Aina silloin tällöin törmää ihmisiin, jotka pyytävät apua. Ja aina välillä törmää ihmisiin, jotka antavat apua pyytäessäsi. Kumpikin ryhmä kiittävät katsomalla silmiisi ja ovat oikeasti kiitollisia.
Kukaan ei ole niin kyyninen kuin 50-vuotias, sanotaan. Totta omalla kohdallani. Huomasin ilmiön itsessäni ja voi miten harmitti.
Nyt kun oma ikä alkaa lähestyä 60:tä huomaan pehmenneeni takaisin siihen, mistä lähdin. Olen taas alkanut pitää ihmisistä ja oppinut jättämään huonotuuliset omaan arvoonsa.
Jotenkin tuntuu, että minulla on edelleen rakkautta säästössä ihan jaettavaksi asti. Ei se mihinkään hävinnyt, oli vaan hyllyllä hetken.
Mitenkä te muut kirjoittajat? Onko teillä rakkautta vielä jaettavaksi asti.
Kukaan ei ole niin kyyninen kuin 50-vuotias, sanotaan. Totta omalla kohdallani. Huomasin ilmiön itsessäni ja voi miten harmitti.
Nyt kun oma ikä alkaa lähestyä 60:tä huomaan pehmenneeni takaisin siihen, mistä lähdin. Olen taas alkanut pitää ihmisistä ja oppinut jättämään huonotuuliset omaan arvoonsa.
Jotenkin tuntuu, että minulla on edelleen rakkautta säästössä ihan jaettavaksi asti. Ei se mihinkään hävinnyt, oli vaan hyllyllä hetken.
Mitenkä te muut kirjoittajat? Onko teillä rakkautta vielä jaettavaksi asti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Autan aina kun pystyn, annan sitä mitä on. Mutta en rakkaudesta vaan järkisyistä Mihin maailma menisi jos kukaan ei antaisi mitään? Kuka minua auttaisi, kun tarvitsen apua.Linkittäisin tähän Pave Maijasen biisin "Pidä huolta" mutta linkitykseni menevät niin usein pieleen.
Mä olen olkein perusteellinen kyynikko......mutta vain ilmiöitä kohtaa, en ihmisiä.
No en mä mikään rakkauden jakelija ole, mitä nyt kulkukissoja vähän hyysäilen, mutta en kyllä kyynikkokaan ole.
"Kukaan ei ole niin kyyninen kuin 50-vuotias, sanotaan."
Stereotyppiset toteamukset ovat kyllä vähän rasittavia. Mikä ihme siinä 50 iässä nyt on. Muistan kun olin about 3kymppinen, niin silloin puhuttiin jostain kolmenkympinkriisistä. Neljässäkympissäkin olis kai pitänyt olla jotain hälyttävää ja sitten tossa 5kympissä. New age-porukoilla kriisejä on säännöllisesti 7 vuoden välein. Taitavat olla itseään toteuttavia ennuksia, jos niihin uskoo.
Elämä virtaa kehdosta hautaan, ja siinä pikkuhiljaa kehitytään samanaikaisesti parempaan ja huonompaan suuntaan. Tuskinpa kenenkään kehityskäyrä on täysin lineaarinen. Havahtumisia ja nopeita muutoksia voi sattua missä iässä tahansa. Osa voi olla kyynisiä 5kymppisinä, osa viettää elämänsä parasta aikaa. Joku voi olla kyyninen jo ihan lapsena.
Voi voi kunpa tietäisitkin kuinka hirmuinen määrä rakkautta on varastossani, Lähden taas ylihuomenna tuonne tien päälle sitä jakelemaan :)
On niin ihana kun saa sellaisia märkiä suukkoja ja ihania haleja tuollaiselta mukavalta hepulta jonka tapaan lauantaina.