Kehitysvammaisena ja keskosena syntyneelle poikalapselleni

Ymmärrän.

Mutta on hän silti lapsesi eikä ole itse aiheuttanut sitä, että on vammainen. Rakkautta hän tarvitsee, kuten Sinäkin.

Etkö olisi voinut tehdä/toivoa aborttia? Miksi hankit lapsia?

Nauttikaa nyt, kun vielä pystytte. Sitten murrosiässä alkaa jo olemaan paskamaista nostella ja pitää kurissa 70-kiloista körilästä...

Vihantunne ja katkeruus eivät kysy milloin saa tulla elämään..Sinulle se tuli lapsesi muodossa..ehkä ajan saatossa näet jotakin hyvääkin ja opit rakastamaan tuota lastasi ehdoitta! Nykyaikanakin syntyy vammaisia lapsia ja ms trevitä lapsia jotka sairastuvat myöhemmin..uskon itse että lapsi valitsee vanhempansa tänne tullessaan..

Eikö olisi parasta antaa lapsi adoptioon, kun kerran häntä jo vastasyntyneenä noin vihaat ja inhoat? ketä oikeastaan vihaatkaan, itseäsi kenties? Et kestä omia/ kautta muiden reaktioita lapsestasi???? Rakkautta se tämäkin lapsi kaipaa. Jossakin on kyllä varmasti joku ihminen, joka sitä voi hänellekin tarjota.

Tämä kipeä asia on tapahtunut siis aivan hiljattain. Rivien välistä luettuna kuulostaa ettet vielä joka tapauksessa oikein olisi ollut valmis isäksi.
Tunnet surua, vihaa, murhetta, tunnet sentään jotain. Mutta miksi vihaat lastasi?
Etkä niitä olosuhteita, jotka aiheuttivat poikasi kehitysvammaisuuden/keskoisuuden.
Saatuasi tuon musertavan tiedon, piti sitten etsyityä suomi24h:n ja purkautua ensimmäisellä sopivalla palstalla, sen sijaan että olisit puhunut jollekkin läheiselle: veli, oma isä, ystävä. Entä vaimosi, mitä hän ajattelee tästä kaikesta. Poikanne keskosuudesta, kehitysvammasta. Miltä hänestä tuntuisi lukea vuodatuksesi.
Vaikka nyt lähtisi kokonaan pois ja parempi niin olisikin kaikille osapuolille, ennenkaikkea pojallesi ja vaikka häpyisit mailman ääriin, et silti pääse pakoon sitä tosiaa että poikasi on vammainen ja ehkä vakavasti sairas.
Olet hänen isänsä lopun elämääsi. Vielä vanhana, vanhana miehenäkin joudut kohtaamaan sen tosiasian että olit isä myös tälle vamaiselle pojallesi, vaikka saisit 10 lasta ja olisit moninkertainen pappa, ensimmäinen lapsesi ei häivy mielestäsi. Toisaalta, jos lapsi yleensäkin on niin "paskamainen" ja "kamala" asia, niin ehkä on parempi ettet enää koskaan tule isäksi yhdelläkkään lapselle.
Mutta vaimosi löytää hyvän, rakastavan ja ennenkaikkea aikuisen miehen rinnalleen ja poikasi rakastavan isäpuolen.
Ihminen joka toivoo oman lapsensa(vaikkakin tämä on sairas ja vammainen) ja pitää tämän lapsen kuolemaahyvänä asiana, ehkä todella kannattaisi harkita jonkinlaista sterilisaatiota.

Paskamaisin ja kamalin asia elämässäsi olet sinä itse.Joudut elämään tuollaisena,katkerana ja onnettomana ihmisenäJossain sisälläsi tiedät,että sanat jotka kirjoitit pojallesi,ovat oikeasti tarkoitettukin itsellesi.
Toivon lapsellesi rakkautta ja iloa elämään.