jäädä kotiin makaamaan.
Ja muuten, psykologienkaan keskuudessa ei vallitse mitään yksimielistä totuutta siitä, mistä masennus oikeastaan johtuu ja miten sitä tulisi hoitaa.
"Kaiken kaikkiaan asennemuutos, ei vain masentuneiden päässä vaan koko yhteiskunta- ja työvoimapolitiikassa olisi tarpeen, jotta ihmiset jaksaisivat."
Tästä olen täysin samaa mieltä.
Saat luulla ihan mitä haluat, mutta teen tällä hetkellä osa-aikatyötä ja olen kuntoutumassa.
Jos "masennus" on kiinni siitä, että ottaa itseään niskasta kiinni, niin ei se ole mitään masennusta.
"Aloitusviestissäkin jo sanottiin, että masennusoireisiin tulisi puuttua alkuvaiheessa"..
Tämä on juuri sitä lääketeollisuuden propagandaan, jotta kaikki masennusoireet pitää tulkita vakavan masennuksen esioireiksi ja kipittää lääkäri pakeille hankkimaan ravitsevia lääkkeitä.
Juu varmaan jokaisella, joka on vakavasti masentunut on ollut jotain depisoireita ennen romahdusta, mutta vain pieni osa niistä joilla on masennusoireita saavan vakavan kliinisen depression. Siinä se ero. Teidän systeemeillä saadaan todella paljon muka-masentuneita hoidon piirin ja se on medikalisaatiota.
Totta kai on näkemyseroja, koska lääketeollisuusidonnaiset biologisen psykiatrian edustajat ovat sitä mieltä, että kaikki oireet pitää lääkitä ja heti, kognitiivisen psykologian edustajat ovat sitä mieltä, että masentuneet pitää opetella ajattelemaan oikein (juuri sitä mitä tässäkin esitetään) ja psykoanalyytikot haluavat potilaat sohvalle makaamaan ja jotkut muut jotain muuta.
Kyse on ihmiskäsityksestä ja ideologiasta - ja lumevaikutuksesta.
Jos uskoo siihen, että ihmistä pitää tuunata paremmaksi ja ryhtyä ajattelemaan "oikein", niin sitten se varmaan helpottaa olotilaa. Minä en siihen usko.
Siis näillä ohjeillahan nimenomaan pyritään ESTÄMÄÄN se, että joku aloittaisi tai joutuis aloittamaan lääkityksen tai menemään lääkäriin. Ei kait se nyt hyvänen aika ole medikalisointia jos ihmisiä kannustetaan ottamaan vastuu oman terveytensä ylläpitämisestä, itsenäisesti. Päinvastoin.
Elämänilo on jokaisella joskus hukassa, ja on kaikkien etu, että sen löytämiseksi on erilaisia lääketeollisuudesta tai julkisesta terv.huollosta riippumattomia "voimakeinoja". Ja näitä keinojahan kannattaa käyttää, oli sitten masentunut tai "masentunut". Tai ihan normaaliinkin olotilaan, päivää piristämään. En mä ainakaan ajatellut niin, että vaikka tanssimalla hoidetaan sairautta (masennusta), vaan sillä ravitaan ihmistä (sairasta tai tervettä). Tanssi tuo iloa ja energiaa ja vahvistaa kehoa ja omaa yhteyttä kehoon, mikä taas voi auttaa jaksamaan masennukseen johtaneiden syiden käsittelyä vaikka siellä terapiassa.Tai terveellä ihmisellä se vaan yksinkertaisesti ylläpitää terveyttä, suojaa psyykkisiltä ja fyysisiltä sairauksilta.
Et sinä varmaan niinkään ajattele, että lenkille pitää mennä vasta sitten kun on sairaalloisen lihava, koska aikaisemmin tämän "oireen" hoito on vaan jotain turhaa medikalisointia.
Tai että terveelliseen ruokavalioon tulisi kiinnittää huomiota vasta, kun diabetes iskee.
Minusta se,että jokainen voi ennaltaehkäistä sairauksia, on medikalisoinnin ja lääkefirmapropagandan vastakohta. (Siis niin kauan kun tää ennaltaehkäisy tapahtuu itsenäisin, ilmaisin, iloa tuottavin keinoin).
