En kirjoita kenellekkään
tuulelle joka vaeltaa
sateen itkulle
lauluni on kuin tuuli
humisee ja soi
yön pimeydessä
puhun mustalle maalle
ja sinulle
tuulelle joka vaeltaa
sateen itkulle
lauluni on kuin tuuli
humisee ja soi
yön pimeydessä
puhun mustalle maalle
ja sinulle
Vastaukset 6
Vanhimmat
Upea !!
...nousi pala kurkkuun ja selässä juoksivat kylmät sormet...
Kiitos tästäkin, nyt ennen lumen tuloa maa on
kova ja....kuolllut, arvaat ehkä miksi kirjoitin tään.
Muistelen, että joskus vuosia sitten olisit kirjoittanut ehkä samalla otsikolla runon. Varmaan suunnilleen samanlainen sisältö, jota en kyllä muista.
Mutta tämä, tämä on jotain ainutkertaista kerrontaa. Haikea, luonnon elementein koristeltu pieni, suuri kokonaisuus.
Hei uller ja kiitos kommentistasi, olet oikeassa että olen kirjoittanut kyseisen
runon vuosia sitten. Olen kirjoitellut niin paljon runoja viime vuosien aikana
että en muistanut laittaneeni tämän jo aikaisemmin palstalle, harmillista.
Kun yleensä kirjoitan suoraan ruudulle ja tämä oli muiden enempi
privaatti runojeni joukossa (siis ns. pöytälaatikkorunojen) niin tuli
laitettua se tänne. Hyvä kun huomasit tuon etten toiste tee samaa
"virhettä" ja kiva kun muistit sen näin pitkän ajan takaa.
Ja kaikki kuuntelee.
Runoasi.
Se puhuttelee.
Kiitos
Kiitos itsellesi Margitta, tsekkaan myöhemmin sinun
ja muiden runoja, tämä päivä on ollut täynnä kaikenlaista mutta
yritän ehtiä.