En tiedä mitä tunnen, sen tiedän että ikävä on edelleenkin kova, ja se ei muuksi muutu ja se ei ikinään häviä. Tässä tilanteessa tunteet vaihtelevat suuresti epätoivosta, toivoon, harmittaa vain suuresti kaikki nämä asiat.
Se kun yrittää jotenkin näyttää tunteensa toiselle, vaikka millätavoin, oli se sitten pientä tai suurta näyttöä, ja sitten ei saa kun osakseen halventavaa vastausta ja käytöstä, se ottaa kyllä todella sydämeen,se on kuin puukon isku, tunne joka on niin sietämätöntä kipua ja tuskaa, se pistää ihmisen alas,todella!! Alussa oli kaikki niin onnekasta ja upeaa kun olin vihdoin hänet löytänyt, mutta nyt....ei ei en voi käsittää tätä. Olen tienristeyksessä, jossa yritän miettiä sopivinta vaihtoehtoa.... se kestää aikansa, mutta ratkaisu on saatava ja parempi lopputulos,asian kantilta katsottuna.
Se kun yrittää jotenkin näyttää tunteensa toiselle, vaikka millätavoin, oli se sitten pientä tai suurta näyttöä, ja sitten ei saa kun osakseen halventavaa vastausta ja käytöstä, se ottaa kyllä todella sydämeen,se on kuin puukon isku, tunne joka on niin sietämätöntä kipua ja tuskaa, se pistää ihmisen alas,todella!! Alussa oli kaikki niin onnekasta ja upeaa kun olin vihdoin hänet löytänyt, mutta nyt....ei ei en voi käsittää tätä. Olen tienristeyksessä, jossa yritän miettiä sopivinta vaihtoehtoa.... se kestää aikansa, mutta ratkaisu on saatava ja parempi lopputulos,asian kantilta katsottuna.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olin joskus vastaavassa tilanteessa, ja luulin että en pääse yli. Nyt kun näen kyseisen ihmisen tunnen suurta halveksuntaa häntä kohtaan. Hän on epärehellinen, eriarvoistaa ihmset...ja syy siihen on hänen todella heikko itsetuntonsa ja ruokkii negatiivista käytöstä.
Hän on kova arvostelemaan muiden ulkonäköä ja puutteita, nyt mä katson aina hänen puuttellista ulkönäköään ja arvostelen häntä muutenkin.
Kun kiinnitin huomiota hänen negatiivisiin piirteisiin, sain näin tuhottua omat tunteeni ja kauniit ja herkät tunteet ovat jo historiaa
vedikkönää kossurussiaanit kurkusta alas..
Joku kokee nyt sitä samaa, mitä itsekin koin kauan, kauan.
Otan osaa, se ei ole helppoa. Yritä jaksaa.
kovaa ei ole elämää ;)
niinpäs onkin mukavaa, ja elämä on välillä kuin navigaattori joka ohjaa tarvittaessa oikeenseen suuntaan ja osoitteeseen tienristeyksestä :)
KUULE , JOS MÄ NYT HÄIVYN TOSTA OVESTA JA TÄÄLTÄ, NIIN MÄ EN IKINÄ TULE SIITÄ TAKAISIN.....MITÄ?...ETTÄ SÄ OLET VALMIS TILAAMAAN MULLE TAKSIN JA KANTAMAAN MUN KAPSEKKINIKIN ULOS...NO SEN SAATTO ARVATA! : )
Teiden risteykset elämässä. Luota vain siihen, että osaat kulkea. Vaikeaa se on, tiedän.. Sillä myös minä ihmettelen oman ihastukseni pohjalta.
Toivon ja luotan, että johdatetaan niin kuin on tarkoitus.