"Siis näillä ohjeillahan nimenomaan pyritään ESTÄMÄÄN se, että joku aloittaisi tai joutuis aloittamaan lääkityksen tai menemään lääkäriin. Ei kait se nyt hyvänen aika ole medikalisointia jos ihmisiä kannustetaan ottamaan vastuu oman terveytensä ylläpitämisestä, itsenäisesti. "
Tiedätkö sinä edes mitkä ovat masennuksen riskitekijät? Siis tutkimuksien mukaan...?
Vihje: Ei ainakaan haluttomuus olla onnellinen ja terve...
Aika hyvin olette sisäistäneet valmentajayhteiskunnan ideologian.
Hohoi!
Tiesikö teistä tuunaajista ja valmennettavista joku mitkä ovat kliinisen depression riskitekijät?
Keskustelu näyttää loppuvan, kun otetaan faktat esille...
Hohhoijaa, miten ne riskitekijät tähän liittyy? Jos tarkoitat mm. perinnöllisyyttä, vähävaraisuutta jne, niin kyllä se masennus voi iskeä tai olla iskemättä noista riskitekijöistä huolimatta, ja varsinkin jos riskitekijöitä on olemassa niin masennuksen ehkäisyyn kannattaisi kiinnittää huomiota.Itsestään huolehtiminen tuunausta? Taitaa olla aika lopettaa väittely kanssasi. Tutkimuksiin vetoaminen loppupeleissä aika turhaa, kun tutkimustuloksia ja ammattilaisten mielipiteitäkin on niin laidasta laitaan.
"Faktat esiin"? Ei ole olemassa mitään "faktaa" miten masennuksesta parantuu parhaiten. Mutta jos tutkimuksista haluat keskustella, niin mm. Japanissa ja Etelä-Koreassa on päädytty siihen, että metsässä oleminen hoitaa masennusta tehokkaammin kuin psykiatrinen sairaalahoito.
Täältä nyt vaikka aluksi jotain jos kiinnostaa: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0169204611001368
No minä olen käynyt kahdeksan vuotta terapiassa, ja on kyllä ollut hiton "kliinistä" hommaa kaikkine virallisine, muka tiedettyine "tekijöineen". Mutta parantunut ei masennus sen kaiken asiantuntevan hoidon kautta ole, lähinnä kai kroonistunut. Enemmän kokenut olevan apua jostain ihan muista lähestymistavoista, vaikka toisaalta taas näiden yksinkertaistavien "ratkaisuoppaidenkin" typeryydet ja hyödyttömyydet hyvin tiedetään...
Haluan vain sanoa tällä sitä, että masennusta ja hyviä tapoja hoitaa sitä ei tunneta lähellekään niin hyvin, että olisi mitenkään viisasta julistaa jokin yhdenlainen masennuksen määrittely ja kuntoutustapa ehdottoman "oikeaksi" ja kritisoida siitä käsin muuta. Ennemmin sanoisin, että tunnetut ja useimmin esitellyt hoitotavat ovat lähinnä toinen toistaan huonompia ja ongelmallisempia. Suuri osa masennuksesta kärsivistä jää ihan kaikkien tunnettujen hoitomuotojen kohdalla ilman niistä saatavaa, merkittävää apua.
Joopa joo...
"- Ensimmäinen (ja usein vaikein) askel on HALU olla onnellinen ja terve. "
Aloitusviestistä.
Kun täällä ensin esitetään, että tärkeintä on haluta olla onnellinen ja terve, ja sitten kun kysytään mitkä ovat masennuksen riskitekijät, niin aletaan jeesustelmaan.
Mitä muuten sisältää tämä "itsestään huolta pitäminen"? "Oikein" syömistä? Lisäravinteita? Itsensä tarkkailua? Positiivisen ajattelun opettelemista? Jumpassa käymistä itsensä kehittämiseksi? ? ?
Niitä riskitekijöitä on jopa lueteltu depression Käypä hoidossa.
"? Jos tarkoitat mm. perinnöllisyyttä, vähävaraisuutta jne, niin kyllä se masennus voi iskeä tai olla iskemättä noista riskitekijöistä huolimatta, ja varsinkin jos riskitekijöitä on olemassa niin masennuksen ehkäisyyn kannattaisi kiinnittää huomiota."
Ei pidä paikkaansa. Masennus ei iske keneenkä tahansa. Se on lääketeollisuuden propgandaa. Masennus iskee todennäköisimmin, siis todennäköisimmin, niihin jotka ovat kokeneet traumaattisia ja stressaavia tapahtumia, ovat köyhempiä ja vähemmän koulutettu, yksinäisiä tai huonoa ihmissuhteita, fyysisesti pitkäaikaissairaita jne.
