Minulla on nyt viikko laskettuun aikaan toisen lapseni siis. Minulla on jo 6 vuotias kotona ja käy eskaria. Eskari päivät on vain 4 tuntia päivässä ja aamut tyttäreni kanssa ovat aika kamalia. Joka ikinen aamu joudun tappelemaan hänen kanssaan samoista asioista eli pukeminen, syöminen ja hampaiden pesu. Siirtymätilanteet ovat hänelle vaikeita jostain syystä. No nyt alan olemaan todella väsynyt vaikka pitäisi kerätä energiaa toista tulokasta varten, mutta tuntuu että olen asian kanssa ihan yksin. Äitini ei voi tytärtäni ottaa hoitoon koska asuu eri paikkakunnalla ja tyttäreni pitäisi kumminkin käydä eskarissa. En tiedä mitä teen ,mutta nyt alkaa olemaan voimat loppu :( Olisiko kenelläkään mitään pientä neuvon poikasta?
Apua toisen lapsen kanssa
Hieman väsynyt
4125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaksamisia ja zemppiä rakauteesi,ja elämäntilanteesi.
Et kertonut viestissäsi onko mies mukana kuvioissa?
Jos yksin aamutoimet hoidat tyttäresi kanssa,niin on varmaan raskasta.
Tytär ilmiselvästi koettelee sinua. Katsoo,annatko missä asioissa periksi, ja mitä hän saa tehdä että saa periksi ym. Älä väsytä itseäsi,mutta sinun täytyy pysyä tiukkana lapsellesi,ettei tilanne aivan mahdottomuuksiin mene!
Minkälaista "tappelua" se on sitten? Tytär ei suostu pukemaan päälle? ulkovaatteita vai ihan ylipäänsä vaatteita? Jos sisävaatteitten kanssa temppuilee, anna lapsellesi aikaa valita itse omat vaatteensa mitkä laittaisi eskariin? Tyytyykö tähän. Jos ulkovaatteitten kanssa on ongelmia, annat kaksi vaihtoehtoa, joko hän itse pukee päällensä tai sitten sinä puet. Muita vaihtoehtoja ei ole. Jos ei auta; Anna mennä esikouluun ilman ulkovaatteita (jos olette autolla liikenteessä,tai jos on lyhyt matka eskariin),ei kerkiä paleltumaan ja oppii tästä että kannattaa laittaa suosiolla vaatteet päälle.
Syöminen: Jos ei syö, anna olla. Kyllä tämän ikäinen lapsi osaa jo itse kuunnella omaa mahaansa onko nälkä vai ei. Kyllä hän sitten syö kun nälkä tulee!
Hampaiden pesu: Tässäkin annat tytölle tasan kaksi vaihtoehtoa; joko hän itse pesee, tai sitten sinä peset hänen hampaat.
Pysy lujana ja tiukkana! Ja kas kummaa, kohta pääsette ilman nurinaa eskariin! Ja kaikilla on hyvä mieli.
Ja auttaako jos etukäteen sanot lapselle mitä aamupalan jälkeen tehdään,mitä seuraavaksi jne. tyttö näin osaa tietää mitä on eessä.
Tai auttaako esim. ansiotaulukko? Hyvästä käytöksestä saa taulukkoon tarran, tai jonkun, ja huonosta pois. Miltä kuulostaa. Kokeile.
Erityislapsen äitinä kiinnitin huomion siihen, että kerrot siirtymätilanteiden olevan hankalia. Mutta näistä asioista voit esim.neuvolassa puhua.
Eskari ei ole pakollinen, kyllä lapsesi voi sen aikaa olla poissa.
Ja varmasti siellä ymmärretään tämä väliaikainen ratkaisu.
