Tyhmänä ja sinisilmäisenä tutustuin äitiin jolla on suunnilleen saman ikäinen lapsi kuin itsellä on. Ajattelen tästä tutustumisesta että mukavaa kun saa juttukaveria ja ajatusten vaihdoksia äidiltä jolla on menossa samanlaiset hetket oman lapsensa kanssa. Ja kilin sellaiset...!
Ihan järkyttävää kilpailemista siitä kumpi on parempi ja yleensä siinä käy niin että tämä kyseinen ihminen tekee minusta sen huonon äidin. Kun HÄN tekee näin,kun HÄN,kun HÄN.... järkyttävää. Kaikkia omia päätöksiä pitäisi jatkuvasti puolustaa ja kertoa miljoona kertaa miksi olen päätynyt tälläisiin ratkaisuihin oman lapseni kohdalla. Koska niihin ratkaisuihin mihin HÄN on päätynyt ovat ne ainoat oikeat ratkaisut. Hän on niin hyvä äiti lapselleen ja hän tekee kaikkea lapsen kanssa ja tämän eteen. Piilosanoin että sinä et tee etkä pidä lapsestasi huolta.
Jatkuvasti pitäisi olla puolustus kannalla että joo niin minäkin teen,joo niin meilläkin on,joo sama homma,täällä myös... todella rasittavaa ja puuduttavaa! Jos satun kertomaan että meillä tehdään asiat juuri toisinpäin kuin hän tekee,alkaa hirveä syyllistäminen ja hyökkäys miksi minun tekemäni on väärin.
On sanomattakin selvää etten jaksa olla tälläisen ihmisen kanssa tekemisissä. Jokainen äiti on kuitenkin omalle lapselleen se paras äiti. Tunnen suurta pettymystä että äitiys pitää olla tälläistä kilpailla juoksemista ja kilpailua paremmuudesta. Miten ihanaa olisi ollut jakaa ilot,huolet ja surut toisen kanssa joka on samanlaisessa tilanteessa. Mutta pieleen meni :(.
En yleistä että näin olisi kaikkien äitien kesken. Omalle kohdalle vaan juuri tietysti sattui tämä kilpasilla oleva äiti. Tietysti tälläinen tuuri,kun muita jutustelu tovereita ei ole kyseisestä aiheesta lähipiirissä.
Ihan järkyttävää kilpailemista siitä kumpi on parempi ja yleensä siinä käy niin että tämä kyseinen ihminen tekee minusta sen huonon äidin. Kun HÄN tekee näin,kun HÄN,kun HÄN.... järkyttävää. Kaikkia omia päätöksiä pitäisi jatkuvasti puolustaa ja kertoa miljoona kertaa miksi olen päätynyt tälläisiin ratkaisuihin oman lapseni kohdalla. Koska niihin ratkaisuihin mihin HÄN on päätynyt ovat ne ainoat oikeat ratkaisut. Hän on niin hyvä äiti lapselleen ja hän tekee kaikkea lapsen kanssa ja tämän eteen. Piilosanoin että sinä et tee etkä pidä lapsestasi huolta.
Jatkuvasti pitäisi olla puolustus kannalla että joo niin minäkin teen,joo niin meilläkin on,joo sama homma,täällä myös... todella rasittavaa ja puuduttavaa! Jos satun kertomaan että meillä tehdään asiat juuri toisinpäin kuin hän tekee,alkaa hirveä syyllistäminen ja hyökkäys miksi minun tekemäni on väärin.
On sanomattakin selvää etten jaksa olla tälläisen ihmisen kanssa tekemisissä. Jokainen äiti on kuitenkin omalle lapselleen se paras äiti. Tunnen suurta pettymystä että äitiys pitää olla tälläistä kilpailla juoksemista ja kilpailua paremmuudesta. Miten ihanaa olisi ollut jakaa ilot,huolet ja surut toisen kanssa joka on samanlaisessa tilanteessa. Mutta pieleen meni :(.
En yleistä että näin olisi kaikkien äitien kesken. Omalle kohdalle vaan juuri tietysti sattui tämä kilpasilla oleva äiti. Tietysti tälläinen tuuri,kun muita jutustelu tovereita ei ole kyseisestä aiheesta lähipiirissä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa ikävältä. En sano, ettei asia voisi olla kuten sanot, mutta onhan kyse varmasti siitä, että hän haluaa nostaa itseään ja alentaa muita eikä niin, että sinä vain koet sen olevan näin. Itse kun huomaan usein, että omaan, täysin neutraaliin kannanottoon vastataan kauhean puolustelevasti. Jos siis vaikka sanon, että meillä vauva nukkuu perhepedissä, niin muut äidit alkavat kiihkeään tahtiin selittämään, miksi heidän vauvansa eivät. Joo joo, ihan kiva aiheesta on keskustella, mutta en minä yrittänyt sanoa, että kaikkien pitäisi nukuttaa vauvaansa perhepedissä enkä sanonut, että se olisi ainut oikea tapa tai hyvä tapa kaikille. Minä VAIN sanoin, että meillä tehdään näin.
