Olen tullut kaukaa.
Takaa maailmojen ja tähtien,
pimeiden taivaiden.
Kautta jokaisen kuun,
kiertävän merkkuriuksen.
Olen tullut kaukaa
ja sinä otit kädestäni kiinni ensimmäisenä.
Puhuit sanoja joista opettelin tämän maan kielen.
Kerroit tarinoita ja luettelit tähtiä taivaalta.
Olen tullut kaukaa,
mutta sinä vielä kauempaa.
Sillä sinä kiersit minut kuin päiväntasaajan
enemmän kuin kerran,
ympäri ja ympäri,
myötä ja vastapäivään.
Enkä minä tullut enää kaukaa.
Takaa maailmojen ja tähtien,
pimeiden taivaiden.
Kautta jokaisen kuun,
kiertävän merkkuriuksen.
Olen tullut kaukaa
ja sinä otit kädestäni kiinni ensimmäisenä.
Puhuit sanoja joista opettelin tämän maan kielen.
Kerroit tarinoita ja luettelit tähtiä taivaalta.
Olen tullut kaukaa,
mutta sinä vielä kauempaa.
Sillä sinä kiersit minut kuin päiväntasaajan
enemmän kuin kerran,
ympäri ja ympäri,
myötä ja vastapäivään.
Enkä minä tullut enää kaukaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajasta aikaan.
Kuin taikaa.
On runosi sielu.
Lensin mukana.
Kiemuraisia polkuja.
Yli horisontin.
Päätyen tähdelle.
Sieltä huhuilen.
Kyllä maailma on ihmeellinen :)
Sinä olet taivas
ja
aurinkokaan ei laske;
kuvitelmaa kaunista katseltavaa.
Ulkoinen ja sisäinen ovat loppuviimein yhtä,
päättymätön syvyys sisällämme.
Tunnetko maasta huokuvan rauhan;
runosi myötä *****
työnnän käteni käteesi;
tunnetko sen ?
Sijaitsen siinä,
auringon ja kuun välillä
maan siintävässä horisontissa.
Sinun sormiesi lomassa,
omani,
jotka laskevat yhdestä kymmeneen.
Kiitos sinulle hienosta vastauksestasi!! :)
Ja Margitalle kiitokset myäs sinne ylemmäs, sinä vanha runo tuttu.