Ja tiedetään Kelan tutkimuksista myös, että paremmin koulutetut ja paremmin toimeentulevat myös toipuvat masennuksestaan nopeammin ja todennäköisimmin.
Ja miksi kaikki riskiryhmässä eivät masennu: koska on olemassa myös suojaavia tekijöitä, joista tärkein on edes yksi hyvä, tukeva ihmissuhde. Tuttavapiirissäni on nyt jo aikuinen lapsi, joka ei olisi kunnossa, jos hänen tätinsä ei ole pitänyt huolta, kun äidillä oli vakavia mielenterveysongelmia.
Milläs tavalla sinä voit vaikuttaa siihen minkälaiset vanhemmat sinulla on? Tai siihen, että päädyt (pitkäaikais)työttömäksi? Tai siihen, että joudun vakavaan liikenneonnettomuuteen tai tulipaloon?
Ja perinnöllisyydellä ei ole mitään tekemistä yksisuuntaisen masennuksen kanssa. Laajassa suomalaistutkimuksessa, joka tehtiin muistaakseni 20.000 .lla kaksoisparilla, joissa oli samaa sukupuolta olevia identtisiä ja ei-identtisiä kaksosia, niin todettiin, ettei ollut eroa masennuksen esiintyvyydessä. Sen sijaan esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien esiintyvyydessä löydettiin perinnöllistä komponenttia.
Se että masentuneiden (tai esimerkiksi skitsofreenikkojen tai alkoholistien ja narkkareiden) lapsilla on suuri riski masentua liittyy huonoon vuorovaikutukseen, suorastaan psyykkiseen pahoinpitelyyn, ei geeneihin. Jos vanhempi on itse sekaisin ja jaksamaton, hän on arvaamaton eikä jaksa vasta pienen lapsen tarpeisiin, toisin sanoen lapsi traumatisoituu.
". Mutta jos tutkimuksista haluat keskustella, niin mm. Japanissa ja Etelä-Koreassa on päädytty siihen, että metsässä oleminen hoitaa masennusta tehokkaammin kuin psykiatrinen sairaalahoito."
Mistäs olet saanut sellaisen käsityksen, että minä väheksyisin yhteisöpsykiatriaa? Ja ympäristön vaikutusta sairauksiin? Minähän nimenomaan kannatan kaikenlaista yhteisöllistä harrastustoimintaa ja puuhastelua. Ja metsässä käveleminen myös yksin, on todella terapeuttista. Samoin veden(purojen, koskien) lorina ja kuohunnan kuuntelu, kaunis maisema jne. Stressin vähentäminen ylipäätään on hyvä asia.
Kelan tutkimusten mukaan toiveikkuus nimenomaan edesauttaa masennuksesta toipumista. Ja se toiveikkuus voi tulla mistä tahansa kyseisen ihmisen elämässä ja jokaisella se tarkoittaa eri asioita. Jos te valmennusyhteiskunnan ideologian läpitunkemat saatte toiveikkuutta sitä, että ryhdytty noudattamaan itsenne tarkkailua ja tuunaamista sekä pakko-oireistyyppistä lastentarhaohjelmaa, niin siitä vaan. Mutta se ei luo monille muille mitään toiveikkuutta, vaan pikemminkin ahdistaa hitosti.
Mutta tämä itsensä tuunaaminen, jotta saavutetaan onni ja terveys ei ole YHTEISÖpsykiatriaa, vaan YKSILÖN kehittämistä. Ja onko onni sama asia kuin oletettu terveys ( kauneus)? Tarkoittaako se sitä, että jos päätä särkee tai tuntuu apaattiselta kerran kuussa, niin on sairas ja ei-onnellinen? Onko onni teille jotain korkealentoista elämää? Ettekö te kestä harmaata arkea?
Vielä ymmärtäisin sen, että yrittäisitte tuunata itseänne siihen, että kohtelisitte muita ihmisiä reilusti ja asiallisesti, mutta kehittämiskohde olette te itse, MINÄ MINÄ MINÄ ja minun onneni. Mummojenkin luona käyminen on vain välillistä, kun siitä saa itse jotain kehittämislisää.
