Oli typerää luulla, että hänellä olisi ollut tunteita. Kuvitelmat ja toiveet meistä kahdesta vei minut kokonaan mukaansa. En nähnyt todellisuutta vähään aikaan. Analysoimalla häntä jatkuvasti luulin löytäväni merkkejä mistä päättelin kuvitelmieni olevan totuuden mukaisia. Minä luulin, että hän halusi minut lähelleen siksi, että hän oli oikeasti minusta kiinnostunut ja halusi tutustua. Niin ei ollutkaan. Hän ei halunnutkaan tutustua minuun. Hän ei yrittänyt tulla lähemmäksi. Hän jätti minut yksin. Vielä vähän aikaa ja saan sanoa hänelle hyvästit. En koskaan saa tietää mitä hän ajatteli. Toivon, ettei unelmani olisi enää koskaan näin sokeita.
Different dream
For shame
17633
0Äänestä
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletko varma, että häntä ei kiinnostanutkaan? Juttelitko hänelle, vai vedätkö nyt vain omia johtopäätöksiä?
Ihastuneena sitä tosin kuvittelee kaikenlaista.
Et ehkä antanut toiselle sellaista kuvaa, että haluat tutustua.
Tai ehkä olit ristiriitainen ja toinen tulkitsi sen etääntymiseksi.
Et ole myöskään paljon välittänyt siitä, kuinka paljon poljet muita
ihmisiä jalkoihisi saadaksesi haluamasi. Jota et todennäköisesti
edes haluaisi sen jälkeen, kun olet sen saanut. Olen ehkä vähän
kyyninen, mutta kaikki tapahtumat ovat vain vahvistaneet sitä.
Ihan kuin omasta kynästä olisi tuo...sama tilanne. Luulin että rakkautemme olisi ollut totta, mutta hänelle se olikin vain leikkiä...tai oikeastaan hänellä oli niin vääristynyt käsitys meistä. Hän sanoi rakastavansa, seuraavassa hetkessä hän haukkui pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän oli läsnä, ja juuri kun aloin luottaa että hän oli lähellä, hän katosikin. Syytti minua kaikesta, minä olin aina hänen oikkujensa syy. No, tarina on pitkä...mutta lopputulos on se että hän lopetti viestittelyn kokonaan. Hän jätti minut tilanteeseen missä olin juuri saanut kuulla vakavasta sairaudesta. Hän vain katosi.
Kaiken tämän jälkeen voin vain ihmetellä, mikä hän oikein oli. Suru on vielä läsnä, mutta katson valoon päin.
Eli otan opikseni, en enää katso pimeään.
Tsemppiä kaikille surullisille.
Sitten voi olla että isoja ongelmia itsellään ehkä persoonallisuudessa vikaa tai pahoja kokemuksia ja humalassa sitä kuvittelee kaikenlaista toisesta jos ei pysty luottamaan eli ei vaikuta sun arvoiselta
Sama täällä. Ei toivoa, ei mitään. Helpottaa sinäänsä.
The same :( Aivan sama. Paitsi, että minähän kerroin.
sitten kerroit oo ylpeä siitä mutta älä vaan jää piehtaroimaan siihen, niele ylpeys ja mee eteenpäin kohti uusia pettymyksiä
Ehkä hän (nainen) haluaisi tulla lähemmäksi ja tutustua mutta väsyi yrittämään sitä yksin. Eikä oikein uskalla enää, koska hän on hämillään mitä hänestä oikein tahdot oikeassa elämässä vai tahdotko juuri hänestä mitään. Tunteiden syvyydenhän tietää vasta tuon tutustumisen jälkeen, mutta varmasti hänen tarkoituksensa on ihan oikeasti päästää lähelleen ja tutustua, mutta yksin on vaikeaa kulkea toista kohti, jos toinen pakenee joka kerta kun otat varovaisen askelen hänen suuntaansa.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, kaiken tuon kokeneena, särkyneenä. Mikään ei ole pahempaa kuin se, että joku vetää maton jalkojesi alta joka kerta kun yrität ja lopulta saat kuulla näytitkö, että minut halusit! Olisin näyttänyt jos olisit antanut tilaisuuden ja taisin sen näyttää ilman tilaisuuttaisi, mutta et vain halunnut sitä ymmärtää.
Miksi antaa toiselle toivoa jos itse ei tiedä mitä haluaa tai uskalla sitten kuitenkaan?
Olen syyllistynyt tähän, tunnustan.En tiedä mitä voisin tehdä enää toisin. Kasvoni olen menettänyt hänen edessään lukemattomat kerrat, enkä itseasiassa edes usko hänen tuntevan mitään muuta kuin em. tunteita.
