Kun vihdoin onnistuin toisten opastamana pääsemään entisen nimimerkkini turvin oman
ikäisteni palstalle niin kerron kuinka viime kesänä vietettiin Parolannummella Hämeenlin-
nassa entisen divisioonamme 70 v Perinnetilaisuutta. Olimme edellisenä iltana käyneet
poikani ja veteraani Eino K:n seurassa Viialan sankarihautausmaalla tervehtimässä pois
nukkuneita aseveljiämme. Ja aamulla lähimme matkustamaan poikani ajamassa autos-
sa kohti Parolannummea. Mukana oli minun ja Einon lisäksi Eino K:n Kerttu puoliso.
Keskustelimme matkalla siitä että kuinka usealla veljellä on mahdollisuus saapua vielä
tilaisuuteen sillä edellisestä kokoontumisesta oli kulunut jo neljä vuotta. Sillä vuosi oli
silloin 2007. Jo kahvitilaisuuteen kokoontuessamme näimme joukon huvenneen kovasti.
Oli riemastuttavaa kun Paimiosta saapui Heleniuksen Pauli, Urjalasta Reunasen Paavo.
mutta Kallion Antti Akaasta ja Väinö Hakala Viialasta olivat jo siirtyneet viimeiseen iltahuutoon. Tapaaminen oli riemukas vaikka kokoontumiset loppuivatkin tähän. Tulevaisuudessa ei meitä saata löytyä enää kokoontumisiin asti. Puhelinyhteydet elossaoleviin veljii kyllä jatkuvat viikottain. Ja tämähän on luonnon laki, että häivymme pois.Toivottavasti ei taas jotkut ala mekkaloida, että taas se Kaliperi kaipailee sotaa.
Ja sehän ei pidä paikkaansa. Meillä on vankka suhjde siinä sanonnassa, "veljeä jätetä!"
Terveisin Kaliper*
ikäisteni palstalle niin kerron kuinka viime kesänä vietettiin Parolannummella Hämeenlin-
nassa entisen divisioonamme 70 v Perinnetilaisuutta. Olimme edellisenä iltana käyneet
poikani ja veteraani Eino K:n seurassa Viialan sankarihautausmaalla tervehtimässä pois
nukkuneita aseveljiämme. Ja aamulla lähimme matkustamaan poikani ajamassa autos-
sa kohti Parolannummea. Mukana oli minun ja Einon lisäksi Eino K:n Kerttu puoliso.
Keskustelimme matkalla siitä että kuinka usealla veljellä on mahdollisuus saapua vielä
tilaisuuteen sillä edellisestä kokoontumisesta oli kulunut jo neljä vuotta. Sillä vuosi oli
silloin 2007. Jo kahvitilaisuuteen kokoontuessamme näimme joukon huvenneen kovasti.
Oli riemastuttavaa kun Paimiosta saapui Heleniuksen Pauli, Urjalasta Reunasen Paavo.
mutta Kallion Antti Akaasta ja Väinö Hakala Viialasta olivat jo siirtyneet viimeiseen iltahuutoon. Tapaaminen oli riemukas vaikka kokoontumiset loppuivatkin tähän. Tulevaisuudessa ei meitä saata löytyä enää kokoontumisiin asti. Puhelinyhteydet elossaoleviin veljii kyllä jatkuvat viikottain. Ja tämähän on luonnon laki, että häivymme pois.Toivottavasti ei taas jotkut ala mekkaloida, että taas se Kaliperi kaipailee sotaa.
Ja sehän ei pidä paikkaansa. Meillä on vankka suhjde siinä sanonnassa, "veljeä jätetä!"
Terveisin Kaliper*
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuten huomaatte en ole enää täysin tarkkaavainen kirjoituksissani sillä tuossa lopussa
oli tarkoitus kirjoittaa: "Veljeä ei jätetä!"
Kaliperille .
Onko sinulla vaimoa, jos on , niin hän saa olla iloinen kun sinä VAIN kirjoittelet noita sotamuistojasi.
Minun mies on myös sotäveteraani, ei halua kirjoittaa muistojaan eikä osaisikaan.
Hän puolestaan puhuu niistä kaiket illat ja muulloinkin, puhe ei lopu hetkeksikään.
Arvaatko miltä minusta tuntuu, asumme pienessä yhdessä huoneessa
minun on kaikki otettava vastaan mitä kuuluu.
