mieheni kuoli vosi sitten, sitten tapasin maailman ihanimman miehen, joka vei täysin jalat alta...En tiennyt sellaista olevankaan. Hän ei kuitenkaa tunne samoin, on /off suhde hänen puoleltaan. aian kun hän on jättänyt rukoilen hänet takaisin.
nyt sitten hän ei enää vastaa edes puhelimeen,viesteihin..
olen täysin hajalla...kesällä menetin ainoan ystäväni, ainoan myöskin kelle pystyin puhumaan.
olen ihan yksin...en jaksa enää..haluaisin oikeasri kuolla..millään ei ole mitään väliä..mitä väliä elämällä on ilman rakkautta
nyt sitten hän ei enää vastaa edes puhelimeen,viesteihin..
olen täysin hajalla...kesällä menetin ainoan ystäväni, ainoan myöskin kelle pystyin puhumaan.
olen ihan yksin...en jaksa enää..haluaisin oikeasri kuolla..millään ei ole mitään väliä..mitä väliä elämällä on ilman rakkautta
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei!
En tiedä osaanko neuvoa sinua, mutta voin yrittää kannustaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää! Älä luovuta, vaikka nyt on vaikeaa. Elämä voi olla hyvää elämää myös ilman ketään ihmistä, voi olla että ehkä sinulle sopivampi löytyy myöhemmin. Mutta ennen suhdetta voisi olla hyvä opetella olemaan onnellinen yksinkin ja oppia arvostamaan elämää. Mitä kaikkea mukavia asioita voisit tehdä yksinkin?
Itse kärsin pitkään masennuksesta ja tänäänkin on ollut todella alakuloinen olo, mutta haluaisin silti saavuttaa hyvän ja onnellisen elämän.
Mitä unelmia sinulla on? Voisitko tehdä vaikka ns. "unelmakartan" ja alkaa toimia askel kerrallaan saavuttaaksesi unelmasi?
Voimia sinulle!
Minä olen ollut pitkiä aikoja masennuksessa, mutta silti hyvät kaverit sillä tavalla säilyttivät minut.... mutta olen poika jolla on paljon kavereita, ei ole paljon mutta riittävästi kai että auttavat.
Sinulla pitäisi kai olla tyttökavereita jotka auttaisivat sitten.
Olet varmastikkin hieno ja itsenäinen nainen ja se on miehen tappio, jos hän ei sinusta pidä kiinni. Kysy häneltä suoraan, että NO PIDÄTKÖ vai ETKÖ PIDÄ.
Varmasti jaksat. Niinkuin loinen kerran tokaisi: "Toivossa on hyvä elää"
ja on meitä muitakin ketä masentaa. Sillä on varmasti aika paljon tekemistä vuodenajankin kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=l5Me9bhVc2Q
Minäkin olen sitä mieltä, ettei elämässä ole mitään järkeä ilman rakkautta. Ei kukaan ole onnellinen yksin, vaikka väitetäänkin, että pitäisi oppia elämään omillaan. Tuo mies ei kuitenkaan ole unelmasi: unelmiesi mies rakastaa sinua ja tahtoo olla kanssasi.
miksi yhdelle annetaan niin paljon ettei jaksa kantaa...tämä mies on minun unelmani..minä en hänen unelmansa...tuntuu niin turhalta rakastaa kun siitä seuraa vain pelkkää kipua,...joko kuolemaa tai sitten vain lähdetään...minusta koko elämä on ihan turhaa..liikaa kärsimystä,tuskaa jne...
tällä ei ole mitään tekemistä vuodenajan kanssa tms... kaikki vaan päättyy aina huonosti..ihmiset joita rakastan yleensä kuolevat...minulla ei ole ketään..olen ihan yksin...
Voin sanoa omasta kokemuksestani, että sellainen mies, joka on kuin unelma pitää sinua unelmanaan. Minä menetin muutamia kuukausia sitten täydellisen miehen - unelmieni kumppanin - mielenterveydellisille ongelmille, vaikka hänenkin suurin haaveensa oli viettää loppuelämä kanssani. Ennen lähtöään hän kuitenkin pyysi, etten koskaan luopuisi rakkaudesta. Hän halusi minun olevan onnellinen. Hän myös sanoi viimeisessä kunnollisessa viestissään rakastavansa minua aina.
