Hei, elikkä siis poikani on pyytänyt koiraa jo pari vuotta, ja ajattelin että hankkisin hänelle karvaisen kaverin.
Poikani on 14-vuotias, hieman ujo, mutta vastuuntuntoinen nuori mies, hän ei oikein uskalla yksin ulkona liikkua, koska hänen kimppuunsa on hyökätty 2 kertaa (jonkinlaiset jengit). ajattelin että koiran kanssa hän uskaltaisi enemmän mennä ulos... meillä on koirakokemusta, itselläni on joskus ollut collie ja mäyräkoira. pojan elämän aika ei kuitenkaan ole ollut, mutta poika tietää paljon koirista, koska ystävilläni ja sukulaisilla on koiria. en siis tiedä että minkälaisen koiran sitten hankkisimme, joten kysyn sitä teiltä. koiran pitäisi olla helposti koulutettava koska tulisi "meidän" ensimmäiseksi, lyhytkarvainen, ja keskikokoinen. ja sellainen jonka kanssa poika tuntisi olonsa turvalliseksi ulkona (en nyt tarkoita mitään egoilua). päivässä koira saisi parin tunnin lenkin päivässä (minulta) pissatukset (poika & minä). poika on puhunut staffordshirenbullterrieristä, mutta en tiedä että olisiko se aivan sopiva meille. koiran kanssa harrastettaisiin tokoa. anteeksi hiukan vajaa teksti, kirjoitin tämän kiireessä, saa toki kysyä lisää!
Poikani on 14-vuotias, hieman ujo, mutta vastuuntuntoinen nuori mies, hän ei oikein uskalla yksin ulkona liikkua, koska hänen kimppuunsa on hyökätty 2 kertaa (jonkinlaiset jengit). ajattelin että koiran kanssa hän uskaltaisi enemmän mennä ulos... meillä on koirakokemusta, itselläni on joskus ollut collie ja mäyräkoira. pojan elämän aika ei kuitenkaan ole ollut, mutta poika tietää paljon koirista, koska ystävilläni ja sukulaisilla on koiria. en siis tiedä että minkälaisen koiran sitten hankkisimme, joten kysyn sitä teiltä. koiran pitäisi olla helposti koulutettava koska tulisi "meidän" ensimmäiseksi, lyhytkarvainen, ja keskikokoinen. ja sellainen jonka kanssa poika tuntisi olonsa turvalliseksi ulkona (en nyt tarkoita mitään egoilua). päivässä koira saisi parin tunnin lenkin päivässä (minulta) pissatukset (poika & minä). poika on puhunut staffordshirenbullterrieristä, mutta en tiedä että olisiko se aivan sopiva meille. koiran kanssa harrastettaisiin tokoa. anteeksi hiukan vajaa teksti, kirjoitin tämän kiireessä, saa toki kysyä lisää!
Vastaukset 16
Vanhimmat
En kyllä itse lähtisin tuon syyn takia koiraa ottamaan. Koiran tarvis olla todella suuri, että se fyysisesti pelottaisi näitä "jengiläisiä" Ja jos sen pentuna ottaisitte, niin siitä ei olisi edes hyötyä kenenkään pelotteena.
Laittaisin pojan mielummin itsepuolustus kursseille, sen lisäksi että oppisi puolustamaan itseään saisi myös itseluottamusta ja kavereita.
Enkä tarkoita nyt sitä että poika oppisi "hakkaamaan" ketään, kyllä niissä selvät säännöt lapsille opetetaan mikä on itsepuolustusta ja mikä ei.
Muutoin kyllä tuon ikäiselle voisi harkita koiraa kaveriksi, vallankin jos päävastuu on vanhemmilla. Lyhytkarvainen ja helposti koulutettava voisi olla esim. labbis, lyhytkarvainen collie. Paljon tietysti muitakin, mutta tässä nyt ekana mieleeni tulevat.
Eli ei oikein staffia, sillä vaikka se on ihmisystävällinen oikein kasvatettuna, niin ensimmäisen koiran kanssa voisi mennä helposti myös pieleen. Mutta tärkeimpänä seikkana näkisin että staffit ei tahdo tulla muiden koirien kanssa juttuun, ainakaan saman sukupuolen kanssa. Ja se on voimakas koira, joten ellei poikasi ole todella raamikas kaveri jolla muskelia riittää, niin vahinkojen välttämiseksi suosittelen vaihtamaan ajatuksiin jonkun muun. Tuo edellisen mainitsema itsepuolustuskurssi kyllä kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta akuuttiin ongelmaan. Ja koira vain seurakoiraksi. Spanielit, setterit, noutajat ym.
