Eli, oon miettinyt että jos yrittäisin saada tarinaa kustantajalle, mutta kysymys merkkejä tulee kohdassa; mistä kustantaja? Eli, mun tarinat on aina sellasia fantasia tyyppisiä, ja oon vasta nuori, mutta yrittäähän sitä voi aina ;) oon suunnitellu sitä tarinaa pitkälle ja hionu, kirjoittaminen on vähän kesken mutta, kuten mulla pahana tapana on, pitää varmistaa myös muukin ku alkuvaihe ;) eli siis, tiedättekö hyvää kustantajaa, ja tietääkö joku, onko olemassa oikeaa tapaa lähestyä kustantajaa? ;)
Olisin kiitollinen vastaamisesta, ja tietenkin mielelläni kuuntelisin teidänkin juttuja kirjoittamisesta, jos vain haluatte kertoa! ;)
Olisin kiitollinen vastaamisesta, ja tietenkin mielelläni kuuntelisin teidänkin juttuja kirjoittamisesta, jos vain haluatte kertoa! ;)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tarvitset vielä paljon, paljon harjoitusta. Lue, kirjoita, hanki palautetta ja koulutusta.
Unohda hymiöt. Tuosta viestistäkään ei saa hirveästi selvää, siitä näkee ettet ole lukenut kovin paljon. "Hyviä kustantajia" kai ne kaikki ovat omalla tavallansa. Ihan ensimmäiseksi ei kuitenkaan kannata kustantajaa lähteä valitsemaan. Aloita kirjoittamisesta - ja lue!
kannattaa hankkia palautetta arvostelupalveluista, esim. nuoren voima liiton, ja käydä ammattikirjoittajien tai -kouluttajien vetämillä kursseilla.
kustantajat ottavat tutkittavakseen vain valmiita tekstejä. silloin homma menee niin, että lähetät valmiin käsikirjoituksesi kustantamoon joko paperi- tai sähköisessä muodossa. kustantajien sivuilla on ohjeet kuinka pitää toimia, käy tutkailemassa niitä.
romaanin julkaiseminen on TODELLA pitkä ja vaivalloinen prosessi, joka ei useimmilla onnistu koskaan, mutta tsemiä!
Suosittelen myös kirjoittamaan, kirjoittamaa ja kirjoittamaan, sekä osallistumaan kirjoittajakursseille. Äläkä nyt loukkaannu, mutta nuo kielioppivirheet (kuten yhdys sanat ) täytyy myös saada kohdilleen, eli otapa se äikänkirja uudelleen syyniin, ja opettele niin yhdyssanat kuin pilkkusäännöt. Jonkin verran kustannustoimittajat jaksavat tekstejä editoida, mutta jos jo ensimmäisellä sivulla pistää silmään kysymys merkkejä, fantasia tyyppisiä ja toivosetiä, niin ei Erkkikään jaksa selata käsikirjoitusta sitä ensimmäistä sivua pidemmälle.
itse tienaan tuloni kirjoitustöillä, mutta nettitekstini eivät ole niistä näyte. missään tapauksessa en itse ole aikakauslehden toimitussihteerinä hylännyt sisällöllisesti hyvää tekstiä yhdyssana- tai pilkkuvirheiden takia. hyvä tarina on aivan muuta kuin pilkunviilaamista.
kerronnan selkeys on pilkutusta tärkeämpi juttu, mutta en tosiaan yhden nettiviestin perusteella lähtisi tuomaroimaan aloittajaa senkään puutteesta. selkeyttä voi harjoitella, mutta tämän keskustelun pointti oli aivan muu. on edelleen kummallista että jokapahinen keskustelunaloitus aina sortuu sivuseikkoihin. kai nyt perkule satunnainen kirjoittaja saa miettiä mahdolisen tulevan käsikirjoituksensa julkaisemista siinä missä mitä tahansa muutakin harrastukseensa liittyvää, ilman että siitä tarvitsee kenenkään äityä taivastelemaan ettei se vielä ole ajankohtaista, kun ei pilkutkaan ole kohdallaan.
Juu, se on nähty, että tietyissä lehdissä oikeinkirjoitus ei tosiaankaan ole kovin korkeissa kantimissa. Siitä onkin paljon ap:lle, jos haluaa tekstinsä lehdissä julkaista.