No, en tiedä millaisesta toivon antamisesta on tuossa kyse, mutta omalla kohdallani en vain uskonut hänen vilpittömyyteensä tuolla todellisuudessa.
Kerrohan, mitä sinä olisit halunnut?
Toivon antamisella tarkoitin sitä, että hän antoi ymmärtää, että hän yhä välittää kaikesta huolimatta. (Mutta kuitenkin kaikki oli tänään joo, huomenna ei.)
Mitäkö olisin halunnut? Hänet totta kai, mutta minun ei annettu sitä koskaan kertoa vaan aina vaiennettiin. Ja jälkeen päin ilmaistiin, että et osannut kertoa, että minut halusit! Vaikka lukemattomia kertoja yritin ja joka ikinen kerta vedettiin matto jalkojen alta. Sitä etääntyy ja tulee varovaiseksi, ei voi mitään!
Rakkaus lennättää ihmeellisiä valojuovia polulle, jota kuljet hänen kanssaan. Hetki hetkeltä kirkastuu tummunut päivä. Tiedät, että synkän pimeyden hetket ovat poistumassa ja eteesi on avautumassa kaunis ajanjakso, joka suo sinulle unohtumattomia hetkiä. Niitä, joiden varassa jaksat taas kulkea seuraavien vaikeiden aikojen lävitse. Tiedät, että niitä on tulossa lisää elämääsi varjostamaan, mutta enää et pelkää, sillä niilläkin ajanjaksoilla on oma tehtävänsä. Jokaisen jakson sisällä on opetus, jonka avaamiseen et kykene ilman sitä rauhaa, joka ympäröi sinua kaikkialla minne kuljetkaan. Noina hetkinä viisaus opettaa sinua enemmän kuin tiedätkään. Tuo viisaus, joka on ikivanhaa, mutta silti läsnä jokaisessa henkäyksessä. Viisauden tuulet nostavat sinut välillä korkealle, jotta voit nähdä kauemmaksi ja samalla ymmärtää kaiken olevaisen tarkoituksen. Mitään elämässäsi ei tapahdu sattumalta. Monilla asioilla ja tapahtumilla on syvempiä syitä kuin kykenet näkemään. Siksipä nuo matkat tuulten seurassa ovat tarpeellisia.
Seisot tukevasti maankamaralla, mutta osa sinusta kulkee tuulten mukana, saadakseen lisää oppia ja viisautta. Useasti on kysymys myös muista ihmisistä, joiden olemassaolo vaikuttaa sinunkin elämääsi. Heistä, jotka ovat jo poistuneet maan kamaralta ja heistä, jotka kulkevat joko lähellä tai kaukana. Tärkeätä on se, että silmäsi ovat avoimena ja korvasi tahtovat kuunnella sekä mielesi on valmiina ottamaan vastaan kaikkea sitä mitä tulet tarvitsemaan. Viisaus ei kasva omia aikojaan, vaan se saapuu luoksesi silloin, kun ylpeytesi on murrettu ja oma minäsi on poistunut valtaistuimelta, sallien näin itsekkyyden sinussa vähentyä ja rakkauden kasvaa. Kun sisäinen minäsi on koeteltu ja sopiva annos nöyryyttä on sinuun istutettu, silloin olet kykeneväinen näkemään ja kuulemaan enemmän kuin ennen sekä ymmärtämään monia olennaisia asioita ja niiden vaikutusmekanismeja.
Musiikkina: Somewhere in Time - Maksim Mrvica
http://www.youtube.com/watch?v=KfZ4D8Osk1s - klikkaa tässä, niin kuulet kauniin musiikin ja näet ihanan videon.
näitä. piupalipaupali.
Juuri näin vuorotellen annetaan ja ollaan saajan asemassa, mutta kuitenkin niin epävarmoina. Kumpainenkin pelkää menettävänsä kasvonsa, jos vastaus pyyntöön olisi kielteinen. Kuitenkin tavataan ja halutaan seuraa ja läheisyyttä. Kieltävää vastausta ei haluta kummallakaan puolella. Sen kertoo kyllä. Eleet ja ilmeet sekä jahkailuun käytetty aika. Kaunista, mutta myös kuluttavaa. Jokainen tavallaan mikään tapa ei ole se oikea. Se kun riippuu ihmisistä itsestään ja on myös arkuutta ja järkeä sekaisin.
Äsh mulle käy noin vähän väliä ihastuksien välimaastossa ja sokkeiloissa :)
Olen niin ihastunut,toinen myös...
Kumpikin vaan odottaa oikeaa hetkeä sanoa asiat suoraan...
Miksi onkin niin vaikeaa?
Vai onko vaan omaa kuvitelmaa?
Samaa.. :)