Hei! Mulla on kai aika huono itsetunto, koska pidän itteeni muita ihmisiä huonompana, jotenkin "köyhänä" (myös niihin verrattuna, jotka on todellisuudessa mua vähävaraisempia), "vammaisempana", rumempana - ruma tosin olen oikeastikin - ja jotenkin muutenkin huonompana. Olen kyllä oikeastikin keskivertoa epäviehättävämpi, huonoryhtisempi, huonokuntoisempi, ujompi ja puhetaidoilta heikompi, mutta tunnen itteni huonommaks myös sisältä eli vaikkapa netissäkin.
Jos vaikka jollekin keskustelupalstalle kirjoitan jotain ja joku väittää mulle vastaan, niin tunnen itteni kauhean huonoksi kaikin puolin. Tietysti jos teen jonkin yksittäisen tavanomaisen mokan ja joku (ystävällisesti!) huomauttaa siitä, suhtaudun asiaan kai ihan normaalisti. Mutta jos joku on tyly vaikka silloin, jos sanon jonkin mielipiteen, ja hän ilkkuu sitä, tunnen itteni kauheen tyhmäks, koska olin väärässä asiassa, jonka oikea laita kaikkien pitäisi tietää (ainakin sen perusteella, että tämä kommentoija piti mua niin tyhmänä). Eli loukkaannun helposti, jos joku sanoo jotakin kärkkäästi vastaan. Uskon tän ja muittenkin ihmisten halveksuvan mua ihan hirveästi silloin. Mua alkaa hävettää ja kaduttaa, että sanoin mitään ja todistin tyhmyyteni ja ala-arvoisuuteni.
Miten pääsisin eroon ajatuksesta, että haukut aina todistaa mun olevan huono ihminen, ja ymmärtäisin, että voin olla ihan OK, vaikka sanoisin tyhmästi? Vai enkö edes ole mitenkään OK, olenko ihan oikeasti kaikkia muita huonompi ihminen myös sisältä? Jos olisin elänyt "oikeassa" paikassa oikeaan aikaan, olisiko Hitler tehnyt oikein hankkiutuessaan eroon kaltaisestani ihmisestä?
Se että olen ruma, on fakta, jota on turha kaunistella, enkä pyri saamaan valheellisesti parempaa käsitystä ulkomuodostani, mutta jos ulkoisia ongelmia ei lasketa, onko sisäinen "ihmisarvoni" jotenkin muita alhaisempi?
Kuulostanko tässä tekstissä normaalilta vai jotenkin nololta?
Mulla on aina sellanen tunne, että ihmiset mun juttuja lukiessa näkee sen, että olen joku "ulkoavaruudesta tullut" luuseri mutta koska tällaisia samanlaisia vähäarvoisuuksia ei muita ole, niin ihmiset on jotenkin hämmentyneitä eivätkä ole ennen vastaavaan törmänneet. Eikä ne myöskään viitsi sanoa, että olen ala-arvoinen. En mäkään voisi kuvitella heidän asemassaan sanovan: "Oletpas sinä meitä muita alhaisempi", vaikka ajattelisinkin niin.
Jos vaikka jollekin keskustelupalstalle kirjoitan jotain ja joku väittää mulle vastaan, niin tunnen itteni kauhean huonoksi kaikin puolin. Tietysti jos teen jonkin yksittäisen tavanomaisen mokan ja joku (ystävällisesti!) huomauttaa siitä, suhtaudun asiaan kai ihan normaalisti. Mutta jos joku on tyly vaikka silloin, jos sanon jonkin mielipiteen, ja hän ilkkuu sitä, tunnen itteni kauheen tyhmäks, koska olin väärässä asiassa, jonka oikea laita kaikkien pitäisi tietää (ainakin sen perusteella, että tämä kommentoija piti mua niin tyhmänä). Eli loukkaannun helposti, jos joku sanoo jotakin kärkkäästi vastaan. Uskon tän ja muittenkin ihmisten halveksuvan mua ihan hirveästi silloin. Mua alkaa hävettää ja kaduttaa, että sanoin mitään ja todistin tyhmyyteni ja ala-arvoisuuteni.
Miten pääsisin eroon ajatuksesta, että haukut aina todistaa mun olevan huono ihminen, ja ymmärtäisin, että voin olla ihan OK, vaikka sanoisin tyhmästi? Vai enkö edes ole mitenkään OK, olenko ihan oikeasti kaikkia muita huonompi ihminen myös sisältä? Jos olisin elänyt "oikeassa" paikassa oikeaan aikaan, olisiko Hitler tehnyt oikein hankkiutuessaan eroon kaltaisestani ihmisestä?
