Haluaisin kuulla saman ongelman kanssa kamppailevien ihmisten kommentteja, kokemuksia ja kenties neuvoja kuinka näitä oireita voisi jotenkin hallita.
Olen 24vuotias nainen. Olen alkanut kärsimään pakko-oireista ihan yhtäkkiä, tuosta noin vaan. Ensin pikkuhiljaa ja nyt kesän jälkeen on pahentunut pahaksi. Niin pahaksi että se jo häiritsee elämääni. Nyt kun muistelen, niin kaikki alkoi siitä kun olin kerran vahingossa jättänyt pakastimen oven raolleen.Siitä lähtien olin joka ilta nukkumaan mentäessä tarkastamassa että onko se nyt varmasti kiinni.Sama oli ulko oven kanssa.Kokoajan piti rampata kokeilemaan kahvaa.Se meni juuri niin että menin sänkyyn,olin siellä minuutin ja sitten oli pakko nousta koska asia vaivasi.Toistin tätä samaa monta kertaa. Mitään tarkastamispakko ei ollut päivisin/iltaisin, ainoastaan öisin tai kun menen nukkumaan. Se oli turhauttavaa, mutta tänä päivänä on tullut uusi pakko oire: Siivous.
Olen aina tykännyt että kotona on siistiä ja päivittäin teen normaalit kotiaskareet.Mutta nyt mulle on tullut kauhea pakko koko ajan pestä lattiaa. Ennen moppasin lattiat kerran kuussa,sitten aloin tihentää tahtia.Aloin mopata joka viikko kerran.Nyt on tilanne se että moppaan joka päivä.Ja olen hermoraunio.Itkin tänään kovasti miettiessäni että kukaan ei ymmärrä.Puhuin ystävälleni mutta sanoi että siivous kannattaa aina. Mutta olen ihan loppu. Mulla menee siinä siivouksessa aina 4 tuntia aikaa ja myös fyysisesti raskasta kun pitää huonekalut nostella. Mä olin yksi ilta onneni kukkuloilla kun sain vain olla eikä "tarvinnut" tarttua moppiin. Minulla ei ole minkäänlaista bakteerikammoa, en vaan pysty rentoutumaan... Asiaa on hankala selittää. Ja muuten, kuten myös nuo ovien tarkastamiset niin myös tuo siivouspakko iskee aina öisin.Joka kerta. Ja kun saan asian päähäni niin se kummittelee siellä niin etten saa oltua enkä keskityttyä mihinkään.Ja luonnollisesti en keskellä yötä voi alkaa siivoamaan niin siinä tulee sitten koko yö valvottua. Pelkään että tämä pahenee vielä niin rajusti että alan siivoamaan monta kertaa päivässä. Asiasta juttelin ohimennen lääkärillenikin.Mutta otan ensi kerralla uudestaan asian puheeksi ja kerron kuinka tämä oikeasti hankaloittaa mun oloa.Ei hyvää päivää... Alan taas kohta siivoamaan vaikka juuri eilen kuurasin lattiat. Näinkö tämä tulee jatkumaan?
Olen 24vuotias nainen. Olen alkanut kärsimään pakko-oireista ihan yhtäkkiä, tuosta noin vaan. Ensin pikkuhiljaa ja nyt kesän jälkeen on pahentunut pahaksi. Niin pahaksi että se jo häiritsee elämääni. Nyt kun muistelen, niin kaikki alkoi siitä kun olin kerran vahingossa jättänyt pakastimen oven raolleen.Siitä lähtien olin joka ilta nukkumaan mentäessä tarkastamassa että onko se nyt varmasti kiinni.Sama oli ulko oven kanssa.Kokoajan piti rampata kokeilemaan kahvaa.Se meni juuri niin että menin sänkyyn,olin siellä minuutin ja sitten oli pakko nousta koska asia vaivasi.Toistin tätä samaa monta kertaa. Mitään tarkastamispakko ei ollut päivisin/iltaisin, ainoastaan öisin tai kun menen nukkumaan. Se oli turhauttavaa, mutta tänä päivänä on tullut uusi pakko oire: Siivous.