Ns. sosiaalinen pääoma vaikuttaa terveyteen monin tavoin. Sitä on tutkittu. Ne jotka osallistuvat yhdistys- ja harrastustoimintaa ja talkoisiin ovat terveempiä.Työpaikoilla sosiaalinen pääoma tarkoittaa luottamusta, mahdollisuutta vaikuttaa oikeasti asioihin, reilua kohtelua, sosiaalista tukea. Korkean sosiaalisen pääoman työpaikoilla on vähemmän masennusta ja esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksia.
Musta oli ainakin kiva lukea kaakaota:n vinkkejä. Olen itse parantumassa vaikeasta masennuksesta ja nyt kun masennukseni on lieventynyt keskivaikeaksi/lieväksi, jaksan kiinnittää huomiota kaikenlaisiin neuvoihin ja niistä on minulle hyötyä. Joten kiitos kaakaota:lle! =)
- Marinella
Kiitos viestistäsi, "kaakaota". Osaisitko sinä tai joku muu neuvoa, mistä tuon halun parantua voisi löytää? Olen koko elämäni elänyt vain muita varten, eikä minulla ole itselleni yhtään mitään mitä haluaisin saavuttaa. En kerta kaikkiaan pysty löytämään mitään järjellistä syytä jatkaa elämistä, muuten kuin että voin olla lapsilleni ja sukulaisilleni jotenkin hyödyksi. Se ei enää tunnu riittävältä syyltä.
Turhake; On vaan jaksettava!!Älä anna periksi!!
"Olen koko elämäni elänyt vain muita varten, eikä minulla ole itselleni yhtään mitään mitä haluaisin saavuttaa."
Yritän itse juuri muuttaa asennettani suorittamisesta ja saavutuksien asettamisesta siihen suuntaan, että teen asioita, jotka puhtaasti tuntuvat hyvältä. Hieman vaikeutta kyllä edes tunnistaa niitä, kun koko elämänsä on vain tarkkailut muiden reaktioita ja pyrkinyt saavuttamaan muiden hyväksynnän hinnalla millä hyvänsä. Haluan kokea sen tunteen, että on ihan ok olla olemassa, ihan tälllaisena kuin olen, mitään "enempää" yrittämättä.
Kliseistä, mutta totta, matka itseensä (tutustuminen itseensä) tuntuu jännittävältä. Vasta opettelen tunnistamaan omia tunteita, "katselen" omia tunteita ja ajatuksiani arvottamatta niitä, ikäänkuin ulkopuolelta.
Minä asiassa keksin juuri itselleni syyn parantua: tapasin naisen. En voi oikein uskoa itsekään. Tiedostan silti, että nyt on löytynyt vasta syy parantua, itse parantuminen täytyy vielä hoitaa, muuten tullaan kohta taas alas ja lujaa... Vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, noita syitä kyllä löytyy etsimällä lisää. Joskus vaan on niin tuskainen olo ettei mikään niistä vaikuta riittävän hyvältä. Kirjoitin tuon yhtenä niistä päivistä, joina olisin halunnut olla kuollut. Siinä tilassa ei paljon järkipuheet auta.
Itselleni helpoin tapa päästä itseen kiinni on ollut musiikki. Paremmin soittaminen kuin kuuntelu (kun paskana päivänä tulee aina valittua ne masentavat biisit - esim. bluesia itse soittaessa taas se paha olo tavallaan valuu pois musiikin mukana). Aluksi en osannut soittaa mitään instrumenttia, soittelinpa itsekseni huilulla tai pianolla. Huomasin pian terapeuttisen hyödyn ja tuosta tuli sitten ihan harrastus. Ilman sitä tuskin olisin enää hengissä - on vähän sosiaalistakin toimintaa soittamisen ympärillä.
Itselleni myös musiikki on tärkeää. Joskus itsemurha-ajatusten alhossa ollut se ainoa asia, jonka vuoksi olen jaksanut jatkaa elämää. Voi kuulostaa naiivilta, mutta niin se vain on... Se, että haluan yhä uudelleen kokea sen mitä musiikki minussa saa aikaan, on saanut roikkumaan hengissä. Se on itselleni ihan riittävä syy pysyä hengissä. Pitää kyllä olla kiitollinen ihan, että saa kokea jotain sellaista. Kaikki ei saa.
Hienoa, että olet löytäynt syitä elää! Ehkäpä tämä nainen tuli elämääsi juuri nyt ikäänkuin merkkinä siitä, että elämä on todellakin elämisen arvoista.
Ja musiikki on hieno harrastus, mielestäni yksi parhaita tapoja purkaa ja käsitellä tunteita. :)
Ei voi antaa neuvoja ihmisille joilla ei ole voimia.
