kuolinkellot sydämen lyöntien tilalla, saavuin yössä kerran risteykseen. Tien viitan näin, tekstiä lukematta tiesin yht'äkkiä, tästä osaan kotiin. Siinä sanottiin Vapauta. Olet mennyt, rakkaani. Sydämestäni et koskaan.
Kun vaelsin minä elämäni synkällä tiellä
lakeudella tuulee
13158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=h-WVGGspFGU&feature=related
Hus.
äärimmäisen kaunista :)
Mutta on se myös välittämistä ja läsnäoloa, oikea rakkaus.
Totta :) On se! Ja paljon muuta.. ihanaa!
Olet kieltämättä oikeassakin
Kaunista, mutta eikö tuo ole luotaan pois työntämistä? Eihän se toinen ole joku eläin joka vapautetaan. Ehkä sillekkin sitten jäi kaipuu sydämmeen. Mutta onnea kotimatkaan.
Ei, se on rajojen avaamista. Toinen on vapaa menemään, jos tahtoo. Jos ei tado, se on rakkautta.
Sortuu, vaipuu
vaipuu vahvat kivilinnat,
sortuu heikot ihmisrinnat,
vaan ei sorru
ihmismielen pilvilinnat
En usko että se joku tahtoo mennä, jos voi sen risteyksen jälkeen jatkaa matkaa yhdessä. Yksin harhailu on väsyttävää. Miksi kuolinkellot, onko sulla kaikki ihan hyvin, muitakin kuin rakkaushuolia?
Mitä siitä etten saanut mitä toivoin ma elämältä,
kun sain minä toivehet suuret vain ja kaihojen kantelehen hältä.
Eino Leinoa mukaillen, joka rakasti L. Onervaa.
Minäkin toivon ettei hän tahdo mennä. Menen kohta halimaan koiraa, jos se vielä suostuu tulemaan sängyn alta.
Jatka vaan sitä itsesi säälimistä, sehän taitaa olla tärkeämpää kuin sen rakkauden tavoittelu puss.