Koppiksen näkökulmasta:
Olipa siis kerran koppis ja muurahainen, jota koppis piti ystävänään ja halusi tuolle jatkuvasti pesässään uurastavalle otukselle kaikkea hyvää. Koppis muisti aina yhteiset hetket, joita he olivat viettäneet yhdessä ja tulleet hyvin juttuun keskenään. Aika kuitenkin ajoi otukset erilleen toisistaan. Koppis olisi halunnut olla yhteyksissä muurahaiseen, mutta tämä asetti pesänrakennuksen ja kuningattarensa aina etusijalle ja selitti olevansa kiireinen, jonka vuoksi ei voisi pitää yhteyttä koppikseen.
Kului aikaa... Koppis touhusi multakasassaan ja muurahainen pesässään. Koppis kaipasi kuitenkin muurahaista sen verran paljon, että lähetti tälle sanan pesälle. Koppis toivoi näkevänsä tai edes kuulevansa ystäväänsä joskus.
Jännityksellä koppis odotteli jonkinlaista vastausta ystäväkseen kokemaltaan muurahaiselta, jonka tiesi edelleen ahkeroivan päivästä toiseen työn touhussa. Kun muurahainen sitten vastasi koppikselle, vastaus oli tyly ja koppikselle erittäin tuttu: - Ei sillä ollut aikaa koppikselle, kun ei muillekaan ystävilleen.
Vaikka koppis olikin murheissaan, tuntiessaan itsensä ystäväksi kelpaamattomaksi, se vain kiitti nöyrästi ja päätti palata multakasaansa, jossa leppis kävi sitä joskus tervehtimässä. Koppis kaivautui synkkänä syvälle multaan, eikä halunnut enää näyttäytyä. Muurahainen saisi pitää pesänsä ja kuningattarensa hyvänään, koppis ei sitä enää aikonut vaivata sen koommin. Ei muurahainen koppista tarvinnut, sillä kun oli päivittäin niin paljon muita seuranaan...
Sen pituinen se.
Olipa siis kerran koppis ja muurahainen, jota koppis piti ystävänään ja halusi tuolle jatkuvasti pesässään uurastavalle otukselle kaikkea hyvää. Koppis muisti aina yhteiset hetket, joita he olivat viettäneet yhdessä ja tulleet hyvin juttuun keskenään. Aika kuitenkin ajoi otukset erilleen toisistaan. Koppis olisi halunnut olla yhteyksissä muurahaiseen, mutta tämä asetti pesänrakennuksen ja kuningattarensa aina etusijalle ja selitti olevansa kiireinen, jonka vuoksi ei voisi pitää yhteyttä koppikseen.
Kului aikaa... Koppis touhusi multakasassaan ja muurahainen pesässään. Koppis kaipasi kuitenkin muurahaista sen verran paljon, että lähetti tälle sanan pesälle. Koppis toivoi näkevänsä tai edes kuulevansa ystäväänsä joskus.
Jännityksellä koppis odotteli jonkinlaista vastausta ystäväkseen kokemaltaan muurahaiselta, jonka tiesi edelleen ahkeroivan päivästä toiseen työn touhussa. Kun muurahainen sitten vastasi koppikselle, vastaus oli tyly ja koppikselle erittäin tuttu: - Ei sillä ollut aikaa koppikselle, kun ei muillekaan ystävilleen.
Vaikka koppis olikin murheissaan, tuntiessaan itsensä ystäväksi kelpaamattomaksi, se vain kiitti nöyrästi ja päätti palata multakasaansa, jossa leppis kävi sitä joskus tervehtimässä. Koppis kaivautui synkkänä syvälle multaan, eikä halunnut enää näyttäytyä. Muurahainen saisi pitää pesänsä ja kuningattarensa hyvänään, koppis ei sitä enää aikonut vaivata sen koommin. Ei muurahainen koppista tarvinnut, sillä kun oli päivittäin niin paljon muita seuranaan...
Sen pituinen se.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.