Ansaitseeko kukaan alemmuuden tunnetta, ahdistusta, sisäisiä arpia ja haavoja, pelkoa, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, huonoa luottamusta muihin ihmisiin ja itseensä, huonoa itsetuntoa, tuskaa, joka jatkuu ja jatkuu...
En olisi ansainnut minäkään... Minua alettiin kiusata ensimmäisellä luokalla, koska olin herkkä. Kiusaajat luulivat, että olen heikko ja luulivat, että minua saa sitten kohdella miten haluaa. Olin syvällisempi kuin he ja ajattelin muitakin asioita kuin meikkiä ja vaatteita ja he vieroksuivat ajatusmaailmaani, joka oli kokonaan eri aaltopituudella. Minulle ei puhuttu, ystävät jättivät, haukuttiin, syrjittiin, välillä potkittiin, katsottiin vähättelevästi. Tuntui pahalta kun kukaan ei välittänyt ja jäin kokonaan yksin. Tuntui, että olin yksin koko maailmassa. Tiesin, että täytyi taistella, vaikka taistelu täytyi käydä yksin. Taistelin ja taistelen edelleen, sillä on pakko. Pari kertaa olen murtunut kiusaajieni edessä itkemään ja saanut osakseni vihaa ja inhoa. Minulla ei ole koskaan ollut sydänystävää, koska muut oppilaat ovat varoneet olemasta missään tekemisissä koulun kummajaisen kanssa. Vieläkin kuuden kaduilla minulle tuntemattomilta ihmisiltä, että olen tyhmä, ruma, ärsyttävä, vastenmielinen, nolo, milloin mitäkin ja, että minunlaiseni heikko ja tarpeeton ihminen ei ansaitse ystävää. Joka päivä sattuu, mutta olen oppinut kestämään ja olemaan vahva. Vahvempi kuin kusaajani. Opin sietämään kipua, mutta olen yhä epävarma siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Ainoat ystävätkin kaikkoavat, koska epäilen heitä jatkuvasti milloin mistäkin. Yritän kohottaa itsetuntoni ja luottamukseni ihmisiin entiselleen ja tiedän, että onnistun siinä, koska olen selvinnyt jo näin pitkälle... Selviämisiä muillekin kiusatuille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
En olisi ansainnut minäkään... Minua alettiin kiusata ensimmäisellä luokalla, koska olin herkkä. Kiusaajat luulivat, että olen heikko ja luulivat, että minua saa sitten kohdella miten haluaa. Olin syvällisempi kuin he ja ajattelin muitakin asioita kuin meikkiä ja vaatteita ja he vieroksuivat ajatusmaailmaani, joka oli kokonaan eri aaltopituudella. Minulle ei puhuttu, ystävät jättivät, haukuttiin, syrjittiin, välillä potkittiin, katsottiin vähättelevästi. Tuntui pahalta kun kukaan ei välittänyt ja jäin kokonaan yksin. Tuntui, että olin yksin koko maailmassa. Tiesin, että täytyi taistella, vaikka taistelu täytyi käydä yksin. Taistelin ja taistelen edelleen, sillä on pakko. Pari kertaa olen murtunut kiusaajieni edessä itkemään ja saanut osakseni vihaa ja inhoa. Minulla ei ole koskaan ollut sydänystävää, koska muut oppilaat ovat varoneet olemasta missään tekemisissä koulun kummajaisen kanssa. Vieläkin kuuden kaduilla minulle tuntemattomilta ihmisiltä, että olen tyhmä, ruma, ärsyttävä, vastenmielinen, nolo, milloin mitäkin ja, että minunlaiseni heikko ja tarpeeton ihminen ei ansaitse ystävää. Joka päivä sattuu, mutta olen oppinut kestämään ja olemaan vahva. Vahvempi kuin kusaajani. Opin sietämään kipua, mutta olen yhä epävarma siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Ainoat ystävätkin kaikkoavat, koska epäilen heitä jatkuvasti milloin mistäkin. Yritän kohottaa itsetuntoni ja luottamukseni ihmisiin entiselleen ja tiedän, että onnistun siinä, koska olen selvinnyt jo näin pitkälle... Selviämisiä muillekin kiusatuille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei selvinnyt kirjoituksestasi, kiusataanko sinua edelleen ja koulussako vai missä.