Toisaalta, jos jollakulla on jokin ongelma omien lastensa kanssa. Lapsi vaikka ei syö hyvin. Minä sanon, että minä en anna mitään muuta, jos ruokaa ei syödä ja ongelma on sillä ratkennut. Siinä vaiheessa alkaa kauhea selitys, miten hänen lapsensa ei sitten syö koskaan mitään ja kuolee nälkään. Joo joo, en minä sanonut, että pitäisi tehdä niin kuin minä teen. Minä vain kerroin, miten meillä on homma hoitunut ja jos siitä on jotain apua, niin saa kokeilla. Jos ei halua kokeilla, niin sama se minulle on.
Toisten arvostelijat ovat ärsyttäviä. Eivät kaikki äidit ole sellaisia, kuten et ilmeisesti itsekään.
"Minä VAIN sanoin, että meillä tehdään näin."
Näin juuri olen itsekin menetellyt ja sanonut. Mutta tästä juuri joutuu selittelemään että miksi näin kun kyseinen ihminen ei koskaan tekisi niin. Ja aina juuri toisinpäin hän tekisi kuin minä. Hän on jatkuvasti hyökkäys kannalla vaikka minä en aloittaisi keskustelua mistään aiheesta. Hän suorastaan kritisoi minun ratkaisuani mitä aion seuraavan vuoden eteenpäin lapseni kanssa tehdä (jään siis kotiin).
En näe että minun pitäisi puolustella omia tai mieheni kanssa tekemisiä päätöksiä toiselle,vieraalle ihmiselle. Tälläiseksi tämä on kuitenkin mennyt.
"Minä vain kerroin, miten meillä on homma hoitunut ja jos siitä on jotain apua, niin saa kokeilla. Jos ei halua kokeilla, niin sama se minulle on."
Tälläistä keskustelua juuri kaipasin ja etsin. Kokemuksia puolin ja toisin. Mutta ei... täysin kilpailuksi meni. Kritisointia jatkuvasti minun tekemisistäni.
Minulle on se ja sama miten kukin lapsensa hoitaa ( en tarkoita nyt heitteillejättöä yms. vakavempaa asiaa.). Kaipasin niin arjen keskusteluja ja miten on ratkaissut omat vaikeat hetket lapsen kanssa yms. En toisen aliarvioimista äitinä tai ehdotonta neuvomista.
Mielestäni kukin taaplaa tyylillään ja sillä tyylillään mikä itselleen sopii.
Mä en jaksa tajuta näitä iänikuisia "äidit sitä, äidit tätä" jauhantaa.. Se äiti on IHMINEN, NAINEN. Eli jos on ennen lapsia ollut itsekeskeinen kusipää, on sitä varmasti lastensaannin jälkeenkin. Ihankuin "äiti" olisi jokin kummallinen uusi laji maailmassa.
Niin jos satuit lukasemaan kirjoitukseni niin en tuntenut ihmistä ennen äitiyttä.
Kyse on siitä että on itsekeskeinen äitiyden kautta. En kai muuten tälle palstalle olisi tuntojani kirjoittanut?
Eikä ollut kyse mistään uudesta lajista. Vaan miten petyin kun odotin ajatusten vaihtoa kahden äidin välillä. Mutta sen sijaan sain kritiikkiä ja omien ratkaisujeni mitätöimistä. Vieraalta ihmiseltä.
Et nyt ihan tajunnut kirjoitustani ;)
Tajusin kyllä. Nainen varmasti oli itsekeskeinen jo ennen lasta ja nyt yrittää tuntea paremmuutta lapsen kautta. Ei se äitiys kenenkään luonnetta muuta. Hän varmasti olisi kritisoinut sua jollain muulla tavalla, vaikkei teillä lapsia olisikaan. Minun lukemisenymmärtämisessä ei ole mitään vikaa.
Heippa,
Mä muistan oman lapseni vauva-ajasta, että mun paras kaveri silloin sätti mua koko ajan. Yritti ehkä muka vain auttaa, mutta musta tuntu sillon, että en halua kuulla hänestä yhtään mitään, joka kerta kun puhuin hänen kanssaan lapseni asioista niin koin olevani yhä huonompi äiti. No, nykyään hän ei puutu enää asioihini, olemme ystäviä edelleen, en koskaan sanonut tästä hänelle, tuskin enää muistinkaan asiaa, kunnes luin tämän keskustelun. Onneksi asiat ovat nykyään toisin.
Nainen on naiselle susi.
Mtv Helmi kyselyn mukaan 7000:sta naisesta ovat toisilleen kateellisia ja pahansuopaisia.
Eköhän kysymyksessä ole naaraille sisäänrakennettu ja koodattu ohjelma.
Seuraappa TV:n luonto-ohjelmia "sillä silmällä".
Tässä lisää aiheesta.
http://www.mtv3.fi/helmi2010/artikkeli.shtml/412411
---