Jeesus kysyi aikanaan: " Tahdotko tulla terveeksi!?" eli hän pyytää sinuakin miettimään: "Mitä tahdot, että sinulle tekisin!!??"
Aloita vaikka pienestä asiasta vaikka Hän voi tehdä myös suuria.
Aloittaja puhui asiaa e-pillereistä. Minä lopetin pillerit suhteeni päätyttyä ja huomasin tässä hiljattain, ettei eron takia uusiutunut masennus ole ollenkaan niin paha kuin se voisi olla tilanteeseen nähden. Itse asiassa olen tajunnut, että oireeni alkoivat pikku hiljaa pahentua pillerimerkin aloittamisen jälkeen silloin kolmisen vuotta sitten. Pohja oli ollut jo kauan, mutta pillerit tekivät sen pahemmaksi. Olisi ollut kiva tajuta asia silloin, kun vielä oli parisuhde, koska silloin se voisi olla vieläkin.
Minä olen silti sitä mieltä, että tuo lista vain ärsyttää, kun ei jaksa taistella sen masennuksen kanssa. Mutta sellaiselle, jolla taistelu on käynnissä, tuosta on varmasti hyötyä. Luulen, että itse ainakin olisin ollut kiitollinen tuollaisesta silloin, kun viimeksi taistelin masennuksen kanssa ja sainkin sen lopulta päihitettyä.
Aloittaja luettelee monia elämänlaatua parantavia asioita. Totta on, että kun masennus on vaikea, noilla keinoin ei pääse mihinkään. Mutta totta on myös se, että kaikki meistä eivät ole niin vahvasti rakennettuja, että kestäisimme huonoa ruokavaliota, epäterveellisiä elämäntapoja, liikkumattomutta, stressiä ja vastavaa hajoamatta sekä henkisesti että fyysisesti. Toiset tuntuvat kohtelevan itseään miten sattuu ja silti energiaa ja intoa tekemiseen piisaa. Kateeksi käy, itse saan terveillä elämäntavoilla pidettyä itseni juuri ja juuri työkuntoisena. Muutama siideri tai yletön mässäily sotkee kaiken moneksi päiväksi.
Kiitos Kaakaota, tästä on hyötyä niille, jotka ovat neuvojen tarpeessa, ja ehkäpä siinä vaiheessa että taisteluinto on löytynyt.
Mielestäni se että joka aistille keksii sen mielihyvää tuottavan asian, on mahtijuttu! Se saa miettimään, että mikä todella minua piristää ja mistä saan iloa ja nautintoa. Ehkäpä kokeilen sitä, ja yritän sen avulla ponnistella eteenpäin.
Oli myös huojentavaa lukea siitä että masentunut ei välttämättä haluakaan parantua, että käyttää sitä ns. tekosyynä epäonnistua, olla yrittämättä, kukin tavallaan. Luulen että itselläni on ehkä vähän sama "vika", jonka olen mietteissäni tiedostanut. Kun tiedostaa tämän, ehkä siitä voi myös jollakin tapaa alkaa parantuminen, alkaa ehkä miettimään, että mitä elämässä oikeasti ehkä "pelkää" ja mitä sitten esim. masennuksen avulla välttelee. Itselle tämä "pelko mikä lie" ei ole vielä auennut. Ehkäpä nuori ikä vaan saa kaiken maailmassa odottavan tuntumaan pelottavalta, muutos myös yhtenä tekijänä.
Kuitenkin toivottelen kaikille onnea ja jaksamista, näin pimeänä aikana!
hienoja vinkkejä :)
Voi ziizus miten te olette sisäistäneet tämän valmennusyhteiskunnan ideologian!
Kuunnelkaas tätä:
http://areena.yle.fi/audio/1324547281779
Julkinen sana: Nuorten naisten aikakauslehti ajaa voittajan asiaa
Nuorten naisten aikakauslehti ajaa voittajan asiaa. ”Henkilökohtainen on poliittista." 1960-luvulla tunnetuksi tullut feministinen iskulause on ajankohtainen edelleen. Nyt sen on nostanut esiin Cosmopolitan-aikakauslehteä väitöskirjan verran tutkinut Kati Kauppinen Jyväskylän yliopistosta. Toimittajana on Päivi Leino.
Miten pystyisin haluamaan olemaan terve?
Ja mitkään meditoinnit ja tanssit ei paljoa kiinnosta...