Staffinarttu on kylläkin helpommin peruskoulutettavissa kuin joku setteri- tai noutajauros.
Miksi poikasi kimppuun ollaan hyökätty ? Oletko varma, ettei hän itse ole ollut syyllinen ?
kiitos viesteistänne!
selvennän vielä, emme ole ottamassa koiraa pelkästään sen takia että puolustaisi poikaa. kummatkin tykkäämme koirista todella paljon, ja koira on ollu jo kauan harkinnassa.
Poika ei ole ihan heikommasta päästä, mutta on se vaikeaa n. kymmenelle vastusta pistää. staffeista vielä, naapurimme vanhemmalla miehellä on staffi narttu, jota poika on pari kertaa vienyt ulos, ja kyllä on pärjännyt ihan hyvin sen kanssa.
ensimmäisella kerralla jengi tuli pyytämään tupakkaa, tutkivat pojan taskut, ja rikkoivat puhelimen ja hakkasivat, 10-vuotias serkku oli mukana joka hälytti minut paikalle mutta tämä jengi kerkesi pakenemaan, teimme rikosilmoituksen, jonka takia toisen kerran pahoinpitelivät pojan. eli ei, poikani ei ole ainakaan mielestäni mitenkään syyllinen.
Että pahoinpitelevät sen koirankin seuraavalla kerralla, hommaatteko sit tiikerin vai karhun seuraavaks?
"poika on puhunut staffordshirenbullterrieristä" nimenomaan sen egoilun takia juuri staffista puhunut.. Juuri tälläisille ihmisille EI MISSÄÄN NIMESSÄ koiraa!! Idioottejako olette? Ja vaikka poika pärjäisikin "naapurin staffin" kanssa, niin ei se tarkoita sitä että pärjäisi muidenkin staffien kanssa.
Staffikin vaatii aika hurjat lenkit että väsähtää.
Ja kuka sanoi "Mutta tärkeimpänä seikkana näkisin että staffit ei tahdo tulla muiden koirien kanssa juttuun, ainakaan saman sukupuolen kanssa".. Eiköhän tämä vika ole sitten kaikilla roduilla? Ällöttää ihmisten yleistys tietyistä roduista.
Se on täysin sieltä kasvattajasta/omistajasta kiinni että minkälainen koirasta tulee.
KIITOS!!
"Ja kuka sanoi "Mutta tärkeimpänä seikkana näkisin että staffit ei tahdo tulla muiden koirien kanssa juttuun, ainakaan saman sukupuolen kanssa".. Eiköhän tämä vika ole sitten kaikilla roduilla? Ällöttää ihmisten yleistys tietyistä roduista.
Se on täysin sieltä kasvattajasta/omistajasta kiinni että minkälainen koirasta tulee."
Näinpä.. Se riippuu myös miten se pentuna sosialistetaan (vai miten nyt tuo kieliopillisesti oikein sanotaan) muihin koiriin. Suvussani on monella koira, saattaa olla jopa 2-3 koiraa perheessä, ja aina juhannuksena kokoonnumme mökille ja toki kaikki koirat mukana (parhaimmillaan ollut 15 koiraa siellä mökillä). Kaikki koirat tulevat toimeen toistensa kanssa, ja antavat toisilleen niitten oman tilan kun toinen sitä haluaa, ja leikkivät sulassa sovussa. Ja rodut vaihtelevat, ja pienin rotu on kaniinimäyräkoira ja suurin dobermanni/belgianpaimenkoira (lähes samankokoisia, dobberi narttu ja belgi uros).
Uskon, että hyvällä koulutuksella, ja miten sosialistetaan pentuna muihin koiriin (sukupuolesta riippumatta), staffistakin saa sosiaalisen koiran, eikä ole ensimmäisenä osoittamassa aggressiivisuutta toista koiraa kohtaa saatika ihmistä
.... :D Poika on puhunut tästä rodusta sen takia juuri koska on ollut tekemisissä sellaisen koiran kanssa, ja on tykännyt siintä. toki on eri asia ottaa itse staffi kuin hoitaa hetken sellaista, mutta enpä usko että poika sellaista sen takia haluaa että "TAPPAJAKOIRAN" näköinen, luonteeltaan ovat todella leppoisia ja mukavia otuksia, oikealla koulutuksella. mikäs kumma kaikilla näillä keskustelupalstoilla on, kun kaikki luulee heti sitä pahinta tietämättä puoliakaan asiasta...