Omalle pojalleni yläaste oli yhtä helvettiä ja vasta viimeisenä vuonna hän kertoi minulle kunnolla asiasta.
Olen tehnyt koulusta kantelun lääninhallitukseen.
Poika käy saamassa apua nuorisopsykiatrian klinikalta kiusaamisen aiheuttamaan itsetunto-ongelmaan.
Puhu asiasta!
Puhu vanhemmillesi, luokanvalvojalle, terveydenhoitajalle - kenelle tahansa. Jos se ei auta, valittakaa eteenpäin.
Muuten ei tule muutosta.
Kiusattiin vielä, ku kesäloma alko, mut nyt mä siis pääsen onneks lukioon, joka alkaa syksyllä... Jos muo vielä sieläki kiusataan, ni mä en tiiä kestänkö mä enää. Siis yks ongelma on se, et mä oon kertonu kaikille mahdollisille, mut kukaan ei osaa auttaa muo. Äitille mä kerroin jo sillon vuosia sitten, ku kiusaaminen alko, mut kaikki o ihan kädet pystyssä tän asian kaa... Tarkotan ettei kukaan osaa auttaa... Vieläki tarvii varoa ku kuljen katuja täällä missä mä asun. Vaikka en ole enää koulussa, jossa muo siis kiusattiin, ni kaduilla ne tyypit, jotka muo koulussa kiusas tulee sanomaan mulle kaikkea paskaa...
jos sua lukiossa viellä kiusataaan niin
mene heti sit juttelemaan opettajien kanssa.
kyllä opettajat siihen sit puuttuu......
se on opettajien velvolisiúus puuttua tollaseen kiusaukseen
Niin mäkin toivon, mut oon ollu jo kahessa koulussa ylä-ja ala-asteella eikä kummassakaan oo osattu tehä mitään... No ehkä lukiossa opet on hiukan kehittyneempiä kanssa...
mun loppu keväällä just peruskoulu.
yläaste meni melkein kokonaan päin seiniä.
mua alettiin kiusaamaan 7-luokan keväällä.
se kiusaaminen jatkui sit 8-luokkalla enkä kertonut ollenkaan opettajille tosta kiusaamisesta.siihen meni sit koko 8-luokka.
nyt tossa 9-luokan keväällä uskalsin kertoa opettajille tosta kiusaamisesta.rehtorin kanssa juteltiin tosta kiusaamisesta ja muutaman opettajan kanssa juttelin myös.yks opettaja sit otti nimiä ylös ja antoi sen lapun sit rehtorille.rehtori antoi sit niille kiusaajille kirjallisen varoituksen kotiin vietäväksi.sit se kiusaaminen loppu siihen paikkaan.
Siis tosi hyvä, et sulla se loppu siihen. Mä toivon, et se nyt loppuu ees ku mä meen lukioon ja voin alkaa elämään sellasta elämää kuin muut mun ikäset nuoret. Siis tarkotan elämää, jossa mulla on ystäviä ja tukijoita ja mahdollisuus olla oma itteni ilman syrjintää...
Kun kaikki kiusatut kysyvät kiusaajaltaan ONKO SINULLA PAHA MIELI ja kun kaikki tietävät tuon kysymyksen tarkoittavan hakkaako isäsi äitiäsi tai muuta vastaavaa ja kun kiusattu antaa kiusaajalla käyntikortti kiusaajalle kortin, jossa on yhteystiedot auttaville järjestöille niin voisi ajatella, että kiusaaja miettii kaksi kertaa ennen kuin kiusaa uudestaan.
Kiitos... Tossa on ideaa... ;) Pitää koittaa jos ei kiusaaminen muulla lopu...
Jeesus voi auttaa sinua !! Tämä on tosi..
Voin rukoilla puolestasi ja jätä rukouspyyntö
http://www.netmission.fi/index.php?id=70
Olet Jeesukselle arvokas !!!. Älä luovuta.
Kokeile rukousta, niin yllätyt..
Etsi joku Jeesukseen uskovainen ihminen ja kerro hanelle huolesi !!!
Jeesus kuoli ristillä sinunkin puolesta ja hän on valmis auttamaan sinua..!!!
nimim. kokemuksella.
