varmaankin mietit...oliko se todellakin vain pelkkää leikkiä?vai aivan totta kaikki?tännehän nyt voi kirjoittaa vastoin syvimpiä tunteita.voisiko joku olla noin kylmä ja laskelmoivan tunteeton että tavattuaan oikeassa elämässä kiinnostavan henkilön,rupeaisi leikkimään...hänellä?ja leikkisi 4kk ja kyllästyisi leikkiin,vai aikoiko oikeasti toteuttaa haaveensa?vai olisiko pistänyt "pakin päälle"juuri ennen maalia?jos olis nähty uudelleen,olisiko rohkeus riittänyt?siinäpä pohdittavaa,mistäpä löytyisi vastaukset kysymyksiin...yhteen voin vastata,rohkeus olisi riittänyt.ja teemaan sopivaa musiikkia,olkaa hyvä...
http://youtu.be/1nIsb09rTLc
http://youtu.be/1nIsb09rTLc
Vastaukset 2
Vanhimmat
Haaveilen myös. En pakita. En kyllästy sinuun, koskaan. Silti haaveilija ja realisti taistelevat sisälläni. Realisti sanoo, että jotain olisi jo tapahtanut jos se olisi tapahtunut. Sisin minäni, se haavaileva, tietää että realisti on olemassa, mutta olet sen haavailun väärtti.
Vuoden olemme tunteneet, 4 kk sitten tapahtui joku käänne, mutta oma prosessini on pidempi. Ei ne tunteet ailahtale. Tänä aikana olen ajanut myös vuoristorataa, mutta se on epävarmuuden ja toivon rata, tunteeni eivät ole muuttuneet. Olen itseni sinulle paljastanut, siksi toivon, että myös sinulta löytyisi rohkeus vastavuoroisuuteen. Ei siitä mitään tulisi, jos jompi kumpi ei sitä halua.
ei ollut sinulle,sorry