Jos nyt kuitenkin kiinnostaa päästä ihan oikean kustantamon kirjailijaksi, niin kyllä ne kieliopilliset perusasiat pitää hallita. On vaikeita yhdyssanoja, joiden kirjoitusasun ammattitoimittajankin pitää tarkistaa, mutta kyllä kysymysmerkin kaltainen sana täytyy osata kirjoittaa, jos haluaa ammattitaitoisen kustannustoimittajan lukevan tekstiään ensimmäistä sivua pidemmälle.
Toimitussihteerille vielä tiedoksi, että on hiukan eri asia editoida useamman sadan sivun käsikirjoituksesta joka saamarin pilkkuvirhettä tai yhdyssanahirviöitä kuin parin tuhannen merkin artikkelinpoikaseen... Räikeät, ensimmäisellä sivulla loistavat virheet voivat hyvinkin vaikuttaa kustannustoimittajan haluun panostaa käsikirjoitukseen tai ylipäätään lukea sitä loppuun. Niin että ette todellakaan tee palvelusta ap:lle, jos väitätte, ettei oikeinkirjoituksella tai kielioppisäännöillä ole ammattikirjoittajalle merkitystä.
Mitä tulee fantasia-tekstin julkaisemiseen, niin juuri taannoin eräs kustannustoimittaja valitti, kuinka tympääntynyt on lukemaan näitä suomenkielisiä Twilight-kopioita. Todella ainutkertainen pitää idean olla, että saa Suomen markkinoilla julkaistuiksi, täällä ei lähdetä niin helposti mitään menestysteoksia kopioivia köyhän miehen versioita.
fantasiateksti kirjoitetaan ilman yhdysviivaa.
Nettiviesti ei tosiaan ole näyte muusta tekstistä. Ja tuolla jo aikaisemmin kehotettiin hankkimaan palautetta ja koulutusta. Kyllä oikeinkirjoitusasiat tulee käsittelyyn ennenkuin aloittaja lähettää tekstinsä kustantajalle, joten suotta sinä "kokemusta on" asiasta tässä vaiheessa huolehdit.
Suomalaisilla ihme tapa tuntea velvollisuudekseen osoittaa toisten virheet heti kun mahdollista, oli siihen aihetta just nyt tässä tilanteessa eli ei. Unelmien torppaus, ettei vaan henkilö pety. Ja usein mahdollisimman räyhäkkäästi, kun saa nimettömänä tehdä.
Kuka tässä on muka on ilkeillyt? Minä sentään yritän auttaa, enkä silittää päätä ja syöttää kaikenmoisia satuja siitä, kuinka kukaan ei välitä kirjoitusvirheistä kirjoissa. Kyllä aika moni välittää. Varsinkin kustannustoimittaja, joka niitä virheitä joutuu korjaamaan.
Täällä on todella epärealistisia odotuksia kustantamoiden suhteen. Ei ilmeisesti tajuta, kuinka vaikea on saada esikoisteosta julkaistuksi. 99,5% käsikirjoituksen lähettäjistä saa hylkäyskirjeen. Se on lähtökohta. Sen hylkäyskirjeen lähettää kustannustoimittaja sen jälkeen, kun on lukenut käsikirjoituksen ja punninnut, onko siinä potentiaalia tulla julkaistuksi.
Kustantamoilla on rajallinen budjetti ja tarkoin rajattu kustannusohjelma varsinkin esikoisten suhteen. Kustannustoimittajilla on aivan liikaa työtä työaikaa nähden: eivät he voi keskittyä pelkästään esikoiskirjailijoiksi haikailevien teksteihin, vaan joutuvat käymään läpi, lukemaan ja editoimaan myös aikaisemmin julkkaisseiden kirjailijoiden teoksia.
Jos tämä stressaantunut ja liikatyöllistetty kustannustoimittaja saa käteensä kaksi aiheeltaan, rakenteeltaan ja kieleltään samantasoista käsikirjoitusta, joista toinen on viimeisen päälle hiottu ja toinen vilisee kielioppi- ja kirjoitusvirheitä, niin kumman kuvittelette kustannustoimittajan valitsevan?
Ja joo, on toki hyvin realistista olettaa, että ap:n tarina onkin niin ainutkertaisen mahtava ja upea, ettei kustannustoimittaja koskaan edes mieti vertailua toiseen käsikirjoitukseen...
