Auringonlahja

Minä luulin kerran itseäni auringoksi
ei se ole tavatonta, Salvador Dalikin
heräsi eräänä aamuna tuntien olevansa kala

minusta kasvoi säteitä
onnen rihmat olivat alkaneet kutoutua
ulkonemiksi

tunsin sormieni päissä niille harvinaista lämpöä

ja sydämeni versoi ( vrt. lämmin veden pinta alkutalvesta höyryää)
luulenpa kuitenkin, että kauneinta oli se
taivaanrannan väri jonka näin
aamuruskonpunaisten mielikuvituslasieni
(minulla on aina ollut erittäin tarkka kyky erottaa fakta fiktiosta, silloin se petti)
läpi

Se olotila meni ohi, mutta palasi hetkeksi runosi myötä

Kiitos Jaana

Kiitos vastarunosta harmajaneito,
kiva, että se toi sinulle mukavia muistoja.

Kuin Sinä eläisit tässä runossasi "oppia elämään"
pienistä lähteistä
suuriksi virroiksi

löytää pienuudestaan
elämänauringon

että syyn hengittää
tulevia elämäntuulia.

Runosi on jo Ajatuksena : Lahja,
kun sen oikein oivaltaa&ymmärtää.

Tuhannet kiitokset palauttestasi Dolan.