Tutustuin, ihastuin, rakastuin, täysin itseni avasin, ennen näin en olisi pystynytkään, mutta jokin sinussa sai sen heräämään, syvä, vahva, omanlainen rakkaus, sille muistojani jaksan aina kantaa, parhain tunne turvallisuus, jaloin niistä nöyryys, olet kotini, turvani, satamani, olet asia joka ei unohdu, tulee tuulet, tulee myrskyt, tulee karikot, saa ne tulla, kanssasi kestän mitä vain, välillämme on tiukka side, ei liian löysä nyöri, ei liian kireäkään, vaalin tätä muistoa, vaalin myös sinua, olet toinen, olet osani, olet ihminen ihmiselle, olet rakkain, ei mitään liian suurta, sopivasti juuri meidän makuun, sopivasti juuri meille sopivaa, henkinen, fyysinen, ei liian täydellistä, mutta kaunista silti- I do
kotisatamani
aavantuollapuolen
14386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ai!! Onko se Juha??? Vaalea??? Sinisilmäinen???
MurrSinulle :)
http://kotomatrix.ru/images/lolz/2008/09/22/4.jpg
Ei Juha, ei vaalea eikä sinisilmäinenkään:)
N->M, jottei naiset kaipaile turhia.
Tietääkö tämä toinen, osasi, jne...mitä tunnet?
Kyllä tietää,olemme läheisiä ja on hyvin tärkeä henkilö elämässäni. Ei ole siis sitä täällä vaan ihan tuolla oikeassa elämässä. Kun vuosia tuntee jotain yllättävää, jota ei voi oikein aina edes sanoinkuvailla eikä tunteitakaan esiin joka sanalla tuoda, on ilo jakaa ne siten miten pystyy myös muualla.
Niin me muutuimme yhdeksi ruumiiksi keskellä vilkasta katua. Koskaan ei kukaan ole niin halannut kuin halasimme me, rakastuneet ja nuoret. Kaikki avautui valoisana, tiekin paljon leveämpänä ja me kovin tiiviiinä. Niin tyyntyi hiljaa mainingit ja lakastui leimaus, mutta iltaisin pimeään laitoin lyhydyn valoksi kuin majakkaan. Tänne voit tulla turvaan aalloilta, vaikka varjoistakin ja seuraat vain valoani. En ole vieläkään hävinnyt, en kaikonnut ja kun kierähdät vuoteellamme olen edelleen selkäsi takana ja odotan yhteistä unta.
..."mutta iltaisin pimeään laitoin lyhdyn valoksi kuin majakkaan"...
...."Tänne voit tulla turvaan aalloilta, vaikka varjoistakin ja seuraat vain valoani. En ole vieläkään hävinnyt, en kaikonnut ja kun kierähdät vuoteellamme olen edelleen selkäsi takana ja odotan yhteistä unta"...
Kaunista. Rakkaus voi koskettaa, mutta kun se koskettaa syvältä ja suoraan... ei voi sanoilla sitä enää ilmaista. Rakkauden voi kokea toistamiseenkin elämässään, mutta uskon, että ihminen sisimmässään ymmärtää kun se...Rakkaus..... on saapunut syvälle ytimeen ja kun se ei sieltä lähde, ei edes kulumalla, eikä puhaltamalla myötätuuleen.
Saahan sitä haaveilla, mutta tarinasi ei ole totta.
;), valitettavaa sinua ajatellen, mutta haaveilusta ei ole nyt kyse. Ihan tosi elämää tulee elettyä myös katsos.
tässä olikin hienoa kirjoitusta. Noin se pitäisi olla juuri, ei liian täydellistä, mutta juuri passelia molemmille osapuolille. Hienosti tuotu fiilikset julki
..satama...joskus on myös se purjehdus / myrskyt...hyvä että on satama
Tunnemeren kuohussa,
kaksi kastunutta luodolla.
Läsnä joka solulla,
se on sallimista luotolla.
Tahto olla vahva nyt,
ehkä selvänä ja tahdikas.
Itsetunto elpynyt,
vihdoin lupa olla toiveikas.
Se on ihoa ja hiuksia,
kämmen sinun lanteillas.
Mustasukkaisuutta, pelkoa.
Viimeinen viini juomatta.
Rakkaus, anna meille vastaus.
Rakkaus, vanhan liiton viisaus.
Lapsen ensi puristus
Virsi vaari-vainaan haudalla.
Yhden hetken hairahdus,
tulevaisuus vaakalaudalla.
Sitten keinutuolin narina
Itkut, naurut ihoon uurtuneet.
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
Se on päättymätön tarina
sydämistään kiinni juurtuneet.
Se on himoa ja huutoa
ja tunnin päästä ikävä.
Mustasukkaisuutta, pelkoa.
Viimeinen viini juomatta.
Rakkaus, anna meille vastaus.
Rakkaus, vanhan liiton viisaus.
Rakkaus, anna meille vastaus.
Rakkaus, helpottava huokaus.
Rakkaus, anna meille vastaus.
Rakkaus, vanhan liiton viisaus.
Rakkaus, järkikullan sakkaus,
Rakkaus, siinäkö se vastaus?
Kotisatama on hyvä olla kaikilla, kaikilla niillä jotka sitä arvostaa. Nimittäin tuulia ja myrskyjä sekä niitä aakeita laakeita rankkasateita tulee välillä joka meren sopukoista ja silloin punnitaan kuinka vahva satama itse kullakin on. Jos satamasta huolehtii ja antaa sille arvoa, kestää se kaikki nuo edellä mainitut ja vielä vähän enemmänkin. Ei siihen taikuutta tarvita, ei ilotuksia joka päivä, ei merkkivaloja taivaalta, eikä kuuta pimeästä, vain se riittävä mikä pitää sataman tiukasti oikealla polulla aallokoista huolimatta. Siihen tarvitaan paljon, mutta oikeanlaisesti kasassa pidettynä, se ei vaadi hurjia kunnossapitotoimia. Satama säilyy jos vain usko säilyy.
Söpöä:)