Olen aina tykännyt että kotona on siistiä ja päivittäin teen normaalit kotiaskareet.Mutta nyt mulle on tullut kauhea pakko koko ajan pestä lattiaa. Ennen moppasin lattiat kerran kuussa,sitten aloin tihentää tahtia.Aloin mopata joka viikko kerran.Nyt on tilanne se että moppaan joka päivä.Ja olen hermoraunio.Itkin tänään kovasti miettiessäni että kukaan ei ymmärrä.Puhuin ystävälleni mutta sanoi että siivous kannattaa aina. Mutta olen ihan loppu. Mulla menee siinä siivouksessa aina 4 tuntia aikaa ja myös fyysisesti raskasta kun pitää huonekalut nostella. Mä olin yksi ilta onneni kukkuloilla kun sain vain olla eikä "tarvinnut" tarttua moppiin. Minulla ei ole minkäänlaista bakteerikammoa, en vaan pysty rentoutumaan... Asiaa on hankala selittää. Ja muuten, kuten myös nuo ovien tarkastamiset niin myös tuo siivouspakko iskee aina öisin.Joka kerta. Ja kun saan asian päähäni niin se kummittelee siellä niin etten saa oltua enkä keskityttyä mihinkään.Ja luonnollisesti en keskellä yötä voi alkaa siivoamaan niin siinä tulee sitten koko yö valvottua. Pelkään että tämä pahenee vielä niin rajusti että alan siivoamaan monta kertaa päivässä. Asiasta juttelin ohimennen lääkärillenikin.Mutta otan ensi kerralla uudestaan asian puheeksi ja kerron kuinka tämä oikeasti hankaloittaa mun oloa.Ei hyvää päivää... Alan taas kohta siivoamaan vaikka juuri eilen kuurasin lattiat. Näinkö tämä tulee jatkumaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhu ehdottomasti lääkärillsesi, koska pakko-oireesi kestävät yli tuon 4h. Itselläni itse pakko-oireet kestävät vain jotakin max 30min päivässä ja käyn silti terapiassa! Pakkoajatukset sitten ovat päällä koko ajan.
Ikävä kyllä noin se tulee jatkumaan, jos et hae apua tai ala itse "parantamaan itseäsi". Pakko-oireiden/ajatuksien lopettaminen on todella vaikeaa.
Alkuun suosittelen sinua lainaamaan kirjastosta Edna B. Foanin & Reid Wilsonin kirjan : "Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista". Kirjassa kerrotaan yleisesti, mitä pakko-oireet ja ajatukset ovat ja miten niitä tulee hoitaa. Kirjassa on todella hyviä käytännön vinkkejä oireiden lopettamiseen. Tarkatelua voi esim. keventää hidastamisella. Eli ensin tekee hengitysharjoituksen kaksi kertaa (1 harjoitus: 6sekunttia hengenvetoa sisään, 6 sekunttia ilman pitämistä sisällä, 6 sekunttia ulos puhtaltamista) ja sen jälkeen tekee tarkastuksen tooooodella hitaasti. Eli esim. kun normaalisti rämppää ovenkahvaa hysteerisesti 6kertaa niin nyt kääntä kahvaa vaikka max. 2 kertaa todella hitaasti ja sanoo ääneen, että kiiiin-nnnii. TOIMII! :) Tuohon siivoamiseenkin tuolta löytyy todella hyviä vinkkejä. Nyt en niitä muista, koska luin ne vain ohimennen, koska itse en niitä tee.
Minusta oli myös ihana lukea kirjasta oikeiden ihmisten esimerkkitapauksia, koska silloin on olo kuin ei olisi yksin taistelemassa :)
Eli aloita tuosta kirjasta!
Sitten kannattaa ihan normaalille omalääkärilleen puhua oireista yhtään vähättelemättä. Mielummin vaikka vähän liiottelet (tosin sinun ei tarvitse, koska 4h pakko-oireisiin on älyttömän pitkä aika). Sitten hän ohjaa sinut luultavasti maksuttomaan kunnalliseen terapiaan :) Siellä ne tarjoavat yleensä heti SSRI-lääkitystä. Itse en kannata lääkkeitä ja uskon, että parantua voi ilmankin. Itse sairastan lisäksi ahdistusta ja masennusta ja silti aion parantua ihan luomusti.
MInä olen käynyt terapiassa nyt n. 10 kertaa ja nyt on auttanut jo älyttömästi!