Neuvolassa kerro tilanteestasi, luulisi sinun saavan sosiaalipuolelta kotiin avustajan väliaikaisesti.
oisko alkavaa mustasukkaisuutta? taitaa esikoista jännittää vauvan tulo... ota lapsi syliin kun on aikaa ja yritä kysellä että miksi hän ei halua syädä aamulla tai muutakaan kuuntele mitä hän vastaa voit myös puhua vauvasta kannustavasti esim: kyllä susta tulee HYVÄ iso-sisko, haluatko auttaa äitiä vaipan vaihdossa ja vauvan hoidossa? ja kun hommat sujuu huutamatta niin muista kehua ja toista päivittäiin lapsellesi että rakastat häntä ja vauvaa ihan yhtä paljon (itsellä 5v 3v ja 2kk ja 3v oli ajoittain mustasukkanen (tyttö) ja AINAkun vauvalle juttelen murunen tai muu hellittely nimi hän tulee ja kysyy enkö minä ole muru? et tykkää minusta?)
joten muista puhua tytölle mitä on tulossa ja myös kertoa että vauva vie tosi paljon aikaasi mutta silti rakastat tyttöä yhtä paljon ja pieni vinkki että ainakun vauva nukkuu niin hali ja pusuttele tyttöä kyllä se siitä.
Meidän perheessä on 9-vuotias adhd-poika, jolle siirtymätilanteet ovat olleet aina hyvin vaikeita. Muun muassa pukemisessa poikaa pienempänä auttoivat kovasti kuvakortit, jotka asettelin siihen järjestykseen, jossa vaatteet tuli pukea(alushousukortti, sukkakortti, t-paitakortti, housukortti, paitakortti).
Kortit voi tehdä itse ja niitä kannattaa ainakin kokeilla, jos tuntuu, etteivät vaatteet meinaa löytää tietä tytön päälle. Siirtymätilanteita kannattaa myös valmistella lapselle etukäteen, esim. "Kohta on aika lähteä päiväkotiin, tai kun olet syönyt, voit mennä pesemään hampaat". Se antaa lapsellekin aikaa valmistautua tulevaan siirtymään. Jos kyse on pelkästä uhmasta, ei siihen auta kuin aika ja kärsivällisyys, valitettavasti.
Olen itsekin vienyt joskus aikoinaan huutavan ja uhmakkaan poikani pelkässä yöpuvussa päiväkotiin, kun tämä ei halunnut pukea. Toista kertaa ei tarvittu, koska poika tajusi nopeasti itsekin, että oli vähän noloa mennä pyjamassa tarhaan.
Syöminen oli myös pitkään hankalaa, sillä en saanut poikaa pysymään pöydässä, mutta lapset ei tapa itseään nälkään, joten jos yhdellä aterialla syö huonosti, syö seuraavalla tai sitä seuraavalla paremmin. Älä siis tee numeroa, jos aamupala ei uppoa. Sama juttu hampaiden pesun kanssa. Älä turhaan väsytä itseäsi patistaessasi tyttöä hampaiden pesuun. Kerro sen sijaan aina välillä ohimennen, mitä tapahtuu, jos hampaita ei kiltisti ja huolella pese. Meillä poika oppi itsekin suht pienenä, että hampaat pitää pestä, ettei hammaspeikko puraise.
Olin itsekin välillä aivan loppu ja puhki, mutta kun opettelin hölläämään ja tajusin, että mitä enemmän patistan ja hermoilen, sen hankalammaksi lapsikin käy. Lapset kun vaistoavat vanhemman hermostumisen ja jos on taipumusta uhmaan, uhmaavat silloin kahta kauheammin.
Tämä meidän 9-vuotias on nykyään kiltti ja kuuliainen koululainen, joka selviytyy hyvin arjesta, mutta apuna ovatkin toimintaterapia sekä adhd-lääkitys.
Sen sijaan 2-vuotias kuopuksemme on erittäin uhmakas tapaus, jopa uhmakkaampi kuin esikoinen ja mielenkiinnolla odotankin, millaista hulabaloota arki tulee olemaan, kun vauvamme alkuvuodesta syntyy.
9- ja 2-vuotiaan välissä on vielä 8-vuotiaskin, joten aivan varmasti tämäkin äiti tulee olemaan väsynyt:) Nyt vain osaan ottaa asiat paljon rennommin kuin esikoisen ollessa pienempi.