lapsi pelkää

Kuopukseni on myös ollut hyvin pelokas lapsi. Kaikki kärjistyi hänen ollessa 8-9 vuotias. Hän ei suostunut olemaan hetkeäkään yksin kotona. Vaikeita tilanteita tuli, kun me vanhemmat lähdimme aamulla töihin ja esikoinen kouluun ennen häntä. Raahustin kuopustani työpaikalleni mukaan. Ei edes 15 min. yksinolo onnistunut, vaan hän soitti ihan paniikissa perääni. Yksin hänen ei ole tarvinnut nukkua, kun on isosiskon kanssa yhteinen huone. Ei hän olisi yksin nukkunutkaan. Opettaja ei ollut huomannut koulussa mitään erityistä tai outoa, oli yllättynyt, kun kerroin ongelmastamme. Pahinta tilanteessa oli se, että aloin itse väsyä tilanteeseen. Tuli poltettua päreitäkin muutama kerta ihan kunnolla - ja mikä syyllisyys sen jälkeen. Eihähän hän tahallaan halunut olla hankala. Kävimme perheneuvolassa muutamia kertoja. Niistä käynneistä taisi olla enemmän apua minulle kuin lapselle. Helpotti puhua asiantuntijoiden kanssa. Lapsemme koki käynnit epämiellyttävinä tai hänen sanojensa mukaisesti ihan tyhminä. Perheneuvolaan oli vaikeaa saada aikoja ja sovimme, että pidämme tauon pimeimmän talviajan yli ja palaamme asiaan keväällä valoisan ajan tullen, jos lapsi vieläkin pelkää. Lupasin lapsellemme, että hänen ei tarvitse yrittää uskaltaa olla yksin ennen kevättä. Häntä helpotti ajatus, että saa muutaman kuukauden aikalisän. Kevään koittaessa tuli perheneuvolaan uusi aika. Tyttäremme totesi, että alkaa vaikka mielummin olla yksin kuin lähtee sinne uudelleen höpöttelemään hassujen tätien kanssa. Niinpä hän alkoi reippaasti olla aamuisin pieniä hetkiä yksin ja pikkuhiljaa pidempiäkin aikoja. Pääsimme tästä ongelmasta eroon. Hän on edelleen aika arka ja herkkä lapsi - tulee aina olemaankin. Se on osa häntä, mutta on oppinut pala palalta voittamaan muitakin pelkoja. Huvittavaa oli kun kävin yksin viimeisen kerran perheneuvolassa. Siellä haluttiin tietää, että oliko käynneistä ollut apua. Sanoin, että kovasti - en jatkanut, että koska tyttären mielestä keskusteluihin tulot oli niin vastenmielisiä, niin päätti reipastua. Eli siis, luulenpa, että kaikella on aikansa. Lapset ovat todella erilaisia ja yllätyin perheneuvolassa kuultuani, miten paljon erilaisia pelkoja lapsilla voi olla. Ei ole huono ajatus keskustella ensin jonkun asiantuntijan kanssa tilanteesta. Jos hän ei näe mitään huolestuttavaa tilanteessa, kannattaa yrittää unohtaa asia vaikka muutamaksi kuukaudeksi. Itse huomasin, että kun lapsi itse on valmis, kaikki loksahtaa paikalleen, mutta jos yrittää väkisin, on kaikkien hermot koetuksella. Kärsivällisyyttä ja hyvää kesän jatkoa !

Se kehittyy lapsilla jo pienenä onnistumisissa ja kanssakäymisestä, koulu- ja hoitoiässä myös muiden lasten kanssa toimimisesta.

muutamia pointteja jos lapsi pelkää esim öisin:

1. Lapsen huoneesta tehdään ei-pelottava, eli ei mitään hirviöt julisteita vaikka lapsi itse niitä haluaisikin päivällä.

2. Ei katsella mitään pelottavaa telkasta tai kirjoista

3. Esim koira tai kissa (lemmikki) lapsen huoneessa luo turvallisuuden tunnetta - koirat vahtii taloa eikä päästä ketään sisään.

4. Painottaa että mitään kummituksia tai hirviöitä EI OLE olemassa. Maailmassa on ihmisiä, kasveja ja eläimiä. Koko maailma on tutkittu, tiedetään ja uutisoidaan ja mitään kummaa ei vain ole.

5. Voi myös sanoa että Iskä ja Äiti ei siedä mitään mörköjä talossa ja jos sellaisia uskaltaisi tulla lähellekään meidän taloa niin Iskä/Äiti nappaa niitä niskasta ja turkista ja pyörittää lätäkössä ja heittää pallona kauas pois. Pieni humoristinen mielikuva auttaa hälventämään pelkoja.

6. Yksi kikka on laittaa sumutus-spraypulloon vettä ja mörkömyrkkyä -tarra kylkeen ja illalla sumuttaa sängyn alta ja kaapista jne joka rauhoittaa lapsen.

En oo ihan varma 2 viimesestä koska niissähän tavallaa aikuinen hieman myöntää että mörköjä saattaisi olla olemassa..

... kehittyy varhain piti lukea tossa edellisessä otsikossa :)

Huoneessa voisi olla hieman valoa, kun se ei satu silmiin.

Pelko itselläni johtuu pimeästä, vieläkin kärsin siitä vaikka olenkin jo 17.
Yövalo saattaa auttaa, tai radio hiljaisella, ja kuten tuolla mainittiinkin niin lemmikit.
Itseäni tosin pelotti lemmikkini rapistelut.
Kannattaa kysyä, pelkääkö lapsi mörköjä tai muuta vastaavaa, oman äitini ja minun välinen keskustelu oli aika helppo;
äiti; "mikset uskalla?"
minä: "nokun pelottaa"
äiti; "no mikä pelottaa, kerro, niin autan niin hyvin kuin vain voin"
ja auttoihan se yövalo sitten, nyt tosin pelko on pahentunut kun en asu enää kotona.
Toivottavasti minusta oli jotakin hyötyä : )

Joku lapsi pelkästi juurikin tuon suihkepullon. Juurikin sen vuoksi, että jos äitkin kerron joutui joka ilta sitä sumuttamaan, niin silloin niitä mörköjä on olemassa