Mitä tapahtuu?

Tekisi mieli sanoa, että voi kunpa jättäisikin. Oma ja usean muun kokemus on se, että yrittää koventaa otteitaan, kostaa tällaisen "itsenäistymisen", usein ensimmäisen kerran on myös fyysisesti väkivaltainen ja samaan aikaan yrittää vahtia entistä enemmän ja uhkailee niin että toinen ei uskaltaisi toteuttaa esimerkiksi eroa tai jos on alkanut harrastaa tai liikkua ystävien kanssa niin kyttää ja uhkailee..

Minä laiton ne kohdallen, uhkasi kyllä jättää, mutta ei vielä ole jättänyt. Meillä miehillä on helpompaa, kun ei voi käyttää väkivaltaa.
Narsistin oikkujen mukaan ei ole pakko elää, pidän tiettyä etäisyyttä, kerron hyvin vähän omista asioista, olen silti ystävällinen. Nph narsistin kohdalla kyse on tunne elämältään 3-5 vuotiaan tasolla olevasta ihmisestä, jolla on aikuisen järki mutta joka ei pysty ottamaan henkistä vastuuta oikein mistään, vaikka saattaa antaa vahvan henkisen vaikutelman itsestään.

"....joka ei pysty ottamaan henkistä vastuuta oikein mistään, vaikka saattaa antaa vahvan henkisen vaikutelman itsestään...."

Juuri näin. Kun ryhdyin vastustamaan narsistia ja lopulta kannoin tavarani ulos, niin narsisti sanoi jättäneensä minut ja näin kantaneensa vastuunsa suhteesta (kun peräänkuulutin vastavuoroisuutta, kunnioitusta, keskustelua ja rehellisyyttä).

Viimeiseen vuorosanaan asti haukkui minua hulluksi ja että olen päästäni sekaisin sekä eksyksissä koko elämän kanssa. Ja niin olinkin kun olin hänen kanssaan, en arvostanut itseäni, olin läheisriippuvainen, annoin alistaa ja mitätöidä minuuttani, polkea itseni keksityillä syytöksillä maan rakoon, pyytelin anteeksi kun toinen oli loukannut minua, jne... Nyt alan pikkuhiljaa löytämään takaisin omaan elämääni.