Eipä taida mun kohalla toimia... Mulla kun on ihan oma uskonto, joka ei ole lähelläkään kristinuskoa. Ja sitäpaitsi jos olisin joskus ollut uskovainen olisin kyllä menettänyt uskoni kaikkeen hyvään jo kauan sitten. Siks mä kehitin mun oman uskonnon, joka ei velvoita muo uskomaan mihinkään tai olemaan onnellinen ja luottavainen...
Lukiossa ihmisten oletetaan olevan sen verran kypsiä etteivät tuollaista hommaa, mutta jos eivät sen vertaa ole viisastuneet on paras keino nolata heidät. Lähtee siinä tapauksessa liikkeelle asenteella "hohhoijaa, vieläkö ne jaksaa, mahtaa oma elämä olla niillä tylsää?" ja hienovaraisesti vihjaa että käytöksensä puolesta sopisivat mainiosti yläasteelle, niin pitäisi loppua kiusaaminen.
Millä tavalla sinua tarkalleen kiusataan, keitä ja millaisia nämä henkilöt tarkalleen ovat?
Minua on syrjitty ekasta luokasta lähtien ja sitten kiusattu ikäluokan mukaan. Siis ekalla vaikka muo haukuttiin itkupilliks, koska sillon kai niitä kiusaajia ois sattunut, ku niitä ois sanonu mameloks ja itkupilliks...Ne halus satuttaa muo ja siks ne haukku aina niillä sanoilla, joista ne ois itte loukkaantunu. Ikävä kyllä mä tajusin liian myöhään, et mun ois kannattanu jo ekalla näyttää kynteni ja sanoa rohkeasti takasin. Ikävä kyllä mä tyydyin ekalla suremaan ja ahdistumaan enkä tajunnu, että munki pitäs vaan raa'aisti satuttaa niitä samoilla sanoilla ja loukata niitä ja nolata ne.
Noh, ehkä kuudennella muo sitten alettiin haukkua hikeks, koska mä aloin keskittyä enemmän mun koulunkäyntiin. Ja vaan, koska mulla ei ollu ystäviä joiden kanssa olla. (kun tunnilla ei ole ketään, jonka kanssa jutella, ei juttele. Kun tunnilla ei oo ketään kenen kaa tehä kiellettyä ei tee. jne) ja siks ne sai musta sellasen kuvan, että mä oon tunnollinen hikke, vaikka mä en ollu. Muo haukuttiin niihin aikoihin myös nörtiks, koska mä olin aina yksin, enkä siks liikkunu kenenkään kanssa ulkona, enkä osannu kulkea kotini ulkopuolella. Sitten muo alettiin haukkuu mun syvällisyydestä joskus sillon, ku kaikki muut oli pinnallisia. tai no oikeestaan muo on haukuttu mun syvällisyydestä aina, koska mä oon aina ajtellu asioita ja pohtinu muutakin kuin vaatteita ja meikkejä. On muo myös haukuttu oudoks aina ja yks tyyppi on sanonu mulle, et mun pitäs tehä itsari, ku mä oon niin turha eikä muo tarvi mihinkään. Eikä kukaan sen mukaan rakastanu muo. Se sattu. kukaan ei halua kuulla että on yksin ja hylätty. Tuorein syy, miks muo on haukuttu on koska mä oon muka ruma, vaikka en oo. Niiden mielestä kaikki mussa vaan on kauheeta ja vastenmielistä. siis myös ulkonäkö. ja sitäpaitsi niitä itteään sattuis tässä iässä jos niitä haukuttais rumiks, ku ne on niin helvetin pinnallissia. ne ei tiiä, et se ei oo koskaan muo sattunu vaan se et must ei pidetä oikeesti. yhtä niistä mä oon alkanu haukkuu sen omilla aseilla ja käyttäny hyväks sitä mitä mä tiiän sen menneisyydestä sitäki o kiusattu. sitä vaan on haukuttu läskiks (mitä mulle ei oo tehty, koska oon alipainonen) Tuntu tosi hyvältä tietää, et on aseita ees jotakuta vastaan ja tuntu hyvältä myös käyttää niitä. ehkä se loukkaantuki siitä ku mä sanoin sille, et se o ihan tuhat kertaa rumempi ku mä ja vielä läskikin ja et mä tiiän et sitä sattu ku sitä haukuttiin aina läskiks. Sit muo on parikertaa potkittu syynä ,että mä oon niin nolo. eikä maikat osannu tehä mitään, ku ne ei halunnu sekaantuu, ku ne ymmärs kiusaajia enemmän ku muo. MUO NIIDENKI MIELESTÄ SAA KIUSATA KU OON NIIN KUMMAJAINEN!!!