Ihan kaikille vinkkinä: mitä pidemmälle käsikirjoitus on työstetty, mitä tarkemmin pilkut ja pistet ii:n päällä ovat paikoillaan, sitä mieluummin kustannustoimittaja tekee töitä käsikirjoituksen parissa.
Fantasia-tekstin voi kirjoittaa joko yhteen tai väliviivalla, niin kuin kaikki muutkin vierasperäisiä sivistyssanoja sisältävät yhdyssanat.
Tarkalleen ottaen vierassanan jälkeen käytetään välimerkkiä silloin, kun vierasperäinen sana on sen verran hankala, että sanan hahmottaminen ilman välimerkkiä on hankalaa. Fantasia on sanana sen verran vakiintunut, että sen jälkeen ei tarvita väliviivaa. Siitä, onko väliviivan käyttö suorastaan kiellettyä, en tiedä, mutta pakollista se ei ainakaan ole.
Juu, niin varmaan kirjoitetaankin. Joku voi ympätä siihen väliin VÄLIviivan, mutta YHDYSviivasta en ole kyllä kuullutkaan :D
Kuka on puhunut mitään "ilkeilystä"?
Et tajunnut pointtia. Aloittaja tulee kirjoittajakurssien kautta saamaan palautetta oikeinkirjoituksesta, ennenkuin lähettää työnsä kustantajalle. Ei oikeinkirjoituspalautetta tarvi tähän nimenomaiseen keskusteluun ympätä.
Varsinkaan kun ei ole nähty yhdenkään virkkeen tekstinäytettä. Pikkuisen on hätävarjelun liioittelua ilmassa. Rauhoitu, äläkä suurentele asiaa.
Komppaan Voi huoh... nimimerkkiä. Outoa, että aloitusviestin perusteella kirjoittajaa joko kehotetaan unohtamaan koko kirjoittaminen tai sitten pidetään palopuhe siitä, kuinka ilman kieliopin hallintaa ei tekstiä kannata lähettää eteenpäin. Ihan todellako ihmiset määrittelevät kirjoitustaidon näiden nettiviestien perusteella? Kyse on täysin eri genrestä. Eri asia on, jos ap olisi jättänyt tekstinpätkän arvioitavaksi, jolloin kritiikki on paikallaan.
Ymmärsin aloitusviestistä, että kirjoittaja on nuori. Kyllä ne kielioppiasiat käydään koulussa läpi. Tärkeintä on saada ylläpidettyä into kirjoittamiseen ja monipuolisen sanavaraston kehittämiseen, eikä siihen kuulu alkuvaiheessa ainakaan turha virheiden etsiminen. Ennenkuin käsikirjoitus on valmis lähetettäväksi, niin se tietenkin oikoluetaan ja mieluummiin luetetaan usealla ulkopuolisella henkilöllä.
Meillä on kyllä kirjailijoita, jotka eivät osaa kieliopillisesti kirjoittaa oikein mutta ovat saaneet tekstinsä julki. Tuo aika saattaa olla jo ohi (kiitos oikolukuohjelmien), mutta esim. Arja Tiainen, joka on sanasokeudestaan puhunut paljon julkisuudessa, suri sitä, ettei osanut kirjoittaa. Kustannustoimittaja lohdutti, ettei sillä ole väliä, sillä sitä varten heillä on maisterit. Myös edesmennyt Samuli Paronen kirjoitti kaikki sivistyssanat väärin (ei tiennyt, milloin tulee d ja milloin t). Vaatimattomasta koulutuksestaan huolimatta hieno ajattelija ja aforismikokoelma "Maailma on sana" on kyllä helmi lajissaan.
Ap:lle sanoisin, että nyt kun jo nuorena opettelet kielen hyvin, niin voit vastaisuudessa keskittyä tarinaan, mikä onkin romaanin ydin. Julkaiseminen on syytä unohtaa kirjoitusvaiheessa, koska se saattaa aiheuttaa kirjoitusblokkeja. Sitä kirjoittaa paljon rohkeammin, kun ei mieti, onko teksti tarpeeksi hyvä tai tykkäävätkö lukijat siitä.
Kirjoitan itsekin fantasiaa, joten ongelmasi on tuttu. Kannattaa tutustua eri kustantamojen yleislinjaan eli tutki, julkaisevatko harkitsemasi kustantajat fantasiaa ja onko heidän tallissaan jo suuriakin nimiä, joiden tuomalla rahalla ja maineella on helppo ratsastaa, sillä kannattanee tarjota käsikirjoitustaan sinne, missä on tilaa uusille tulokkaille. Lähetin omani WSOY:lle, koska halusin kokeilla suurta kustantajaa, mutta pienten talliin ainakin huhujen mukaan pääsee helpommin. Kannattaa siis lähettää kirjoituksensa mahdollisimman moneen osoitteeseen, sillä hylsyjä tulee todennäköisesti putoamaan syliin aimo annos...
