Olen odottanut mielenkiinnolla vastauksia kirjoituksiini. Olen saanutkin vastauksia. Herää kysymys?
Ketä kiinnostaa päityneen jorinat perjantaisin?
Näköjään kaikkia niitä jotka ovat lukeneet näitä viestejä. Hmph.
Omahyväiseksihän tässä tulee. Mä taidan olla Ford Prefect(jotka eivät tiedä kuka on Ford Prefect, lukekaa linnunradan käsikirja liftareille).
Tuskin tulen omahyväiseksi. Tuskin tulen ylpeäksi. Mut kieltämättä mä oon aika hyvä jätkä.
Nämä kirjoitukset mitä olen kirjoittanut ovat henkilökohtaisia, mutta samalla aika yleisiä. Olen alkanut miettimään (herättää jossain joukossa kysymyksiä) että milloin minut tunnistaa joku.
Eräs kaveri jo tunnisti, mutta se ei haittaa sillä hän on jo Ford Prefect. Mietin sitä hetkeä kun joku puolituttu, työkaveri, baarinomistaja, portsari, kuppainen huora, homoperse-seksuaalisuuden tarpeenpoistaja-ruoskamies, postinjakaja tai joku muu tunnistaa minut.
Olisi aika jämäkkää tunnistaa joku joka lukee näitä kirjoituksia. Ehkä samaan tapaan kuin ajattelette että kukahan noitakin jorinoita kirjoittelee, ajattelen että kukahan näitäkin jorinoita lukee.
Mutta täytyy hetiperään myöntää. En ole erityisen sosiaalinen selvinpäin. Olen asiallisen kohtelias (tämän uskominen vaatiikin sitten lukijalta muutaman kaljan tai paukun).
Mut sitten tähän perjantaihin:
Nyt on hyvä fiilis.
Helvetin pienistä asioista hyvä fiilis syntyy.
Katselin epämääräistä näyttöä, sumeaa ja muutenkin epätarkkaa kaksi vuotta. Nyt sain ostettua kunnon LSD- (lue LCD) näytön ja asiaan kuuluvan tosi äpetsyn hiiren.
Ja lisäksi kossupullon.
Pienistä asioista tulee aivan järjettömän hieno FIILIS!
En malta olla kertomatta klisettä (tämä on lainaus, hivenen muunneltu):
Ajattele astiaa. Täytä se isoilla kivillä. Isot asiat vievät kaiken tilan.
Sen jälkeen täytät astian hiekalla ja huomaat, että pienet asiat täyttävät ne aukot jotka isoilta asioilta jäi täyttämättä.
tauko. Miettikää isoja ja pieniä asioita.
.
.
.
.
.
Täytä sen jälkeen astia kaljalla ja huomaat että aina on tilaa yhdelle tuopille!
prööt... siinä teille vitsi.
Ketä kiinnostaa päityneen jorinat perjantaisin?
Näköjään kaikkia niitä jotka ovat lukeneet näitä viestejä. Hmph.
Omahyväiseksihän tässä tulee. Mä taidan olla Ford Prefect(jotka eivät tiedä kuka on Ford Prefect, lukekaa linnunradan käsikirja liftareille).
Tuskin tulen omahyväiseksi. Tuskin tulen ylpeäksi. Mut kieltämättä mä oon aika hyvä jätkä.
Nämä kirjoitukset mitä olen kirjoittanut ovat henkilökohtaisia, mutta samalla aika yleisiä. Olen alkanut miettimään (herättää jossain joukossa kysymyksiä) että milloin minut tunnistaa joku.
Eräs kaveri jo tunnisti, mutta se ei haittaa sillä hän on jo Ford Prefect. Mietin sitä hetkeä kun joku puolituttu, työkaveri, baarinomistaja, portsari, kuppainen huora, homoperse-seksuaalisuuden tarpeenpoistaja-ruoskamies, postinjakaja tai joku muu tunnistaa minut.
Olisi aika jämäkkää tunnistaa joku joka lukee näitä kirjoituksia. Ehkä samaan tapaan kuin ajattelette että kukahan noitakin jorinoita kirjoittelee, ajattelen että kukahan näitäkin jorinoita lukee.
Mutta täytyy hetiperään myöntää. En ole erityisen sosiaalinen selvinpäin. Olen asiallisen kohtelias (tämän uskominen vaatiikin sitten lukijalta muutaman kaljan tai paukun).
Mut sitten tähän perjantaihin:
Nyt on hyvä fiilis.
Helvetin pienistä asioista hyvä fiilis syntyy.
Katselin epämääräistä näyttöä, sumeaa ja muutenkin epätarkkaa kaksi vuotta. Nyt sain ostettua kunnon LSD- (lue LCD) näytön ja asiaan kuuluvan tosi äpetsyn hiiren.
Ja lisäksi kossupullon.
Pienistä asioista tulee aivan järjettömän hieno FIILIS!
En malta olla kertomatta klisettä (tämä on lainaus, hivenen muunneltu):
Ajattele astiaa. Täytä se isoilla kivillä. Isot asiat vievät kaiken tilan.
Sen jälkeen täytät astian hiekalla ja huomaat, että pienet asiat täyttävät ne aukot jotka isoilta asioilta jäi täyttämättä.
tauko. Miettikää isoja ja pieniä asioita.
.
.
.
.
.
Täytä sen jälkeen astia kaljalla ja huomaat että aina on tilaa yhdelle tuopille!
prööt... siinä teille vitsi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on se viesti jolla tarkistan mitä olen kirjoittanut.
Tätä ei ole tarkoitettu yleiseen levitykseen. Mutta sinne tämä menee. Nukuttaa.
kuullostat ihan vuorisen juhalta(juoppohullun päiväkirja)
Vai noin pahasti on asiani. Ehkä olisi paikallaan tyylin vaihto, raitistuminen tai muuten vaan itsetutkistelun paikka.
Huvittavaahan se on, alkoholistit eivät myönnä olevansa alkoholisteja. Portsarit eivät myönnä olevansa aivokuolleita banaaneja. Eivätkä itseriittoiset kirjoittajat myönnä olevansa turhanpäiväisiä jaarittelijoita.
En ole alkoholisti (taustalta kuuluu säälin- ja naurunsekaisia purskahduksia). En ole portsari. Turhanpäiväinen jaarittelija myönnän olevani.
Mutta toisaalta. Mä oon leipääntynyt hivenen siihen että pitäisi olla jotain asiallista. Mitä himputin pahaa siinä on jos ottaa perjantaisin perskännit, potee lauantaina krapulaa ja sunnuntaina pyörittelee peukaloitaan uuden elämän alussa. Tylsää. Toki.
Asiallisena saa olla viikot pääskytysten.
No jaarittelua lisää sitten joskus. Vaikkakin olen luvannut (toinen käsi ristissä seläntakana itsensä kanssa) etten enää kirjoittele humalassa mihinkään.
PS. Siitä alkoholismista. Sain odottamattoman vapaapäivän huomiseksi, joten mars viinakauppaan ja kossua ostamaan. Turmiolle vievät jaarittelijan polut tänä iltana.