Mä voisin esitellä pareja niistä. (ilman nimiä tietty. )
X on tosi katkera siitä, et se ei koulussa tajua kaikkea. Se on oikeesti "tyhmä" ja hidasälynen. Sen isä haluu sen olevan täydellinen koulussa ja kaikessa, mut samalla sen pitää olla uskottava koulussa eli esitettävä kovista ja kiusattava muo.
XX pelkää, et se menettää kasvosa jos se ei kiusaa muo. siks sen on tehtävä sitä jatkuvasti ku muita on paikalla. kun me jostain syystä jäädään kaksin se on kuitenkin ihan ookoo, puhuu mulle ja heittää läppää
XXX on just se läski, jota mä haukuin. se varmaan joutuu kiusaamaan muo, koska se pelkää, et muuten sitä kiusataan. siitä on jostain syystä tullu suosittu meiän koulussa ja se on saanu monia puolelleen ja muo vastaan.
XXXX on mun entinen kaveri. nyt se kuitenkin juoruu musta koko ajan mun selän takana ja on saanu loputki meiän koulusta mun vastaan. se kertoo muille juttuja, jotka rikkoo mun ylpeyden ja vie viimesenki kunnian, joka mul on ollu. Mä aion puolustaa mun kunniaani koko ajan ku mä meen lukioon ja pitää ylpeyteni, koska kun ne on menetetty on kusessa! Se on kaikkien pinnallisten kanojen johtaja, joka on saanu monet mulle tuntemattomat v*ttuilemaan mulle.
XXXXX on kaksnaamanen ämmä. se puhuu mulle ihan normaalisti ku me ollaan kaksin, mut muiden seurassa se puhuu musta paskaa. se on ihan sika pinnallinen tyyppi. kerran mä oon haukkunu sen ihan lyttyyn ja melkein onnistunu nolaamaan sen ja nyt se ei enää hauku muo niin paljon mun selän takana.
Muitakin kiusaajia on. On tosi paljon, mut noi on ne tärkeimmät, joista se lähinnä johtuu, et mul on nyt enemmän kiusaajia ja et kaikki on muo vastaan.
En oikein osaa kertoa muuta. Yhteistä kaikille noille mun kiusaajille on, et ne on ns "henkisesti muo heikompia". Ne on massateinejä, joilla ei oo omia ajatuksia ja omaa persoonaa, kun taas mulla on omat ajatukset ja tosi vahva persoona. Niillä on myös heikko itsetunto ja itseluottamus.
Olen nyt 16-vuotias poika.
Yläasteella, n. 7- ja 8-luokkien taitteessa riitaannuin erään läheisen kaverin kanssa. Sitten mukaan tuli eräs kolmas henkilö, joka rupesi olemaan tämän entisen kaverini uusi kaveri. He rupesivat keskenään arvostelemaan minua milloin mistäkin, ulkonäöstä, vaatteista, käyttäytymisestä...
En puhunut heille enää sanaakaan, olin kuin heitä ei olisi edes olemassa. Sain uusia kavereita, kun rupesin olemaan enemmän muiden luokkalaisteni seurassa. Ne kaksi olivat kuin pariskunta, ja kaikki vähän naureskelivat heille. Nyt vasta tajuan, miten typerää on olla vain ja ainoastaan yhden henkilön kanssa, ja pilata muut sosiaaliset mahdollisuudet. Pääsin hänestä eroon nyt, kun menimme eri lukioihin. Jos joskus näen hänet kaupungilla, käännän pääni ihan varmasti pois enkä sano yhtään mitään!
En koe olevani mitenkään kiusattu, minua lähinnä vain nyt jälkeenpäin huvittaa tuo. Olinko tosiaan niin ei-toivottu henkilö, vaikka vielä ennen olin ollut paras kaveri! Taisi olla viimeinen pisara se, kun haukuin hänet kerran "paskiaiseksi". :D