Mitä ikääsi tulee, sen ei pitäisi olla ongelma, sillä kustantajaa kiinnostaa vain käsikirjoituksesi taso ja, julmaa kyllä, myyvyys. Tekstiään kannattaa kirjoittaakin uudelleen useita kertoja eli viimeistele ensimmäinen versiosi, työnnä se pöytälaatikkoon, odota kuukausi tai kaksi ja lue vedos uudestaan. Siten huomaat virheesi ja muutaman korjauskierroksen jälkeen käsikirjoituksesi näyttää huomattavasti vakuuttavammalta ammattitaitoisen lukijan silmissä.
Mitä kustantajan lähestymiseen tulee, laita käsikirjoituksesi mukaan saatekirje, jossa esittelet lyhyesti itseäsi ja tekstiäsi. Googlaapa saatekirje, siten saat sen laatimiseen parhaita ohjeita. Saatekirjeen pitäisi olla ainakin jotenkuten asiallinen, mutta väriä siitä ei myöskään pitäisi puuttua. Saatteessa voi esitellä kirjallisia kykyjään siinä missä varsinaisessa käsikirjoituksessakin ja hyvin laadittu saatekirje saattaa herättää kustantajassa sen verran mielenkiintoa, että hän tarttuu luomukseesi nopeammin eikä jätä sitä jonon viimeiseksi.
Ihan silkasta uteliaisuudesta, millaista fantasiaa kirjoitat, esim. TSH:n tyyppistä vanhaa fantasiaa tai jonkinlaista todellisen ja kuvitteellisen maailman väliin sulautuvaa tekstiä? En ole tällä palstalla törmännyt kovin moneen fantasiaan keskittyneeseen harrastajaan, joten olen vilpittömästi kiinnostunut. Varo kuitenkin paljastamasta tällaisilla palstoilla liikaa, ettei ideaasi vain varasteta.
Tosiaan, lopuksi vielä haluaisin lisätä, että vaikka jotkut olivatkin motkottaneet viestisi ulkoasusta, se tuskin kertoo kaikkea tekstisi tasosta, kyllä täällä parikymppisetkin käyttävät hymiöitä :) En tietenkään voi tietää, millaista tekstisi lopulta on, mutta äkkiväärä tuomarointi jäi hiukan vaivaamaan... Älä siis anna sen vaivata itseäsi, kirjoita vain ahkerasti ja jalosta tekstiäsi. Lopulta totuus on, että vaikka osallistuisit lukemattomille kirjoituskursseille, ainut tapa oppia kirjoittamaan on kirjoittaminen. Ei siis muuta kuin koneelle ja takaisin töihin ;)
Kiitos kommenteista, ja myös moitteet tulee tarpeeseen, koska on totta, että olen nuori, ja kirjoittamista pitää vielä harjoitella rutkasti. Nettiin kirjoitan huolettomasti, en taida juurikaan ajatella tuleeko pilkku oikeaan kohtaan, mutta kun kirjoitan jotain, mitä olen halunnut kirjoittaa jo pitkään ja tahdon siitä kunnollisen, teenkin sen paljon huolellisemmin. Nyt heti ensimmäisenä unohdan hymiöt, kun ne tarttuivat mieleen.
Ja kun kysyttiin, millaista fantasiatarinaa teen, niin se on sellaista todellisuuteen ja kuvitteelliseen maailmaan liittyvää. Millaista itse kirjoitat? Eräs ystäväni kirjoittaa myös, mutta into tuntuu loppuvan, kun se on niin pitkäveteistä puuhaa.
Arvasin kyllä, että täällä huomataan mun heikkoudet: pilkut ja yhdyssanat. Olen niitä päntännyt, ja kun keskityn miettimään, niin ne kyllä hoituu, olen monesti tehnyt tekstejä, jota sitten olen näyttänyt tutuilleni, jotka kirjoittavat paljon.