Olen kokenut sodan , ensin karjalassa, sitten pakolaisena, ja vielä työ-elämäni päätteeksi jouduin omaan sotaani, sieluni sotaan.
Olen sodassa kaiket illat ja päivät, muutamia yöntunteja lukuunottamatta.
En avaa kirjoittamia viestejäsi enää, mutta tämä minun oli sanottava.
Hyvä Roosalis!
Voin ymmärtää sinua siitä jatkuvasta sotakertomuksien kuuntelemisesta, mutta anna miehesi kertoa, sillä olen vuosikymmenien aikana käynyt kymmenien veteraanien luona
heidän kotonaan tai sairaaloissa ja olen tullut siihen tulokseen että kuuntelemalla
heidän kertomuksiaan ja keskustelemalla noista ajoista, ovat he saaneet huomata, että
on joku joka muistaa vielä noita vaikeina aikoina eläneitä veteraaneja. Tiedän, että se on
raskasta kuulla toistamiseen, päivästä päivään ehkäpä vielä samoja toistoja mutta se on
kuitenkin helpotusta miehesi elämän ehtoopuolelle. Toivon vielä virkeyttä Sinulle!
Kaliper*
Vielä vaan tulee vastausta vaikken luvannutkaan enää ketjujasi avata,
Ihmettelenkin s itä miksi kaikki kehottavat että MINUN olisi kannustettava tuota veteraania oman terveyteni menettämisenkin
uhalla,
Kuka antaa helpotusta minuln elämani loppipulolella
Minulle tuputetaan kaikki maailmasta löytyvät hermopillerit ja mieliala lääkkeet etten luhistu, eikä jaksamista kysellä, ei anneta kuntoutuksessa käyntejä ei tuoda joululahjoja, ei korvata silmälääkärin määräämiä laseja, en saa mitään siitä että jaksan pilata eälämäni sodassa vaurioituneen kaverin puolesta, joka sentään ei kestänyt 5v .Minun sotani jatkuu edelleen on jatkunut yli 80 vuotta, kunpa jotain saisin siitä vastineeksi, se hiukan helpottaisi,
Mutta minähän en ole mitään, ei nuo tämän kunnan veteraanitkaan milua edes huomioitse, Jos vedän narun kaulaani kummastellaan vain kuinka nyt noin kävikään
Tämä on tosi katkeran ihmisen vuodatusta, ja heitä on varmaan muitakin.Älä vastaa tähän vuodatukseen... en jaksa enää....
Kun rapataan niin roiskuu. Täällähän näitä kirjoitus virheitä sattuu itse kullekkin. Niitä tulee lukihäiriöisille eniten kuten minulle, Ruotsin prinsessalle ja meidän Hjalliksellekin. Ollaan täällä jo pääosin sitä sukupolvea, etteivät kaikki ennättäneet edes kansakoulua käydä loppuun.
Palsta kirjoittamisessa ei oiko iukijoita tarvita." Asia on tärkein..."
Kaliper, pyydän anteeksi katkeruden täyttämää viestiäni joka aika paljon kohdistui sinuun
Se oli joku sellainen hetki minulla joka sai purkautumiseni ilmoille.
En saisi sitä kohdistaa toisiin ympärilläni oleviin, mutta kun sellainen aika sattuu kohdalle, olen "jonkun muun" johdateltavissa, ainakin tuntuu siltä..
Itsehän olen syyllinen, ymmärrän sen, mutta en voi kieltääkään että ne ajat ja hetket eivät helpottaisi pieneksi ajaksi.
Tule ihmeessä takaisin kirjoittamaan, täällä on varmasti monia jotka haluavat kuulla kertomuksiasi.
En halua olla kenenkään kirjoittajan pois karkoittajan maineessa.
Ja sinä olet elävän historian tulkitsija nuoremmille sukupolville, Kiitos siitä.
(Ovatkohan kaikki toisetkin pelästyneet rääväsuista kommenttiani)
Voi sinua , On tosi hyvä kun jaksat kirjoitella tänne, mehän ollaan kaikki tämänikäiset kokeneet--- sotaajan ,
Toisilla se aika on mennyt helpommin ja niinkuin sanoit ,sinulla se kestää ainavaan .
