Hieman ehkä ironista, että otan aiheen esille näin 11.11.11, mikä tunnetaan suosittuna merkkipäivänä. Mutta asiaan:
Parisuhteeni on kestänyt nyt reilun puoli vuotta. Iästäni sanon sen verran, että peruskoulu on jo kaukana takana. Olen jo vuosia tiedostanut, että parisuhde ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja vaikeitakin aikoja tulee. Nyt on kuitenkin ehkä realismi hahmottunut ja tällä hetkellä suhde polkee paikallaan.
Allekirjoittanut joutuu olemaan aina aktiivinen osapuoli; kysyin numeron, tein suhteessa aloitteen. En missään vaiheessa painostanut, yritin olla mahdollisimman hellä. Suhteen toinen osapuoli ei kuitenkaan vaivaudu koskaan edes soittamaan minulle. Kerran halusin oikeasti katsoa, miten pitkään hän jaksaa odottaa, niin odotti 11 päivää. Sitten vasta laittoi viestiä tulemaan. Eli olen mielestäni ottanut lähes täysin vastuun suhteesta, enkä jaksa enää kovin kauaa tälläistä.
Toinen seikka on se, että aina kun kysyn kuulumisia tai että mitä tehdään tai milloin nähdään, niin vastaus on yleensä "Kävin töissä", ja aina on minun päätettävissä milloin nähdään tai mitä tehdään. Haluan vaihtelua tekemiseen, mutta nyt lähinnä tapaamiset menee täysin samalla kaavalla ja jos toinen osapuoli jotain ehdottaa, hän jättää sen homman toteuttamatta.
Olen yrittäny kannustaa häntä harrastuksiin ja olemaan kavereidensa kanssa, mutta tuntuu, että hänen elämänsä pyörii täysin työn ja opiskelun ympärillä. Hän peruu kaikkia mahdollsia menojaan, jopa harrastuksiaan jonkun ihan ihme syyn takia. Pitäähän itselleen tärkeisiin asioihin panostaa, mutta henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta, jolla ei ole noitten lisäksi mitään muuta elämää. Tai mahdollisesti onkin, miksei hän siitä kerro?
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että täällä puran ongelmiani. Olen puhunut hänen kanssaan tästä, että en ole tyytyväinen tilanteeseen ja olen yrittänyt kannustaa toista hänen tekemisissään. Haluan nähdä vaivaa suhteen eteen, mutta jos toinen ei nää, niin tilanne on hyvin ongelmallinen. Nytkin olen asuntolassani yksin ja en kutsu seurustelukumppaniani tänne. Ehkä pääsyy, että ei edes henkiökohtaisesti kiinnosta.
Joten ajattelin kysyä; Olenko täysin sydämetön. jos puhun asiat hänen kanssaan läpi ja totean, että suhde ei toimi? Mitä voisin tehdä eri tavalla? Murtuuko toinen osapuoli? Hänen mielestään kaikki on hyvin ja viimeksi vain naureskeli, kun suhteemme tilanteesta keskustelin.
Parisuhteeni on kestänyt nyt reilun puoli vuotta. Iästäni sanon sen verran, että peruskoulu on jo kaukana takana. Olen jo vuosia tiedostanut, että parisuhde ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja vaikeitakin aikoja tulee. Nyt on kuitenkin ehkä realismi hahmottunut ja tällä hetkellä suhde polkee paikallaan.
Allekirjoittanut joutuu olemaan aina aktiivinen osapuoli; kysyin numeron, tein suhteessa aloitteen. En missään vaiheessa painostanut, yritin olla mahdollisimman hellä. Suhteen toinen osapuoli ei kuitenkaan vaivaudu koskaan edes soittamaan minulle. Kerran halusin oikeasti katsoa, miten pitkään hän jaksaa odottaa, niin odotti 11 päivää. Sitten vasta laittoi viestiä tulemaan. Eli olen mielestäni ottanut lähes täysin vastuun suhteesta, enkä jaksa enää kovin kauaa tälläistä.
Toinen seikka on se, että aina kun kysyn kuulumisia tai että mitä tehdään tai milloin nähdään, niin vastaus on yleensä "Kävin töissä", ja aina on minun päätettävissä milloin nähdään tai mitä tehdään. Haluan vaihtelua tekemiseen, mutta nyt lähinnä tapaamiset menee täysin samalla kaavalla ja jos toinen osapuoli jotain ehdottaa, hän jättää sen homman toteuttamatta.
Olen yrittäny kannustaa häntä harrastuksiin ja olemaan kavereidensa kanssa, mutta tuntuu, että hänen elämänsä pyörii täysin työn ja opiskelun ympärillä. Hän peruu kaikkia mahdollsia menojaan, jopa harrastuksiaan jonkun ihan ihme syyn takia. Pitäähän itselleen tärkeisiin asioihin panostaa, mutta henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta, jolla ei ole noitten lisäksi mitään muuta elämää. Tai mahdollisesti onkin, miksei hän siitä kerro?
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että täällä puran ongelmiani. Olen puhunut hänen kanssaan tästä, että en ole tyytyväinen tilanteeseen ja olen yrittänyt kannustaa toista hänen tekemisissään. Haluan nähdä vaivaa suhteen eteen, mutta jos toinen ei nää, niin tilanne on hyvin ongelmallinen. Nytkin olen asuntolassani yksin ja en kutsu seurustelukumppaniani tänne. Ehkä pääsyy, että ei edes henkiökohtaisesti kiinnosta.
Joten ajattelin kysyä; Olenko täysin sydämetön. jos puhun asiat hänen kanssaan läpi ja totean, että suhde ei toimi? Mitä voisin tehdä eri tavalla? Murtuuko toinen osapuoli? Hänen mielestään kaikki on hyvin ja viimeksi vain naureskeli, kun suhteemme tilanteesta keskustelin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos sinua ei enää edes kiinnosta hän ja hän ei suostu tekemään mitään suhteen eteen niin voittehan ottaa väliä vähäksi aikaa ja katsoa herääkö hänen kiinnostuksensa uudelleen. Hän on siis mies? Tuskin hän pahasti murtuu. Ehkä pari känniä suruun (jos sellaista tulee).
En tiedä miksi, mutta vähän salasin sukupuolta tuossa. Itse olen siis mies, ja nainen on tässä se passiivisempi. Minusta vaan tuntuu siltä, olen täysin sydämetön, jos jätän hänet vain siksi, että olen menettänyt kiinnostuksen. Mitään muita ihastuksia ei ole. Tästä vaan puuttuu se tietty "kipinä"..
Hmm nainen.... no jos hän ei yritä pitää suhdetta kunnossa niin onko hänellä oikeus murtua? Mutta ethän sinä häntä jätä pelkästään koska olet menettänyt kiinnostuksen vaan että nainen ei tee mitään?
Ehkäpä tyttö on vain ujo?
Jos et kunnolla enää välitä siit ni sano sille suorat sanat kyl se sen kestää.