Kiitos kommenteista, nyt tiedän ainakin mitä pitää ehdottomasti parantaa kirjoittamisessa. Oli tosi mukavaa kuulla teiltä (jotka edes tietää kirjoittamisesta oikeasti jotain) mielipidettä.
Vanhaa fantasiaa kirjoitan, tekstilläni ei ole siis mitään yhteyttä tämän maailman asioihin ;) En kuitenkaan ole käynyt Tolkien-varkaissa - ei haltioita, ei kääpiöitä ja niin pois päin. Olen yrittänyt välttää kaikenlaisia helppoja ratkaisuja, esim. sormia napsauttamalla ei lennetä mantereen toiselle laidalle. Semmoista :)
Eiköhän tuo innon loppuminen ole varsin tavallista. Ainakin fantasian kirjoittamisessa syntyy väistämättä tilanteita, joissa huomaa joutuvansa jaarittelemaan itselleen yhdentekevästä asiasta tarinan uskottavuuden nimissä. Ns. harmaa massa on mielikuvitusmaailman luomisessa liki välttämätöntä, kun on luotava lukijalle käsitys kokonaisen maailman historiasta, ei vain henkilöistä ja heidän motiiveistaan. Kannusta kaveriasi, kyllä se siitä piristyy
Lähetä kaikille kustantamoille, sittenhän tiedät, mikä niistä painaa kirjasi.
Nimimerkille Voi huoh jooh niin ihan vaan huomautan, että kirjoituskursseilla ei käsitellä kielioppia tai oikeinkirjoitusta. ;)
Kyllä selkeät puutteet voidaan todeta, vaikkei niitä korjailemaan alettaisikaan.
Missään tapauksessa romaanin kirjoittamista ei kannata pysäyttää puutteisiin kieliopissa. Ne voi korjata lopuksi. Kirjoittaja voi ostaa stilisoinnin vaikka luokan näsäviisaalta priimukselta.
Tämä nyt menee jo aiheen vierestä, mutta jatkan keskustelua. Kielen hallinta on paljon muutakin kuin kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Siinä varmaan syy, miksi sitä ei opeteta kirjoituskursseilla. Tarvittavat tiedot saa ihan peruskoulusta.
Pelkän sanavaraston laajentaminen, sen aktiivinen käyttöönotto samalla tavoin kuin vieraissa kielissä sekä persoonallinen tapa käyttää kieltä vievät hirveästi aikaa. Kirjoittamisen ohella lukemisella ja muiden puheen kuuntelulla on suuri merkitys. Jo pelkissä dialogeissa tulee ottaa huomioon kuvattu aikakausi, puhujien ikä, alue- ja sosiaaliset murteet. Fiktiivisessä tekstissä ei myöskään orjallisesti noudateta kielioppia. Yhdyssanat on syytä kirjoittaa oikein, mutta pilkutusta voidaan käyttää hyvin vapaasti. Eri asia on huolimattomuusvirheet (kirjaimia puuttuu jne.): niillä kirjoittaja kaivaa vain omaa ojaansa.
Minulla on myös omakohtainen kokemus liiallisesta virheiden pelosta. Kirjoitin kouluaikana pääosin kiitettäviä, pakinatyylisiä aineita, mutta molemmista ylioppilasaineista tuli kouluaikani surkeimmat tekeleet. Niissä ei ollut kirjoitusvirheitä, mutta eipä ollut mitään muutakaan: sisällöllisesti ja tyylillisesti niistä tuli niin köyhiä, että vieläkin puistattaa. Mietin koko kirjoittamisen ajan yhdyssanoja ja pilkkusääntöjä sekä laskin mielessäni, miten paljon mahdolliset virheet tulevat laskemaan arvosanaa. Opettaja sanoi odottaneensa minulta parempaa ja olleensa pettynyt. Niin olin minäkin.
Sen jälkeen olen kirjoittanut sekä pääsykokeet että tentit hyvin lennokkaasti tajunnanvirtatekniikalla ja tarkistamatta niitä enää jälkikäteen. Samalla menetelmällä teen muiden kirjallisten töiden ensi versiot. Varsinainen kielenhuolto tapahtuu vasta loppumetreillä, mutta sitä ennen olen tehnyt paljon töitä, että saan tekstistä ymmärrettävän ja tyylillisesti vivahteikkaan.
Korjaus. Piti kirjoittaman "niillä kirjoittaja kaivaa vain omaa KUOPPAANSA". Ei siis "ojaansa". Se siitä vivahteikkaasta kielestä.