Tokihan pojan koira pitää saada, mutta ei tuosta syystä. Jonkin kamppailulajin aloittaminen voisi tuoda pojalle itseluottamusta, koittakaa myös päästä keskustellen tapahtuneesta yli.
Pelokkaan taluttajan koirasta tulee helposti remmiräyhä, koska se tuntee tarvetta puolustaa omistajaansa. Vastaantulijoille rähjääminen on aika sietämätön ominaisuus koirassa, puhumattakaan tilanteesta, jossa se kohdistuisi ihmisiin. Jos sellainen koira sitten vahingossa pääsee irti, se puree heti.
Rotua en osaa suositella, mutta ajattele, että sinä itse olet koiran vastuullinen omistaja käytännössä. Pojan ei ole hyvä lähteä egoaan paikkailemaan koiran avulla, vaan rauhassa kasvattaa luottamustaan, jotta voisi olla rauhallinen ja itsevarma koirantaluttaja.
14-vuotias voisi myös ilahtua pienemmästä koirasta, joka vetää tyttöjen mielenkiinnon puoleensa! Kyllähän sellainenkin huomio kasvattaa nuoren miehen itsetuntoa. Kuinka monen nuoren paras kaveri onkaan ollut juuri koira!
Kyllä 14-vuotiaalle voi hyvinkin jo hankkia koirakaverin varsinkin kun on vanhemmilla selkeästi ajatus ottaa koirasta päävastuu. Jos koira sen lisäksi saa parin tunnin lenkin ja tokoilua tms. niin kyllä tuollaisella aktivoinnilla jo monikin rotu pärjää. Mikään koira ei pentuna ole pelottava, mutta toisaalta monikin koira kyllä puolustaa omistajaansa. Kuten aloittajakin jo sanoi, ei koira pelkästään turvaksi tule. Ja tuskin poikakaan sentään koko aikaa ulkona pelkää? Itsepuolustuskurssi voisi tietysti silti antaa turvallisuudentunnetta ainakin nopeammin, kuin koiran kasvattaminen.
Staffi voi olla hyväkin vaihtoehto, mutta silloin todella pitää olla yhteinen linja kasvatuksessa. Toki näin kaikilla roduilla pitäisi olla. Yleisesti jos kokemusta jo Colliesta on niin eikö lyhtkarvainen sellainen olisi mainio vaihtoehto? Ymmärtääkseni on terveempi kuin pitkäkarvainen. On myös suht iso täysikasvuisena ja uskoisin myös collien urahtavan, jos joku käy päälle vaikka muuten rauhallinen olisikin.
Kiitos teille vastauksistanne :) Olen tässä hiukan jo googlettanut itsepuolustuskursseja ja pojan kanssa keskustellut että olisiko hän valmis sellaiseen. olemme myös keskustelleet tapahtuneesta ja pojalla on jo pahimmat traumat takana. ja olen huomannut ettei aina äidin kanssa ole kiva olla ulkona niin olen pyytänyt sukulaispoikia pojan kanssa kulkemaan ulkona että itsetunto kasvaisi pikkuhiljaa... lyhytkarvainen collie voisi olla hyvä vaihtoehto, tuttu rotu jo minulle, sopivan kokoinen ja muutenkin täyttyy meidän kaikki kriteerit, kiitos Inita!
tutustu rotuun nimeltä RANSKANBULLDOGGI:)
Manchesterinterrieri voisi olla myös hyvä vaihtoethto. Se on keskikokoinen koira, millä on lyhyt karva ja vaikuttaa oikein mukavalta luonteeltaan. Se muistuttaa myös ulkonäöltää dobermannia, joten monia varmaan saattaisi ainakin vähän pelottaa. Toki se myös suojelee, kuin tarve vaatii.
Ota kaukkari niin jengiläisillä on vähän aikaa muuta tekemistä.
Kaukasianpaimenkoirakin tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia. Kaukasianpaimenkoirien aggressiivisuuteen vaikuttaa yleensä selvästi myös se, ettei niille tarjota liikuntaa ja harrastustoimintaa riittävästi, eikä niitä olla totutettu vieraisiin tai koulutettu riittävästi tottelemaan. Olen huomannut, että kerrostalojen kaukasianpaimenkoirat ovat paljon rennompia, sosiaalisempia ja avoimempia kuin omakotitalojen, koska ne saavat kerrostaloissa asuessaan keskimäärin paljon enemmän liikuntaa, harrastustoimintaa, ihmiskontakteja (tottumista) ja koulutusta kuin omakotitaloissa.