Olen vakavasti masentunut, sillä romahdin hänen lähtönsä jälkeen. Joka päivä mietin, miksi ihmeessä enää taistelisin, sillä kukaan ei voi antaa yhtä paljon kuin hän ja olen muutenkin täysin yksin (ystäväni ovat kadonneet vuosien varrella ja tuttavani hylkäsivät minut eron jälkeen). Silti en ole luopunut toivosta (varsinkaan siitä, että hän tulisi joskus takaisin - kun hän näki minut ensimmäistä kertaa, hän tiesi, että olisin hänelle se oikea, vaikka häneltä kesti puoli vuotta löytää minut uudestaan ja saada selville, kuka olin). Hänen rakkautensa on kuitenkin edelleen se voima, joka saa minut taistelemaan.
Sellainen pitäisi olla sinunkin unelmiesi miehen. Ethän sinä oikeasti voi pitää täydellisenä miestä, joka ei arvosta sinua? Minä ainakin näen täydellisen miehen ominaisuutena sen, että hän jumaloi minua. Sinä löydät ihan oikeasti paljon parempaa. Luulisi, että jos olet ollut naimisissa, niin tiedät, miltä tuntuu olla rakastettu ja ennen kaikkea arvostettu juuri sellaisena kuin olet.
Elämässä on paljon muutakin kuin pelkkä rakkaus. Ei kannata vain tujottaa yhtä asiaa, vaan katsoa avarasti maailmaa. Ajattele, että nyt sinulla on elämäsi tilaisuus olla itsenäinen. Hyvät asiat tulevat itsestään vastaan, jos käännät katsomistapaa potiiviseksi. Et ajattele kadulla kävellessäsi, että kulman takana on vain sama vanha maisema - vaan ajattelet: kulman takana on varmasti jotain erilaista - jokin asia on jossain muuttunut ja minä haluan tietää mikä se on.
Pieni siirto toiseen suuntaan katsontakannoissa voi auttaa paljon. Kokeile!
Älä nyt hyvä ihminen rukoile takaisin jotain joka ei edes vastaa puhelimeen, itsekkin leski ja hyvin varovainen miesten suhteen, sillä en voi luottaa oikein kehenkään. Mutta ei kai se yksi mies nyt sinun maailmaasi kaada, ota huomioon että tunne on sinun unelmasta, hän ei ehkä tunne samoin ja silloin ei ole yhdessäololla minkäänlaisia mahdollisuuksia. Koita ajatela toisin päin, olisitko itse kiinni sellaisessa joka sinua rukoilee aina takaisin, kiinnostus, jos sitä on ollut hänen puoleltaan, katoaa jos toinen näyttää kiimaantuvan suhteeseen, silloin tukehtuu ja vetääntyy pois suhteesta.
Kyllä sinun tiellesi se oikeakin ilmaantuu ihan varmasti, ja kun se ilmaantuu niin sinulle ei edes juolahda mieleenkään josko hän on oikea, sillä silloin tiedät sen.
Tartun vain yhteen kohtaan tekstistäsi.
Tämä: "mitä väliä elämällä on ilman rakkautta".
Sinä koet noin, ja tietysti nyt, kun jyrkkää eroa entiseen elämääsi nähden ... Kun pystyt vertaamaan eri elämäntilanteita, saattaa olla äkkiseltään tosi outoa. Mutta 'ei se tapa'. Tuo ei ole huumorilla heitetty, tarkoitan niin.
Minua ei ole nk. rakastettu lapsena ja nuorena. Sitten työikäisyyteni elin sinkkuna kaupungissa löytämättä, osaamatta löytää, toimivaa rakkautta. Omaa rakastamisen tarvettani kanavoin ystävien auttamiseen, kuunteluun, erilaisiin tekemisiin. Siinä itsekin sain ystävyyttä, joka kyllä auttoi elämässä.
- Nyt olen nuori eläkeläinen ja vähän sairas sekä krooninen masennus ja angsti vaivaa! Sinkkuna, ilman rakkautta edelleen. Monella ihmisellä on mennyt koko elämä näin.
Mutta että minua joku rakastaisi!? Sitä en ole koskaan kokenut. Ilman rakkautta elän edelleen vuosikymmenien jälkeen. Näin se on lähtenyt menemään ja näin menee elämä loppuun. Mitä olisi saada kokea edes yksi jakso elämässään psykofyysisen, ihan tavanomaisen, toisen sukupuolen taholta tulevan rakkauden!? Sekoaisin, järkyttyisin, niin outoa ja ennenkokematonta se olisi.
Nyt taktikoin vain 'hengissä pysymistäni' elämäni loppuun tällaisena, vajaalla elämäntyylillä elävänä. Yritän nyhjäistä tästä irti kuitenkin jotakin ideaa ja tarkoitusta. En voi muuta.
Aloituksesi oli puhutteleva. En tiedä, miksi halusin kertoa itsestäni sinulle.
"When you got nothing left to burn, you have to set your self on fire"