Kun minä olin lapsi ja asuin maalla, ei kukaan käyttänyt nimitystä ystävä tai kaveri. Jos joku kävi kylässä, niin se oli vieras, vaikka olikin sukulainen ja/tai naapuri.
Kaikkia perheen ulkopuolisia sanottiin vieraiksi enkä edelleenkään osaa nimittää ketään ystäväkseni tai kaverikseni. .
Ketään vierasta ei todellakaan halattu tai poskisuudeltu. Ehkä joitain harvinaisempia vieraita käteltiin, mutta siinä se koskettelu sitten olikin.
Kaikkia perheen ulkopuolisia sanottiin vieraiksi enkä edelleenkään osaa nimittää ketään ystäväkseni tai kaverikseni. .
Ketään vierasta ei todellakaan halattu tai poskisuudeltu. Ehkä joitain harvinaisempia vieraita käteltiin, mutta siinä se koskettelu sitten olikin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulle on vieläkin vierasta halailu ja poski- eli ilmasuutelu, mutta pakko siihen on tottua kun kaikki sitä tekevät. Yksi mikä jäi mieleen kun isäni kuoli sairaalassa, hoitaja tuli oma-aloitteisesti halaamaan. Se oli hieno ele häneltä ja hän tarkoitti varmasti hyvää, mutta itse olin siinä mielentilassa että yllätyin ja vähän pahastuinkin, koska hän oli isälleni täysin vieras ihminen, ei omahoitaja vaan sattui vaan olemaan vuorossa. Olen tietysti kiittämätön sika kun en osannut arvostaa tuota elettä, mutta nyt, vielä kymmenen vuoden jälkeenkin, se jostain kummallisesta syystä ottaa minua päähän. Ihan kuin tontilleni olisi astuttu. Selittäkää...
Maailma muuttuu, jos et ole huomannut. Toki meilläkin sanottiin kyläilemään tulevasta ihmisestä vieras, mutta vain kylääntulijana, muuten he olivat olivat kavereita, ystäviä ja sukulaisia. "Meille tulee tänään vieraita" "Keitä?" "Vanhoja kavereita" Näin se on meilläpäin maalla mennyt koko minun elämäni ajan. Alueellisia eroja on varmaan paljon. Minä olen kotoisin Etelä-Suomesta.
Halailu yleistyi Suomessa joskus 1980-luvulla. Eräässä työpaikassa, kun vanhemmat herrat täyttivät pyöreitä vuosia, oli tapana, että firman naiset halasivat vuorollaan. Eräs nainen meni aina vessaan onnittelujen ajaksi, koska piti halaamista kiusallisena. Minusta oli oikein kiva halata ukkoja, ja otin tilanteesta ilon irti oikein kunnolla.
Hauska tapaus pari viikkoa sitten: Junassa samaan istumaloosiin istuutui tuttu mies jostain 30 vuoden takaa. Juteltiin matkan aikana monelaista mielenkiintoista. Kun tiemme erosivat kaupungilla, hän halasi minua. Tilanne yllätti minut siinä mielessä, että emme koskaan nuorempana liikkuneet samoissa porukoissa tai olleet kavereita tai ystäviä. Mä olin vielä luullut häntä jumittuneeksi juntiksi. Vielä mitä, 58-vuotias nuori mies oli ajassa täysillä mukana.