Omat pakko-oireeni/ajtukseni tiivistetysti:
Pelkään älyttömästi katastrofeja ja muita "pahoja" asioita kuten esim. terroristeja, tulipaloja, hukkumista, onnettomuuksia, myrkytyksiä, murhaajia, sekopäitä, outoja ihmisiä, hometta, sairauksia jne..
Näiden takia olen sitten alkanut tarkistelemaan ja välttämään asioita. Minä tarkistan joka ilta ennen nukkumaanmenoa kaikki sähkölaitteet, pistorasiat, ovet ja ikkunat. Tarkistan myös, että mitään vaarallista ei jää lojumaan mihinkään, ettei kissa loukkaa itseään.
TArkistan nämä myös osalti kun poistun kotoa. Samoin jos puolisoni lähtee vaikka viideltä aamulla töihin herään tarkistamaan hänen jäljiltään nämä kaikki (TODELLA rasittavaa).
Sitten tarkistan vielä tasasin väliajoin, että puhelin, avaimet ja lompakko ovat tallella.
Silloin kun kävin vielä töissä tarkistelin myös siellä kaikennäköistä.
Välttelen myös paljon asioita, kuten säilykkeiden syömistä (:D), lentämistä ja laivalla matkustamista. Nuo ovat ehdoton ei. Asioita joita välttelen satunnaisesti ovat esim. ravintolassa syöminen, ostoskeskuksissa käynti ja muualla kuin kotona nukkuminen.
Eli paljon asioita, joista huolehtia :D
Kyllä tämä elämä välillä käy todella rankaksi, kun täytyy elää koko ajan alituisessa pelossa. Todella synkkinä kausina toivoisin kuolevani ihan vain, ettei tarvitsisi enää pelätä.
Minulla tosiaan nuo ajatukset ja oireet ovat lieventyneet terapian avulla. Ennen suoritin tuon iltatarkituksen 3 kertaa, kun taas nyt harjoittelen tarkistamaan sen vain kerran. Ainakin eilen onnistuin tässä lähestulkoon hyvin! Myös esim oven rämppääminen (ennen 4 kerran rämppäys tapahtui n. 4 kertaa) on vähentynyt kahteen kertaan :)
Lisäksi noista tarkisteluista ahdistuminen on vähentynyt! Pahimmillaan itkin joka ilta vähintään 30 minuuttia ennen kuin aloin tarkastella. Nyt näitä kohtauksia ei ole tullut ainakaan 4 kuukauteen !
Älyttömän pitkä ja epäselvä viesti. Anteeksi, en kertakaikkiaan vain jaksa oikolukea:D
Itse olen siis 20-vuotias oikeasti todella normaali tyttö, joka menestyy hyvin koulussa ja on sosiaalisesti ihan lahjakas. Minulla on poikaystävä ja sopivasti kavereita. Eli ei me mitään outoja hulluja olla, vaikka paljon huolehditaankin.
Hei "huolijaahdistus" ja lämmin kiitos vastauksestasi! :)
Tuntuu todella lämpimältä saada ymmärrystä olooni ensimmäistä kertaa."Terveen" ihmisen on vaikea ymmärtää mitä tämä todellisuudessa on.Ja kun olen tähän saakka saanut vain kommentteja tyyliin "Eihän tuossa mitään,siivoaminen kannattaa aina eikä se mene koskaan hukkaan." Tottakai siioaminen on tärkeää, ja kun on vielä kolme koiraa niin pitää pakostikin siivota, mutta kohtuus kaikessa. Se hyvänolon tunne jonka saan kun olen saanut siivouksen tehtyä tuntuu taivaalliselta tunteelta.Sitä huokaisee helpotuksesta ja saa viimeinkin rentoutua.Harmi vaan että tuo hyvänolon tunne kestää korkeintaan seuraavaan päivään,tai siis iltaan. Tänään tosiaan oli taas monen tunnin siivous jonka jälkeen menin vanhemmilleni.Nyt olen kotona ja päätin yrittää olla siivoamatta perjantaihin asti. Luvata en voi, mutta yrittää aion. Päätin että jos pystyn siihen niin palkitsen itseni tilaamalla pitsan ja katsomalla elokuvia. Rakastan elokuvien katsomista mutta se on nykyään jäänyt vähälle kun ei riitä aika. Tiedän, että mun on käytävä huomenna kova kamppailu itseni kanssa jotta en tarttuisi taas moppiin.