Se että olen ruma, on fakta, jota on turha kaunistella, enkä pyri saamaan valheellisesti parempaa käsitystä ulkomuodostani, mutta jos ulkoisia ongelmia ei lasketa, onko sisäinen "ihmisarvoni" jotenkin muita alhaisempi?
Kuulostanko tässä tekstissä normaalilta vai jotenkin nololta?
Mulla on aina sellanen tunne, että ihmiset mun juttuja lukiessa näkee sen, että olen joku "ulkoavaruudesta tullut" luuseri mutta koska tällaisia samanlaisia vähäarvoisuuksia ei muita ole, niin ihmiset on jotenkin hämmentyneitä eivätkä ole ennen vastaavaan törmänneet. Eikä ne myöskään viitsi sanoa, että olen ala-arvoinen. En mäkään voisi kuvitella heidän asemassaan sanovan: "Oletpas sinä meitä muita alhaisempi", vaikka ajattelisinkin niin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene puhumaan vaikka koulun kuraattorille, koska jos sinun itsetunto on noin olematon, niin et sinä millään sitä itse pysty rakentamaan.
Hienosti kirjoitettu teksti, joka kertoo enempikin sisäisestä kauneudesta kuin mistään muusta!
Kiitos teille. Ei ole enää koulua, enkä juuri häpeän vuoksi ole menossa jatko-opiskeluun tai töihin. Käyn välillä juttelemassa jollekulle (sairaanhoitaja psykiatrian polilla), mutta en usko sen auttavan. "Oikean elämän" ongelma on häpeä ulkoisesta minästä. Tämä sisäisyyden häpeä vallitsee netissä, joka on mun "elämä". Tuntuisi oudolta hakea apua in real life tähän ongelmaan. Rumus vaan kasvaa, kun siitä puhuu. Se on pahempaa kuin "pelkkä" huono itsetunto.
Vaikutat enemminkin fiksulle, kuin tyhmälle ja ala-arvoiselle. Oletko koskaan miettinyt että millä perusteella ihmisen tai jonkun muun asian arvo määritellään? Miksi tietynlainen ihminen on toista parempi? Miksi sen muka pitäsi mennä niin? Ja mitä arvo ylipäätään on? Mielestäni arvo on määrite joka katoaa määrittelijän mukana. Arvoa itsessään ei olemassa, se on ennemminkin mittayksikkö. Mielestäni yksikään ihminen ei ole arvokas, yksikään ihminen ei ole ala-arvoinen, kaikki ainoastaan on olemassa.
Oletan että oot teini-ikänen tai nuori aikunen, kun kirjotat tänne, joten vastaan sen mukaan tässä. Jonkun teinikakaran mielestä tekstisi saattaa kuullostaa nololle, mut et varmaan itse ole yhtä lapsellinen, joten miksi välittäisit siitä mitä jotkut lapset on susta mieltä? Se on fakta että näillä ihmisillä ei vielä ole (jos tulee koskaan olemaankaa) yhtä yhtä paljon hermoyhteyksiä aivoissa, kuin sulla, joten ne ei ehkä pysty suhtautumaan suhun aikuismaisella tavalla.
Ja tietty kaikki ihmiset tarvitsee hyväksyntää, sekin on biologinen fakta, että muiden osottama hyväksyntä ja ihailu antaa mielihyvää ja halveksunta tuottaa huonon fiiliksen. Vaikka asian kuinka koittaisi järjellä ymmärtää siitä ei pääse mihinkään. Toisaalta järjen käytön avulla "Muiden mielipiteet ei perjaatteessa vaikuta muhun jos en anna niiden vaikuttaa" voi helpottaa oloaan huomattavasti, jos on joutunut muiden halveksunnan kohteeksi.
Ehdottaisin varmaan aikaa psykologille, ne ku on ammattilaisia näiden juttujen puimisessa.
Ja rumuudesta sen verran, etten tiedä minkä näköinen olet, joten en voi sanoa ettet olisi yleisen käsityksen mukaan ruma. Suunnilleenhan voidaan rumuuskin määritellä, siis mikä on keskiverrosti ihmisten mielestä rumaa. Siis esim. finnit on varmasti rumia suurimman osan mielestä. Jos olet sattunut syntymään perseen näköisellä naamalla, niin muista ainakin se ettet takuulla ole kaikkien maailman ihmisten mielestä ruma ja yhtä varmasti ulkonäkösi vetoaa joihinkin ihmisiin. Mieltymyksiä ja näkemyksiä ku on yhtä paljon, kuin ihmisiäkin, eli lähemmäs seittemän miljardia..