Kyllä olisi parempi , anteeksi jo etukäteen,---että haet apua näiltä veteraani järjestöiltä --hellähän on varojakin , jokavuosi vaan se kassa lisääntyy, kun veteraanit poistuu keskuudestamme.
Mielestäni,---- nyt otat vaan rohkeasti ammatti apua .
Sehän on yhteikunnan tehtävä myös pitää näiden puolisoidenkin terveydestä huoli.
Rintamaveteraanien rahavarat nyt jaettuna tulisi jokaiselle Rintamaveteraanit ry:n jäsenelle 77 euroa mieheen joten on naurettavaa puhua suurista rahavaroista.
Ottaisit selvää etkä kertoisi alentavia juttuja.
Kaliper
Olisi hyvä jos olisit myös kirjattuna --Kaliperi ei tarvitse * nimensä perään.
Ja siittä, että kerron alentavia juttuja - ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Olen kannustanut Nimimerkkiä Rosalis --hakemaan apua ,hän on sotaveteraanin vaimo , ja tuntuu aika vaikealta , jos ei myös heitä auteta jos varsinkin ovat kokopäiväisiä miehensä hoitajia , ja muutenkin , ole ollut siinä uskossa , että heistäkin pidetään huolta.
Nimimerkki Kaliper On ollut viimeksi palstalla kirjoittamassa 15 . 6 . 2010
Tuo Kaliper on feikki, tutkiskelin hänen profiilia se on kyllä olemassa, muttei ole toimintoja ollenkaan.
Kaliper kirjoitti aina rekatulla, voihan olla että on siirtynyt jo pois keskuudestamme, aika härskiä toimintaa tuo Kaliper* toiminta.
Alkuperäinen kirjoitus tyyliltään täysin poikkeava kuin tuo nykyinen,
Kuka lienetkin kun kirjoitat että olen feikkinä kirjoitellut. Totuushan on se, että kirjoittelin
Kaliper-nimimerkillä, taisi olla vuodesta 2005 alkaen hyvinkin paljon. Taisi kertyä yli 400
kirjoitusta mutta poistin sitten kirjoitukset koska huomasin ettei se ollut kaikille mieleen
kun kerroin tapahtuneista oikeillas nimillä. Sain myös paljon yhteydenottoja jopa Talvisodan aikaisen esikuntani esimiesten jälkeläisiltä ja kuten kerroin mm. Jatkosodan aikaisen esimieheni tyttären poika lähetti isoukkinsa valakuva-albumin, yli 70 kuvaa minulle.
Erehdyin sitten kertomaan nykytilanteesta jolloin kävin Parolannummella 17.6.2011 di-
visiaanamme 70 v muistotilaisuudessa. En onnistunut saamaan tekstiä näkyviin jolloin
mv. nimimerkki neuvoi laittamaan Kaliper` in jälkeen *merkin. Mutta sitäkin epäillään.
Voin sanoa että olen Laatokan Karjalasssa lapsuuteni viettänyt,siellä myös sotunut ja työskennellyt kaivoksessa yli 30 vuotta ja täytyy sanoa että nyt annan naisten selvi-
tellävälejään.Kaliper
mv. koska tämä Kaliper todennäköisesti on muuttanut ajasta ikuisuuteen on reilusti yli 85v. ja oli pitkään huonokuntoisena jonka jälkeen kirjoitteli lyhyitä viestejä,
Nyt hänen viestinsä ovat kaikki poistettu.
On sivistymätöntä tuollainen kirjoittelu hänen nimimerkillään, tästä on ilmoitettava ylläpitoon.
On ihmeelistä ettei ylläpito jo puutu asiaan, sillä olen useasti yrittänyt kirjautua entiselle Kaliiper-nimimerkille mutta esim, postiosoitettani ei löydy jota käytin 2005 silloin kun aloin
kirjoittaa Kaliper-nimimerkillä. Silloinkin kirjoituksiani sotki "Kaliiperi"-nimimerkki. Nyt olen
pakoitettu pyytämään Ylläpitoa tarkastamaan kuka on oikeassa. Poistot tein minä rekis-
teröydyllä nimimerkilläni eli Kaliperi. En ole kuollut eikä omaiseni ole puuttuneet aikaansaannoksieni poistamiseen.
Todellinen Kaliperi-nimimerkin haltija jonka on nyt pakko käyttää
vaikka Paavo-nimimerkkiä
Seli seli seli seli