Mun lapset on huostaanotettu!!!

Täällä:

http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4987

Biovanhemmat, valikossa ylhäällä.

HUOSTAANOTTOJEN PUUTTUVAT JA AIHEETTOMAT SYYT PITÄISI TUODA JULKISUUTEEN, TÄMÄ PALSTA ON IHAN YHTÄ HYVÄ KUIN BIOJENKIN PALSTA, TÄMÄ EHKÄ PAREMPIKIN

Minut ja veljeni huostaanotettiin 70-luvulla. Syynä oli veljeni autismi, jota vielä silloin pidettiin jääkaappiäidin aiheuttamana lapsen kehityksen pysyvänä vauriona.

Tänä päivänä veljeni kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon autisteja, jonka sairauden taustalla oleva geenimuunnos tiedetään.

Äitini on jo kuollut. Häneltä väärin perustein tehtyä huostaanottoa ei koskaan pyydetty anteeksi. Ei huostaanottoa ole koskaan pyydetty anteeksi minultakaan, joskaan en ehkä kykenisi sitä vielä anteeksi antamaankaan.

Vaikka sijaisvanhempani olivat osattomia itse huostaanottopäätökseen, koen jonkinlaista katkeruutta yhä heitäkin kohtaan siitä, että he uskoivat ennemmin sosiaalityöntekijöitä kuin minua ja äitiäni. On vaikeaa antaa anteeksi sitä, että he eivät koskaan tukeneet minua sosiaalityöntekijöitä vastaan, kun halusin takaisin kotiin. Kai minun pitäisi vielä keskustella tästä asiasta heidänkin kanssaan, mutta en tiedä, pystynkö. Asia on liian kipeä.

Väärin perustein tehty huostaanotto ja lapsen riuhtaiseminen irti omasta kodista seuraa ihmistä halki elämän kuin julma koulukiusaaminen tai muu kaltoinkohtelu. Sellainen ei ole lastensuojelua.

Sijaisvanhempiasi kohtaan tuntemasi katkeruus on täysin turhaa. Siihen aikaan toimittiin senhetkisten tietojen mukaan. Onneksi nykyään joissain tapauksissa toimitaan toisinkin kyseisien lasten kohdalla. Kehotan antamaan anteeksi sijaisvanhemmillesi ja sosiaalityöntekijöillesi. Päätös anteeksi antamisestä on sinun. Se ei ole tunteiden asia, vaan tahdon asia. Jos päätät mielessäsi antaa heille anteeksi. Olosi helpottuu. Tunne-elämä seuraa perässä.

Kirjoituksestasi ymmärsin, että välille nyt kuitenkin ovat sijaisvanhempiin kutakuinkin kunnossa.

Asiaan liittyy ilman muuta kipeitäkin tunteita, pyri keskustelemaan sijaisvanhempiesi kanssa. Saattaa myös olla vertaistukiryhmiä ja voi käydä juttelemassa mielenterveystoimessa. Tutki alueesi yhdistysten toimintaa. mm. omaiset mielenterveystyön tukena, pela tmv.