Niin ja ai niin, kyseinen lääkäri jolle ongelmastani kerroin on psykiatrian erikoislääkäri jonka luona säännöllisesti käyn koska myös sairastan masennusta sekä paniikkihäiriötä. Ihmettelen kovasti sitä miksei asiasta puhuttu sen enempää kun viimeksi kerroin. Voi olla etten tehnyt selväksi kuinka tämä vaikeuttaa elämääni. Ja saa jopa aikaan paniikkikohtauksia! Aion puhua kahden viikon päästä kun on taas aika, jotenkin vain hävettää että ihan kuin mulla olisi joka kerta jokin uusi sairaus kun tapaamme. Pelkään ettei hän ota asiaani tosissaan.Toisaalta miksi tämänlaista omasta päästäni keksisin? Olen aivan varma, että parin viikon päästä saavun kotiin uuden reseptilääkkeen kanssa. Oletko itse syönyt noita lääkkeitä? Auttoivatko ne? Ja meni varmaankin ensin jonkin aikaa että alkoivat vaikuttaa? Itsekään en oikein innostu ajatuksesta että taas saisin uuden lääkityksen kun on jo ennestään masennus ja ahdistus lääkkeet sun muut. Mutta mikäli se auttaisi edes vähän niin olisin todella helpottunut ja voisin nauttia pitkästä aikaa aidosti elämästäni.Niin hassulta kuin se kuullostaa... Mukava kuulla että sulla on oireet helpottuneet! Tosi mahtava juttu! Ei voidakaan odottaa että oireet katoaisi tuosta noin vain :) Pikkuhiljaa, kuten sanoit :) Sä olet edistynyt hyvin, paljon tsemiä sulle! Helppoa ei ole, mutta ei olla yksin :)
Tuo on kyllä niin tyypillistä, että ihmiset ovat vain noin "siivoaminenhan on hyvä juttu, ole tyyväinen kun on siistiä jne". Itse tulisin ainakin hulluksi jos minulla menisi neljä tuntia omiin rituaaleihini päivässä. Tuo illan muutaman minuutin kiertely ärsyttää jo joskus niin paljon, että venytän nukkumaanmenoa ihan yömyöhään.
Minulle määrättiin tosiaan tuo SSRI-lääkitys pakko-oireisiin, ahditukseen ja keskivaikeean masennukseen. Taisi olla jokin Seronil (tai vastaava) lääkkeen nimi. Itse en tosiaan lääkettä syö, koska sairastan myös mm. lääkefobiaa :D Syön toki joitakin lääkkeitä tiettyihin vaivoihin, mutta etenkin nämä mielialalääkket ovat minusta todella epämääräisiä. Uskon muutenkin, että oireillani on selkeät juuret lapsuudessani. Pakko-oireiden syntykin on jo aikalailla selvillä, joten en usko, että nämä oireeni välttämättä johtuisivat mistään aivojen epätasapinotiloista. Uskon, että yksinkertaisesti minulla on liian monimutkaiset aivot ja ajattelen aivan liikaa ympärilläni olevia asioita. Lisäksi olen lukenut aivan liikaa uutisia.
Uskon, että en pysty tukahduttamaan näitä ajatuksiani millään lääkkeellä. Pahimmat oireeni ovatkin juuri kaikki pelkotilat, eikä niinkään tuo itse oireilu. Toki ahdistukseen ja masennukseen nuo lääkkeet voisivat auttaa, mutta tahtoisin niistäkin selvitä omin neuvoin :)
Lääkkeet ovat kuitenkin yleisin hoitomuoto näissä pakko-oireissa, että eiköhän ne joillakin toimi ja voisivat varmaan minullakin toimia, who knows. Suosittelen kyllä kokeilemaan jos siltä tuntuu... Itse erehdyin vain lukemaan noista haittavaikutuksista ennen kun aloitin kokeilun ja sitten en pystynytkään enää kokeilemaan. Noiden lääkkeiden uskotaan toimivan todella paljon myös ihan placebo -vaikutuksesta... Ja näin ollen sivuoireetkin tulevat nocebona. Eli jos lukee, että lääke aihuettaa sitä ja tätä, niin on todennäköisempää myös, että itselle tulee näitä haittavaikutuksia. Suosittelen siis, että jos halaut kokeilla lääkitystä, älä lue kauhujuttuja!
