Peliriippuvuuteni alkoi muutama vuosi sitten, kun elämä oli pelkkää alamäkeä; jouduin työttömäksi, mieheni jätti minut yksinhuoltajaksi vain pari vuotta vanhalle lapselle ja äitini kuoli. Ikinä en ole ennen pelannut, mutta kun ero, äidin kuolema ja työttömyys otti koville, niin sorruin pelaamaan.
En jaksanut enää käydä työkkärissä, koska ei niistä tempputyöllistämisistä ja huuhaa-kursseista mitään oikeaa apua ollut. Tietenkin napsahti karenssi. Purin kiukkuani ja erosta johtuvaa katkeruuttani pelaamiseen. Itsetuntoni oli täysi nolla, mutta voitot saivat aikaan onnistumisen tunteen ja täten edes hiukan kohottivat itsetuntoani.
Pelaamisellani sössin raha-asiani täysin; kaikki saamani rahat käytin pelaamiseen. Monet muut laskut jäivät rästiin. Kun rahaa ei enää riittänyt, otin pikavippejä ja myin kaiken arvokkaan omaisuuteni. Säästin kaikessa muusa, paitsi pelaamisessa, jopa lapseni ruoka- ja vaatekuluissa. Talvella rakas poikani kulki vähissä vaatteissa. En myöskään jaksanut hoitaa lastani ja kotiamme; se haisi aivan kuvottavalle. Vietin kaikki päivät netissä pelaillen.
Kiitos naapureilleni, jotka tekivät lastensuojeluilmoituksen sossuun ja lapseni otettiin huostaan parempiin oloihin. Tämä oli minulle todella hyvä muistutus siitä kuinka huonosti minulla tosiaankin menee.
Nyt olen siivonnut asuntoni ja hankkinut luottohäiriömerkinnän, ettei kukaan mitään enää lainaile minulle. Velkaa on niin paljon, ettei sitä moneen vuoteen kokonaan makseta. Olen myös ryhdistäytynyt, mutta työtä ei edelleenkään ole tarjolla, koska liian pitkään on lusmuillut. Minua pelottaa suunnattomasti, että taas palaan samaan alamäkeen, ellei asiat ala paranemaan. Voiko tästä enää palata normaaliin elämään?
Asiallisia kommentteja, kiitos!
En jaksanut enää käydä työkkärissä, koska ei niistä tempputyöllistämisistä ja huuhaa-kursseista mitään oikeaa apua ollut. Tietenkin napsahti karenssi. Purin kiukkuani ja erosta johtuvaa katkeruuttani pelaamiseen. Itsetuntoni oli täysi nolla, mutta voitot saivat aikaan onnistumisen tunteen ja täten edes hiukan kohottivat itsetuntoani.
Pelaamisellani sössin raha-asiani täysin; kaikki saamani rahat käytin pelaamiseen. Monet muut laskut jäivät rästiin. Kun rahaa ei enää riittänyt, otin pikavippejä ja myin kaiken arvokkaan omaisuuteni. Säästin kaikessa muusa, paitsi pelaamisessa, jopa lapseni ruoka- ja vaatekuluissa. Talvella rakas poikani kulki vähissä vaatteissa. En myöskään jaksanut hoitaa lastani ja kotiamme; se haisi aivan kuvottavalle. Vietin kaikki päivät netissä pelaillen.
Kiitos naapureilleni, jotka tekivät lastensuojeluilmoituksen sossuun ja lapseni otettiin huostaan parempiin oloihin. Tämä oli minulle todella hyvä muistutus siitä kuinka huonosti minulla tosiaankin menee.
Nyt olen siivonnut asuntoni ja hankkinut luottohäiriömerkinnän, ettei kukaan mitään enää lainaile minulle. Velkaa on niin paljon, ettei sitä moneen vuoteen kokonaan makseta. Olen myös ryhdistäytynyt, mutta työtä ei edelleenkään ole tarjolla, koska liian pitkään on lusmuillut. Minua pelottaa suunnattomasti, että taas palaan samaan alamäkeen, ellei asiat ala paranemaan. Voiko tästä enää palata normaaliin elämään?
Asiallisia kommentteja, kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä olet vielä sen verran nuori ihminen, että voit tehdä elämästäsi ihan niin hyvän kuin haluat. Luonteen lujuutta se kyllä vaatii. Mutta pieni lapsesi varmaan saa sinut yrittämään parhaasi, haluathan hänet kuitenkin pitää luonasi?
Kun elämä oikein potkii päähän, tuntuu helpolta luovuttaa ja hukuttaa murheet vaikka siihen pelaamiseen. Sinä olet sitä kokeillut, ja huomannut, ettei se helpota oloasi. Miksi siis enää siihen sortuisit? Nyt vain reippaana naisena parempaa tekemistä etsimään! Voisitko löytää mukavaa tekemistä yhdessä lapsesi kanssa? Ulkoilu leikkipuistossa tekisi hyvää sinullekin, ja äitikahvilasta löytäisit seuraa itsellesikin.
Tsemppiä ja aurinkoisia syyspäiviä sinulle ja lapsellesi!