Isäni kuoli, ja olen ainoa rintaperilinen. Isäni oli osakkaana oman isänsä eli vaarini kuolinpesässä ja oman äitinsä, eli mummoni kuolinpesässä. Olen lueskellut vanhoja papereita, perunkirjoja yms. ja silmiini pisti, että yhtä kesämökkiä ei ole enää missään virallisissa papereissa, vaikka mökki on edelleen olemassa, käyn siis itsekkin siellä pari kertaa vuodessa. Nyt minua on alkanut kiinnostaa tuon mökin omistussuhteet, ja kysyisinkin, josko täällä viisaammilla olisi tietoa tai vinkkejä, jolla pääsisin alkuun.
Mökin historia menee suurinpiirtein näin:
-Vaarini osti mökin 50-luvulla, löysin alkuperäiset kauppakirjat., mutta lainhuutoa ei ole koskaan haettu.
-Vaarini meni naimisiin mummoni kanssa. He saivat kolme poikaa, joista siis yksi oli isäni. Isäni kaksi veljeä ovat vielä elossa.
-Vaarini kuoli 70-luvulla, ositusta mummoni kanssa ei tehty.
-Isäni oli ostanut 80-luvulla molempien veljiensä pesäosuudet vaarin kuolinpesän mökistä. Löysin alkuperäiset kauppakirjat, kahden todistajan allekirjoittamana (pesäosuus rinnastetaan irtaimeen omaisuuteen, joten niiden pitäsi olla lainvoimaiset). Mihinkään virallisiin papereihin nuo kaupat eivät ole menneet, kun koko vaarin kuolinpesää ei enää tuossa vaiheessa ole missään virallisissa papereissa. Mainittakoon, että isäni oli maksanut todella suuret summat noista pesäosuuksista, jos vertaa mökin arvoon vaarin perunkirjassa. En siis tiedä miksi, johtuu oletettavasti suvun hyvin riitaisista väleistä.
-Mummoni kuoli 2000-luvulla. Mummoni perukirjassa ei ole muuta mainintaa vaarini kuolinpesästä, kuin etttä OSITUSTA EI OLTU TEHTY. Onko tuo se ratkaiseva lause, ja mitä se tarkoittaa? Jos oletetaan, että nuo isäni pesäosuuksien kaupat olivat päteviä, niin miten omistussuhteet vaarini kuolinpesän mökissä menevät? (Muuta omaisuutta vaarini kuolinpesässä ei tietääkseni ole). Mummollani kyllä oli muutakin omaisuutta vaarin kuoleman aikaan, esim. oma osakehuoneisto. Tasingosta ei vaarin perunkirjassa ole mainintaa. Jos ositus tuolloin olisi tehty, olisi mummoni varmasti pitänyt osakehuoneistonsa ja vaarin kuolinpesä olisi saanut tuon mökin, olivat tuohon aikaan aikalailla saman arvoiset. Tuon mummoni omistaman osakehuoneiston isäni ja hänen veljensä jakoivat niin, että yksi veljistä osti molemmat veljet ulos pesän ulkopuolisilla varoilla. Olisiko tuohonkin kauppaan pitänyt vaikuttaa se, että ositusta ei oltu tehty?
Olen itse koko elämäni ajan ajatellut, että omistussuhteet, tai pitäsikö puhua pesäosuudet menisivät niin, että isäni veljensä perivät puolet ja mummoni sai avio-oikeuden nojalla toisen puolen vaarini omaisuudesta (mökistä). Eli jos isäni veljiltään ostamat pesäosuudet ovat päteviä, niin isälläni olisi ollut mökistä puolet ja mummollani puolet. Mutta mitä tapahtui, kun mummoni kuoli, ja ositusta ei oltu tehty? Jaetaanko mummoni puolikas kolmen rintaperillisen kesken, jolloin isäni olisi saanut vielä yhden osan, eli sitten isälläni olisi ollut mökistä 4/6osaa. Ja hänen veljillään kummallakin 1/6osa.
Olenkohan ajatuksineni ihan metsässä?
Mökin historia menee suurinpiirtein näin:
-Vaarini osti mökin 50-luvulla, löysin alkuperäiset kauppakirjat., mutta lainhuutoa ei ole koskaan haettu.
-Vaarini meni naimisiin mummoni kanssa. He saivat kolme poikaa, joista siis yksi oli isäni. Isäni kaksi veljeä ovat vielä elossa.
-Vaarini kuoli 70-luvulla, ositusta mummoni kanssa ei tehty.