Lääkkeen pitäisi alkaa toimimaan 2 viikon jälkeen. Sitten yleensä kuukauden jälkeen nostetaan annosta, jos ei ole alkanut vielä toimimaan.. Minulla on nyt "annostus" tosiaan 100 milligrammaa...
Tosiaan, en lääkettä syö, mutta joudun ostamaan niitä, jotta saan olla terapiassa ja sairaslomalla. Ikävä kyllä kun tämä yhteiskunta on sellainen, että apua ei saa, ellei pillereitä napsi. Nyt siis feikkaan syöväni näitä. Se ei onneksi haittaa terapiaa, koska psykoterapeutti ja lääkäri minulla on erikseen :)
Kannattaa ehdottomasti sanoa lääkärillesi noista oireista, olen varma, että hän ymmärtää, että kyseessä on selkeä pakko-oire! Ehkä edellisellä kerralla hän ei niin tarkkaavaisesti kuunnellut tai jotakin sellaista.
Mitkä lääkkeet sinulla nyt on? Suuri osahan mielialalääkkeistä vaikuttaa moniin sairauksiin.
Hei, itselläni samankaltaista siivousintoa. Pelkään likaa, en varsinaisesti koe mielestäni bakteerikammoa, koska on hyviäkin bakteereja mutta pelkään varsinkin eritetahroja. Rasittavaa jos johonkin kankaaseen on "ilmestynyt" epämääräinen tahra enkä tiedä mistä se on, niin mielikuvitus alkaa heti laukkaamaan ja tehtävä hirveät pesuoperaatiot. Kylässäkin välillä pitää tsekata ettei istu ihan tahansa mihin likaiselle sohvalle.
Kotona puunaan paljon, yhteen välin pesin lattiat viikottain mutta nyt on onneksi vähentynyt. Pyykin pesu hankalaa kun pitää miettiä mitkä pyykit voi pestä eka, ettei toiset jälkikäteen pestävät likaannu. Esim. en voi pestä lapsen vaatteita heti omien lakanapyykkien jälkeen. Eikö olekin outoa.. ja kun ajattelen järjellä niin eihän se pesukone voi olla likainen pesun jälkeen. Ja varsinkin kun sitä putsaa säännöllisin väliajoin. En ole mennyt terapiaan, enkä syö lääkkeitä. Olen lukenut Edna Foen kirjaa ja tehnyt mm. hidastamisharjoitusta. Harjoitus itse asiassa parhaillaan meneillään. Vaikeaa on aina aika ajoin. Olisi niin helppoa olla välittämättä pakkoajatuksista, ns. antaisi vain olla. Olkoon likaa mutta sitten ajattelen, että olen vastuuton jos en välitä ja putsaa sitä likaa pois mitä ajattelen olevan olemassa. Ikään kuin olisin vastuussa, että jotain pahaa, likaista, saastaista tapahtuu jos en putsaa sitä tahraa heti pois. Olen kärsinyt näistä eri asteisena koko elämäni mutta lapsen saatuani on tämä eritekammo tullut uutena. Kai sitä on niin huolissaan omasta kyvystä olla hyvä äiti, ja kun omistaa vilkkaan mielikuvituksen, näkee kaikkialla vain huolia.
Mä luulen, että pakko-oireet kertovat enemmän siitä ahdistuksesta, kun kaikkea ei voikaan kontrolloida. Varsinkin pelko siitä, että itse aiheuttaa jotain pahaa, on iso, ja sitten on helpoompi selvitä näillä uskomuksilla, koska ainoastaan ne tuovat jonkun kontrollin tunteen...
Itselläni on dermatillomaniaa, mutta siinäkin tunnen jotain kontrollin tarvetta, että kaikki "ylimääräinen" on saatava ihosta pois. Ja vaikka jäljellä on rumentavat arvet, ovathan sentään itse aiheutetut :D Tai jotain... Samaten se tekeminen (nyppiminen) vie ikäänkuin transsiin, jossa ahdistus unohtuu. Samoin ehkä sinun siivoamisen laitasi.