Bipo, bipo ja bipo

Tähän on vähän vaarallista kommentoida, mutta mitä olen näitä palstoja lukenut ja ystävääni seurannut, niin moni sairastunut on kyllä leimannut itsensä omalla sairaudellaan tahtomattaan tosin. Tämä sairaus vaikuttaa joskus niin voimakkaasti ihmissuhteisiin ja siten moneen ihmiseen. Toivottavasti ihmiset osataan kohdata yksilöinä, vaikka tietyt piirteet ovat ominaisia sairastuneille. Jos käytös poikkeaa paljonkin normaalista, on sille hyvä löytää ymmärrettävä selitys, mutta se taas ei tarkoita sitä, että lappu otsassa pitäisi kulkea.

Onhan se noinkin, mutta joskus hieman harmittaa. Pitäisi vissiin esitellä tästä lähtien itsensä bipona, eikä omalla nimellä. Eikä tämä ole yksin meidän ongelma, vaan yleensäkin mielenterveysongelmista kärsivien. Aina olet se sairas ihminen, etkä mikään yksilö. Suurin osa ihmisistä näkee meidät sairaina tapauksina, joilla ei ole omaa persoonaa.

Kuten mainitsin, älä ala kulkea lappu otsassa. Ja kannattaa huomata ja muistaa myös se totuus, että se, millaisena kuvittelet ihmisten näkevän sinut, ei ole se, miltä sinä oikeasti muille näytät, tai mitä muut sinusta ajattelevat. Olipa vähän kimurantisti sanottu, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitin. Eivät he tiedä sinusta sitä, minkä sinä itse tiedät.

Bipo on lyhenne bipolaarihäiriötä sairastavasta - ei sen enempää. Täällä kirjoittaessa se on siis lyhenne, ei sen enempää. Kyllä skitsofreniaa sairastavatkin skitsoksi lyhennetään kun ei kokoaika jaksa toistaa samaa pitkää sanaa. Ei kukaan normi elämässä kadulla, töissa, kotona ja harrastuksissa mistään bipoista puhu. Olette varmasti huomanneet. Bipot saavat normielämässä aivan liian vähän huomiota tautinsa suhteen, monet sairaat teot menevät läpi ihan vain luonteenpiirteidän, vaikka jokainen vähänkään tautia ymmärtävä näkee heti, että ei tuo nyt tervettä ollut.

Minusta bipot itse leimaavat itsensä sairaaksi silloin kun on voimakas tarve selitellä, mitä on tullut tehtyä. Selittelemällä, että on sairas ja bipo, saa silloin helpoiten synnit anteeksi, eikä ole itse tahallisesti vastuussa vahingoista. Bipo diagnoosi näyttäää toimivan kuin laastari, millä haavoja paikkaillaan esim parisuhteessa.
Tässä esimerkki - isä tuhlasi viinaan ja juhlimiseen kaikki perheen säästöt ja velkaakin jäi. Normaali ihminen = tyhmä ja edesvastuuton. Bipo= sairas, joka elämän alamäessä voi saada myötätuntoakin osakseen. Kumman selityksen itse valitsisit ?
Ikävä sivuoire tietysti on, että viattomatkin bipot saa saman leiman, mitä sairaudesta yleisemmin tiedetään. Sairausdiagnoosi on syytä pitää omana tietonaan, jos haluaa välttyä leimaamiselta.

Bipo on siitä hullu sairaus, että se todella voi saada kunnollisenkin ihmisen tekemään täysin vastuuttomia ja järjettömiä tekoja. Niistä tyhmistä ja edesvastuuttomista normaali ihmisistä osa saattaa olla bipoja ilman diagnoosia.

En halua mitenkään puolustaa bipojen tekoja, itse olen niistä syvästi joutunut kärsimään ja maksamaan, mutta silti, ne ovat sairauden aiheuttamia. Minä tiedän, että ex-mieheni ei ikinä olisi normaalimielentilassa tehnyt asioita, joita hän teki maniassa. Miksi se mania ei koskaan mennyt ohi ja miksi hän ei ole palannut normaaliksi, sitä en tiedä. Tunsin hänet kuitenkin yli 20 vuotta, joten uskon tietäväni kuka hän oikeasti/terveenä on. Sairaus todella muutti miehen.

Todennäköisesti bipo miehesi ei halunnut kohdata moitteita ja omaa vajavuuttaan. Hänelle oli helpompaa aloittaa uusi elämä, uudelta pohjalta ilman menneisyyden taakkaa.
Julkisuudesta ja tuttavapiiristä tunnen vastaavia erotapauksia. Voin kuvitella ikävän ja hädän kuolemaa suuremmaksi tragediaksi, koska perheestä pois lähtö on ollut toisen oma valinta, ilman mitään selityksiä.
Kun olin läheltä seurannut ikäviä eroja, päätin, etten ikinä ripusta omaa elämääni toisen ihmisen varaan, vaikka sitten naimisissa olenkin. Merkillistä oli, että bipoja karttavana ihmisenä, sainkin lopuksi kuulla, että olen bipo itsekin.

Robbss, kiitos myötätunnosta. Totta, hänen äkkilähtönsä on ollut minulle ja lapsille valtava tragedia. Siinä hajosi niin hirvittävän paljon, myös menneisyys, sitäkään ei katso enää samassa valossa kuin ennen.

Minä olen ollut hänen lähtönsä jälkeen seurustelematta. Yksinolo on tuntunut turvallisemmalta, kuin se, jos pitäisi luottaa omia asioita toisen ihmisen käsiin. Olen myös päättänyt, että mitä ikinä tulevaisuus tuokin tullessaan, minä en myöskään enää koskaan ripusta omaa elämääni toisen ihmisen varaan, en henkisesti enkä taloudellisesti. En tekisi sitä enää, vaikka naimisissa olisinkin.

Juuri noin se varmasti onkin, on helpompi aloittaa uusi elämä, ilman menneisyyden taakkaa. Puhtaalta pöydältä ja uudessa suhteessa. Menneisyyden käsitteleminen voi vaan olla liian vaikeaa. Ymmärrän tämän. Vaikkakin minun mielestä se ei ihan oikein. Vanhat asiat jäävät käsittelemättä ja ne tuo varmasti myös uuteen suhteeseen. Totuus on ettei menneisyyttää pääse pakoon, sillä se muokkaa sen mitä tänään olet.
Ymmärrän myös tuon Taikan ajatuksen täysin, että on turvallista olla yksin. Ja minulla myös sama ajatus, etten koskaan ripustaudu toisen ihmiseen niin niin henkisesti kuin taloudellisestikkin. Oman itsenäisyyden säilyttäminen on minulle nykyisin elämän tehtävä.