-Isäni oli ostanut 80-luvulla molempien veljiensä pesäosuudet vaarin kuolinpesän mökistä. Löysin alkuperäiset kauppakirjat, kahden todistajan allekirjoittamana (pesäosuus rinnastetaan irtaimeen omaisuuteen, joten niiden pitäsi olla lainvoimaiset). Mihinkään virallisiin papereihin nuo kaupat eivät ole menneet, kun koko vaarin kuolinpesää ei enää tuossa vaiheessa ole missään virallisissa papereissa. Mainittakoon, että isäni oli maksanut todella suuret summat noista pesäosuuksista, jos vertaa mökin arvoon vaarin perunkirjassa. En siis tiedä miksi, johtuu oletettavasti suvun hyvin riitaisista väleistä.
-Mummoni kuoli 2000-luvulla. Mummoni perukirjassa ei ole muuta mainintaa vaarini kuolinpesästä, kuin etttä OSITUSTA EI OLTU TEHTY. Onko tuo se ratkaiseva lause, ja mitä se tarkoittaa? Jos oletetaan, että nuo isäni pesäosuuksien kaupat olivat päteviä, niin miten omistussuhteet vaarini kuolinpesän mökissä menevät? (Muuta omaisuutta vaarini kuolinpesässä ei tietääkseni ole). Mummollani kyllä oli muutakin omaisuutta vaarin kuoleman aikaan, esim. oma osakehuoneisto. Tasingosta ei vaarin perunkirjassa ole mainintaa. Jos ositus tuolloin olisi tehty, olisi mummoni varmasti pitänyt osakehuoneistonsa ja vaarin kuolinpesä olisi saanut tuon mökin, olivat tuohon aikaan aikalailla saman arvoiset. Tuon mummoni omistaman osakehuoneiston isäni ja hänen veljensä jakoivat niin, että yksi veljistä osti molemmat veljet ulos pesän ulkopuolisilla varoilla. Olisiko tuohonkin kauppaan pitänyt vaikuttaa se, että ositusta ei oltu tehty?
Olen itse koko elämäni ajan ajatellut, että omistussuhteet, tai pitäsikö puhua pesäosuudet menisivät niin, että isäni veljensä perivät puolet ja mummoni sai avio-oikeuden nojalla toisen puolen vaarini omaisuudesta (mökistä). Eli jos isäni veljiltään ostamat pesäosuudet ovat päteviä, niin isälläni olisi ollut mökistä puolet ja mummollani puolet. Mutta mitä tapahtui, kun mummoni kuoli, ja ositusta ei oltu tehty? Jaetaanko mummoni puolikas kolmen rintaperillisen kesken, jolloin isäni olisi saanut vielä yhden osan, eli sitten isälläni olisi ollut mökistä 4/6osaa. Ja hänen veljillään kummallakin 1/6osa.
Olenkohan ajatuksineni ihan metsässä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viimeisessä kappaleessa kirjoitat, että olet ollut siinä käsityksessä, että: "mummoni sai avio-oikeuden nojalla toisen puolen vaarini omaisuudesta (mökistä)". Mistä sellainen käsitys?
Jos oli niin, että vaarisi omaisuus ja mummosi omaisuus olivat silloin suunnilleen samanarvoisia, ei mummosi olisi saanut avio-oikeudella mitään tai lähes mitään. Jos heillä oli avioehto, asia voi olla toisin.
Ositus pitää aina tehdä ennen perinnönjakoa, joten ennen mummon asunnon jakoa olisi pitänyt tehdä ositus. Ennen kuin ositus on tehty ei voida tietää mikä omaisuus kuuluu mihinkin kuolinpesään.
Laskennallisesti voidaan toki ajatella, että kullekin veljekselle kuuluu 1/6 mökistä vaarin kautta ja 1/6 mummon kautta, ja sama juttu asunnon suhteen. Tällöin isällesi kuuluu laskennallisesti 4/6 mökitä (vaarilta peritty 1/6, veljeksiltä ostettu 2 x 1/6 ja mummolta peritty 1/6). Mitään oikeusvaikutusta tällä ei kuitenkaan ole ennen kuin ositus ja perinnönjako on tehty.
Tuon mummon asunnon myymisen suhteen voi tietysti todeta, että asiallisesti siinä on tehty ositus ja osittainen perinnönjako, ja vedota siihen.
Pykäläkummajainen.
Ositusta ei tarvitse tehdä, mikäli osakkaat voivat sopia osuudet.
Oma suomennus, joten ei pilkuntarkka.